Olemme puolivälissä kuuttakymppiä oleva pariskunta. Olemme olleet yhdessä parikymmentä vuotta, ja siitä noin puolet naimisissa. Kummallakin on takana yksi ero pitemmästä suhteesta – miehellä avioliitosta, jossa puoliso lopulta lähti (miehen mukaan) yllättäen toisen naisen matkaan, ja minulla avoliitosta, joka päättyi itseäni lähes kymmenen vuotta nuoremman miehen pettämiskuvioon. Kummallakaan meistä ei ole lapsia.

Pari viikkoa sitten löysin miehen takin taskusta auton avaimia etsiessäni kaksi kondomipakettia. Toinen oli tyhjä, toisesta oli kaksi käytetty. Laskin päivämääristä, että ne oli todennäköisesti hankittu viime vuoden kesän tuntumassa.

Kun avasin työpäivän jälkeen keskustelun asiasta, mies kertoi pettäneensä minua muutaman vuoden sisällä kolmesti satunnaisessa kuviossa: kerran ennen pandemiaa tehdyllä firman Tallinnan-risteilyllä ja kahdesti viime kesänä ”viihteellä olon” jälkeen. Kahdella jälkimmäisellä kerralla mies on tullut iloisesti aamuyöstä kotiin, pötkähtänyt viereeni sänkyyn ja kertonut illan olleen kiva. Tallinnan-reissun jälkeen hän oli toki ehtinyt ennen laivan saapumista takaisin satamaan normalisoida tilanteensa muutenkin. Tyhjästä kondomipaketista hän totesi, että kondomit olivat varmaan hävinneet jonnekin – tuollaista määrää hän ei ollut käyttänyt. Mene ja tiedä.

Tallinnan-reissulla pettäminen oli kuulemma lähtenyt siitä, että rantaravintolassa oltiin porukalla jutusteltu muutaman naisen (suomalaisia) kanssa, ja siitä päädytty keskustelemaan naisporukan hyttiin. Yksi naisporukasta oli sitten hätistänyt muut pois, jotta hän ja mieheni olivat päässeet panemaan. Mies oli kuulemma sitten vain ollut kykenemätön vastustamaan. Mistään kaatokännistä ei ollut kysymys.

Toinen pettämiskerta oli kuulemma tapahtunut kesällä 2022 ravintolaillan jälkeen kaavalla ”keskustelua ja sitten naisen kämpille”. Kolmas kerta samoin. Viimeisin kerta – yllättävää kyllä, uskon, että se pitää paikkansa – on tapahtunut syyskuussa 2022. Edelleenkään vahvalla humalatilalla ei ollut osuutta asiaan.

Kaavaan on kuulunut se, että sinkkunainen (lapseton tai yh) on sydäntäsärkevästi valittanut omaa tilannettaan ja läheisyyden kaipuutaan. Mieskin on avautunut avioliitostaan, mutta en tiedä tarkemmin mitä. Tätä en ole saanut hänestä tiristettyä ulos. Joka tapauksessa mies on nyt minulle voihkinut, että hän taitaa olla ”helppo” – kun jonkun naisen kanssa syntyy tällainen keskusteluyhteys, niin hän vain ”ajautuu” panemaan. Muiden kuin tuon ensimmäisen Tallinnan-panon kanssa hän ei ole viestitellyt, ja siinäkin viestit jäivät kuulemma muutamaan.

Tällaisia irtopanoja hän ei kuulemma ole harrastanut aiemmin meidän suhteessamme, eikä aiemmassakaan liitossaan. Ei olisi kuulemma tullut mieleenkään. Minulle hän kertoo nyt kyynelsilmin, että haluaisi jatkaa kanssani, minä olen hänelle tärkeä (tähän haluaisin laittaa itkunauruhymiön…), eikä hän koskaan tulisi löytämään itselleen yhtä sopivaa naista.

Kuitenkaan hän ei pysty perkaamaan (tai halua avata?) pettämisen syitä tarkemmin. Hän vain toistaa tuota ajautumisteoriaansa. Itse en ole koskaan pettänyt, mutta tiedostan, että pettämiseen ei ajauduta, vaan siinä on kuitenkin kyse sarjasta valintoja. Valinnat ja päätöksenteon polttopisteet ovat yksinkertaistettuina tyyliä a) lähdenkö tuon naisen kämpille b) otanko vehkeen esiin ja c) (tätä tuskin tarvitsee kirjoittaa auki). Lisäksi tulee tietysti alakohta, jossa pohditaan esimerkiksi kondomien hankkimista tai mukanaoloa ravintolaillassa silloin, kun parisuhteessa kondomeille ei ole käyttöä. Ja lisäksi se päätös, halutaanko pettämisellä päättää olemassaoleva suhde ja aloittaa mahdollisesti jotain uutta.

Olen pitkään ajatellut, että mieheni kärsii jonkinlaisesta ikäkriisistä. Hän tulee ylpeänä kertomaan, kun joku ei ole uskonut, että hän on 5X-vuotias. Tätä on jatkunut jo useita vuosia. Voin kuvitella, että (naisten) huomio ravintolassa imartelee. Mies on ihan ok näköinen, normaalipainoinen ja alkaa harmaantua, mikä ei miehille taida olla muuta kuin plussaa.

Mies ei ole mikään pullisteleva öykkäri, pikemminkin helposti lähestyttävä ja mukavan oloinen. Sormusta hän ei ole pitänyt vuosiin, mikä johtuu kuulemma siitä, että hänen työssään se aiheuttaa vammautumisen riskin, jos sormus jää kiinni esimerkiksi johonkin työstökoneeseen. Sormusta hän ei pidä myöskään vapaa-ajalla, mutta tiedostan, että kapakkamarkkinoilla sormus tai sormuksettomuus ei isolle osalle merkitse yhtään mitään.

Tiedän, että mieheni haluaisi enemmän seksiä. Suhteemme alkuvaiheen mentyä ja ennen tätä kriisiä harrastimme sitä noin kerran viikossa. Tähän ”minimimäärään” päädyimme vuosia sitten pariterapian kautta. Siihen puolestaan lähdimme, kun sain mieheni kiinni siitä, että hän oli rakentanut keskustelusuhteen (sic!) erään naisen kanssa ja oli käynyt tapaamassa häntä toisella paikkakunnalla. Matkalla tullut ylinopeussakko paljasti, että mies oli liikenteessä jossain muualla kuin oli kertonut olevansa. Miehen mukaan seksiin asti ei oltu menty, mutta en saanut omin voimin miestä sanoittamaan, mistä asiassa oikeasti oli kysymys. Ja itse asiassa pariterapiakaan ei selventänyt perimmäistä syytä muuten kuin tuon seksin tarpeen osalta.

Ehkä omasta ruumiistani ja siihen liittyvästä ruumiinkuvastani (ylipaino, tunnen itseni todella rumaksi ja ällöttäväksi) johtuen ja ehkä myös vaihdevuosien aiheuttamien muutosten vuoksi olen vuosien varrella tehnyt yhä vähemmän aloitteita seksiin. Jotenkin vaihdevuosien alettua elämä on vaan alkanut olla harmaata ja tasapaksua, eikä pandemian vuoksi tehty parin vuoden etätyöputki yhtään parantanut henkistä tai fyysistä vireyttäni.

Jos seksiä kuitenkin minulle ehdotetaan, en yleensä pistä hanttiin. Toivoisin vain, että ehdotus tulisi aiemmin kuin silloin, kun olen jo sängyssä ja melkein unessa. Iltaunisena menisin mielelläni ns. ajoissa maate, ja vaihdevuosien ja stressin vuoksi nukun muutenkin vain pätkissä, joten unikoomassa myös aloitteen teko jää kyllä kauas omasta mielestä. Olen yrittänyt selittää miehelleni, että hänen (hyvin aamu-unisen) kohdalla asia on sama kuin että herättäisin hänet lauantaiaamuna kuudelta ja yrittäisin alkaa viritellä.

Seksi on minusta ihan kivaa ja siinä on meillä ollut myös huumoria ja leikin kesken jättämisen sallimista, mutta orgasmin saan helpommin omin konstein. Tämän olen kertonut myös miehelleni, eikä hän ole koskaan edellyttänyt – jos nyt noin voi sanoa –  orgasmia minulta. Muuten seksi on ehkä ollut viime vuosina kaurapuuroa, eli aika samanlaista ja saman makuista. Sillä tasolla ymmärrän nuo yhden yön panot, niissähän on varmaan hetken intohimoa riittämiin. Tätä tylsyyden aihetta mies ei kuitenkaan ole nostanut esille syrjähyppyjen syynä, vaikka olen yrittänyt sitäkin ronkkia.

Olemme nyt aloittaneet uuden pariterapiajakson. Mieheni kertoi viimeksi, että hän pahoittaa mielensä useaksi päiväksi, kun ”sovittu” seksi ei toteudukaan syystä tai toisesta, eikä hän kykene irtautumaan tuosta mielentilasta. Hänellä on taipumusta mököttää, eli hän ei kerro suoraan mielipahansa aihetta ja jättää minut arvailemaan, mistä suunnasta tuuli puhaltaa.

Tämä usean päivän loukkaantuminen seksiaiheesta – kuulemma yhtä ikävää oloa ei tule muista aiheista – tuli minulle yllätyksenä, koska hän ei ole asiasta avautunut. Lapsuudenkodissani äitini oli varsinainen drama queen, joka heittäytyi mököttämään aiheesta kuin aiheesta. Isäni pyrki tuollaisessa tilanteessa liehakoimaan äidin ympärillä häntäänsä heiluttaen ja kerjäämällä saamaan selville, mikä kulloinkin oli äidin mököttämisen syy. Minä näin ja näen mököttämisen keinona yrittää manipuloida ja hallita, joten olen opetellut olemaan huomioimatta asiaa. Ja kun mies ei kerro syytä omasta pahasta olostaan huolimatta, asia on helppo ohittaa.

Mies kertoo, että kotiseksin määrän lisäämisestä huolimatta hän ei voi vannoa pystyvänsä kontrolloimaan ”ajautumistaan”, mutta että voi yrittää lähteä ravintolasta jo ennen pilkkua ja siihen liittyvää pariutumis- ja paritteluruuhkaa, jolloin välttyy kiusauksilta. Tämä yrittely ja jossittelu ja tietyllä tavalla syyllisyyden ulkoistaminen kiusauksille eli niille (oletettavasti) vapaille naisille ei tietenkään ole sitä, mitä haluan parisuhteelta.

Olen aina antanut miehelleni täyden vapauden lähteä poikain kanssa viihteelle tai työkavereiden kanssa risteilylle, enkä ole nalkuttanut muistakaan menemisistä. En kuitenkaan pysty suhteeseen, jossa joutuisin jatkuvasti miettimään, missä ja ketä mies tällaisella reissulla panee. Justiinaksi minusta ei ole. Naisiahan on fiksulle miehelle tarjolla joka sormelle, eli irtov..tua ravintoloissa riittää. Jos parisuhteessa oleva mies ei pysty pitämään vehjettään housuissaan, vaihtoehtoja ei yleisestikään ottaen ole kovin monta, eikä minulle kuin yksi.

Olen muuten pohtinut, miksi mies (joka ei ole millään muotoa tyhmä) oli niin umpityhmä jättäessään kondomipaketit takkinsa taskuun yli puolen vuoden ajaksi, jos niillä ei ollut käyttöä. Eilen kävi ilmi, että päätös oli ollut tietoinen sikäli, että hän oli jo aiemmin huomannut niiden pilkottavan rintataskusta, mutta hän ei ollut ottanut niitä poiskaan.

Eli mies on ehkä halunnut jollain tasolla jäädä kiinni. En tiedä, mitä hän on ajatellut sitten seuraavan. Lopputulemaa odotan mielenkiinnolla itsekin.