En tiedä kauanko jaksan enää. Olen 56-vuotias työssäkäyvä nainen. Vuosi sitten mieheni jäi yrittäjänä osa-aikaeläkkeelle. Siitä alkoi minun helvettini. Aina hän on alkoholia käyttänyt, mutta nyt kun töissä täytyy olla vain silloin tällöin, hän juo itsensä kovaan humalaan kaksi kertaa viikossa. Toinen kerta on arki-ilta. Sellaisina öinä hän ei anna minun nukkua vaan haukku minua kuinka hänen elämästään on tullut kurjaa kun ei saa seksiä minulta. Se on kyllä totta sillä kaikki tämä on saanut minut inhoamaan häntä ja vaihdevuodet on muutenkin vieneet halut. Hänen mielestään ratkaisu on vieraan miehen ottaminen sänkyhommiin. Tätä hän jankuttaa tuntitolkulla ja vaatii lupausta minulta, että suostun siihen. Ajatus ällöttää. Selvinpäin ei sitten mitään puhuta koko asiasta. Joudun aina lupaamaan jotain kun hän uhkaa heittää minut ulos talosta. Tai sitten hän uhkaa tappaa itsensä kun elämä on niin vaikeaa.😯🗯️ Taloudellisesti on nyt tiukkaa kun hän ei saa eläkettä vielä juuri mitään ja kuitenkin on maksettava yrittäjävakuutuksia ja eläkemaksuja. Minun pienellä palkallani kituutetaan kuukaudesta toiseen. Kaikki säästöni on jo käytetty. Silloin kun hän saa jotain keikkaa hän käyttää omat rahansa johonkin Tallinnan matkaan tai vastaavaan. Tai ostaa vaikka uuden harrasteauton. Sitten laskut joudun minä maksamaan. Lähtisin ilomielin vanhan äitini luo, mutta en mistään saa uutta työpaikkaa jos tämän jätän. Olen yrittänyt ajatella, että jos jaksaisin vielä 1,5 vuotta niin ehkä pääsisin ns. eläkeputkeen. En tiedä vaan kuinka jaksan tätä elämää niin kauan. Raskasta on kun aina töistä kotiin tullessa saa pelätä joko hän on humalassa ja sama jankutus alkaa. On jatkuva jännitys ja pelko mielessä. Miten hänet saisi tajuamaan, että en selviä tästä.