Moi,

tuskinpa miehesi sinua pettää, varmaankin peittäisi jälkensä siinä tapauksessa paremmin. Mutta sen verran haluaisin kommentoida, että olet kyllä erittäin fiksu ihminen kun pystyt asiasta noin suoraan puhumaan puolisollesi! Moni nainen jäisi varmaankin tuossa vaiheessa murehtimaan asiaa ja tekemään "myyräntyötä." Ja ongelma vain todennäköisesti paisuisi.

Tämä tapaus on minun mielestä loistava esimerkki siitä, että kissa täytyy nostaa pöydälle mielummin liian aikaisin kuin myöhään. Ei muuta kuin jatkat samaan malliin. Sä olet sanonut puolisollesi että asia häiritsee sinua. Ja voit minun mielestä ihan hyvin sanoa, että sinä et halua miestäsi jakaa; tuossa on ovi jos toisen kanssa on parempi.

Niin ei kai kukaan noin röyhkeä olisi jos pettämistä olisi jo tapahtunut?
No ihmiset ovat erilaisia, mutta jos ajattelet toiselta kantilta miten itse reagoisit jos mies puuttuisi sinun facebook kavereihin ja määrittelisi keneen saat pitää yhteyttä?

Toisaalta ymmärrän kyllä sinua ja luulisi, että miehesi voisi tuon työkaverin kavereistaan poistaa jos se sinua paljon häiritsee. Ehkä se on hänestä typerää, mutta kai hän nyt voi yhtä hyvin olla pitämättä siihen naiseen yhteyttä kun vielä toiselta puolelta kyseessä on siis muukin kuin pelkkä ystävyys. Ei varmasti pitäisi siitä, että sinulla olisi joku mies, joka on ihastanut sinuun ja pitäisi yhteyttä. Oletko asiaa esittänyt noin käännettynä, että mitä hän siinä tilanteessa tekisi. Voisin melkein vannoa, että ei siitä pitäisi kuitenkaan.

Joten kai hän voi olla tähän naishenkilöön pitämättä yhteyttä vaikka se nyt sitten olisikin hänen periaatteidensa vastaista. Kyseessä on kuitenkin valinta vaimon ja työkaverin tunteiden väliltä ja on ihme, että hän periaattessa jaksaa edes teidän suhteeseenne aiheuttaa harmia näin vähäpätöisen asian takia. Kyllähän nyt noita työkavereita näkee siellä töissä tarpeeksi..

Luulisi miehen ymmärtävän jos asian esität rauhallisesti ja käytät vaikka esimerkkiä juuri siitä miltä samankaltainen tilanne tuntuisi hänestä.

Mielestäni et tee yhtään väärin, jos pyydät miestäsi poistamaan kyseisen henkilön listalta. Jos se kerran häiritsee sinua ja olet ilmaissut sen myös miehellesi. Miehesi pitäisi kunnioittaa pyyntöäsi! Itse olen petetty osapuoli,pahemman kerran, mutta juuri aloitin lukemaan kirjaa joka käsittelee asiaa. Sielä nimenomaan neuvottiin että ptää avomesti kertoa tunteistaan ja asettaa suhteelle rajoja, sopia yhdessä mikä käy ja mikä ei. Eli kerro miehellesi että asia häiritsee sinua, ja pelkäät asiaan liittyvän muutakin kuin pelkkää ystävyyttä, ja että toivot ettei hän viestittele kyseisen henkilön kanssa. Toivottavasti epäilysi vain turhaa epäilystä, mutta voimia kuitenkin!

Heip!

Kiitos vastauksistanne. Mies ei nyt kuitenkaan lukuisista pyynnöistäni huolimatta aio tätä kyseistä naista ystävistään poistaa, toteaa vain että kyseessä on työkaveri ja että minä olen vainoharhainen... Lupasi kyllä, että ei enää viestittele hänen kanssaan.

En tiedä.. Oikeastaan en edes ymmärrä itsekkään itseäni.. Minusta vaan tuntuu niin pahalta, enkä oikein tiedä että miksi. Huomaan, että mitä enemmän asiasta jankutan, sitä enemmän hän ärsyyntyy. Tai ei ärsyynny, muttei ymmärrä 'mesoamistani'. Mitähän sitä sitten tekisi😑❓

Hyvää uutta vuotta nyt kuitenkin🙂

Täytyy nyt myöntää, että itse olen vähän eri mieltä kuin aiemmat kommentoijat. Mikäli mies ei tosiaan ole tehnyt mitään sovitusta poikkeavaa tämän kyseisen naisen kanssa (siis pettänyt - oletan, ettette ole aiemmin sopineet, ettei esim. mieheen ihastuneita saisi pitää facebookissa kavereina), ei mielestäni ole välttämättä paras ratkaisu vaatia ja edellyttää miestä välttelemään tätä naista. Koska sitähän se olisi etenkin kun huomioi, että he ovat työkavereita ja näkevät siis joka tapauksessa. Jos mitään rajoja ei ole ylitetty, ei oikein tunnu kohtuulliselta, että tämä vaikuttaisi heidän työolosuhteisiinsa, mihin se varmaan vaikuttaisi, jos mies ryhtyy naista ehdoin tahdoin välttelemään.

Toiseksi tulee ihmisen itsemääräämisoikeus. Mies tuskin on tekemässä tässä valintaa vaimon ja tämän työkaverin välillä. Hän haluaa yksinkertaisesti pitää kiinni omasta oikeudestaan valita ystävänsä ja tuttavansa. Ja se on minusta hyvin tärkeä oikeus. Siitä voidaan ääritapauksissa poiketa, mutta se tosiaan edellyttäisi esimerkiksi pettämistä tai sitä, että kaveri/ystävä olisi päivänselvästi vahinkoa aiheuttava. Tässä tapauksessa ilmeisesti ainoa varsinainen syy on petosepäily, joka sekin perustuu siihen, että mies on työkaverinsa kanssa jutellut ja tämä on sanonut ihastuneensa mieheen. Minusta se ei oikeastaan ole kovin hyvä syy.

Kannattaa muistaa, että tämä "et saa olla tuon kanssa tekemisissä" -kortti voi kääntyä myös itseä vastaan. Yleensä ihmisten välit viilenevät ajan mittaan luonnollisesti, jos he eivät ole todella aktiivisesti keskenään tekemisissä, kuten seurustele. Jos iskee siihen väliin silloin, kun tilanne on vielä aktiivinen, siitä jää toiselle todennäköisesti aika paha maku suuhun ja tästä kolmannesta osapuolesta tulee jossain määrin "kielletty hedelmä", ei nyt poimimismielessä, mutta siinä mielessä, että koko tilanne ja tapaus leimautuu hyvin negatiivisesti tämän toisenkin silmissä ja se leimaa suhdetta myös tähän kolmanteen osapuoleen. Se voi olla huono asia, jos ihminen esim. katkeroituu siitä, että häntä estetään kaveeraamasta aivan viattomasti mukavan tyypin kanssa.

Jos olen nyt ymmärtänyt oikein, suurin ongelma on se, että tämä nainen on ihastunut mieheesi? On sinänsä ymmärrettävää, että se häiritsee. Todennäköisesti tunnet naisen uhaksi, vaikka mitään oikeaa uhkaa tilanteessa ei sentään liene. Saatat myös ajatella, että miehestä on nyt kovin kiva paistatella ihastuneen naisen ihailussa, mikä ehkä vähän ärsyttää. Mutta eikö meistä kaikista ole mukavaa, jos joku ihastuu meihin?

Sen sijaan, että vaatisit ja edellyttäisit miestä tekemään jotain pahalle olollesi, voisit yrittää tehdä sitä itse. Totta kai asioista on syytä puhua, ei sitä pidä eikä kannata mieheltä kätkeä, että tilanne sinua ahdistaa, mutta on eri asia vaatia miestä sitten tekemään X tai Y. Loppujen lopuksi ei vaikuta, että miehesi pettäisi ja hän on jo sanonut, ettei aio viestitellä naisen kanssa. Et voi lukita häntä piiloon kaikilta muilta naisilta etkä estää näitä ihastumasta mieheesi, joten on ehkä parempi käsitellä omat tunteesi. Veikkaan, että taustalla sinulla on omaa epävarmuuttakin, sillä suhteestaan ja itsestään varma nainen saattaisi olla jopa imarreltu, että hänellä on niin upea mies, että toisetkin naiset tähän ihastuvat.

Yksi keino tehdä tämä nainen sinulle "vaarattomaksi" on kohdata hänet. Silloin näet, että hän on vain tavis, lihaa ja verta ja toisaalta tälle naiselle konkretisoituu, että miehellä tosiaan on vaimo. Vaimosta tulee olemassaoleva ihminen eikä pelkästään joku, jonka teoriassa tietää olevan olemassa. Että jos sinulla on mahdollisuus esim. vierailla miehesi työpaikalla siten, että olisi mahdollisuus sivumennen törmätä tähän naiseen, se ei välttämättä ole paha idea. En tarkoita mitään kahvittelua tai vakavaa keskustelua naisen kanssa, yksinkertaisesti nopeaa "hei, tässä vaimoni X, tässä työkaverini Y" ja kättely, jotain sellaista.

Kiitos Theofano vastauksestasi! Se todella antoi ajattelemisen aihetta. Ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän olen myös sitä mieltä, että teen tikusta asiaa.

Uuden vuoden lupauksena sanoinkin miehelleni, että tänä vuonna en aio riehua tyhjänpäiväisistä asioista 🙂
Ja luultavimmin suurin syy tilanteeseen on juuri oma epävarmuuteni. Pitänee ruveta työstämään sitä tänä vuonna.

Theofano oli kyllä varmaan oikeassa, niinhän tuo asia varmasti paremmin hoituu.
Omasta itsestäänhän monet asiat ovat tosiaankin kiinni ja uskon, että mieskin sitten kuitenkin varmasti tajuaa myös vastaisuudessa ehkä käyttäytyä myös sinua kohtaan joustavasti hankaloissa tilanteissa.

Myönnän, että oma ratkaisu keinoni oli liian äkkipikainen, mutta hyvä, että asia on hoidassa. Kaikista hankalinta onkin varmaan tuollaisissa tilanteissa hoitaa ne itse asiallisesti, sitten voi vasta mielestäni toivoa, että niin tapahtuisi myös ehkä vastavuoroisesti🙂👍

Jatkan vielä vähäsen. Asioiden vaatiminen saa puolison yleensä näyttäytymään negatiivisessa valossa. Jos laitatte käden sydämmellenne ja mietitte, pidättekö siitä, että joku kiivaasti teiltä vaatii jotain, miltä se tuntuu? Tuskin kovin hyvältä. Se saattaa jopa ahdistaa. Ylipäätään ajattelen, ettei suhteessa ole hyväksi vaatia asioita. Niitä pitäisi pyytää ja toivoa. Vaatiminen on oikeastaan käskyttämistä eikä anna vaateiden kohteelle tasaveroista oikeutta osallistua päätösten tekoon. Siksi se on yksipuolistakin.

Toinen huomioni koskee sitä, että usein meistä on mukavaa ja imartelevaa, jos joku meihin ihastuu. Se ei tosiaan tarkoita, että olisi tekemässä mitään, ei edes, vaikka ihastunut ihminen yrittäisi vokotella, joskaan läheskään kaikki eivät yritä. Aikuiset voivat hyvin vain keskustella asiasta kummankin tietäessä ja ymmärtäessä, ettei ole tarkoitus syventää suhdetta siihen suuntaan laisinkaan. Joskus ihastuneen oloa tavallaan vain helpottaa se, että hän saa kertoa eikä hän toivo tai halua mitään sen kummempaa. Luulen, ettei Natskustakaan olisi sinänsä ikävää, jos joku työkaveri häneen ihastuisi. Ja vaikka puolisojemme rakkaus on se tärkein asia, yleensä me kaipaamme positiivista palautetta muualtakin. Se on eri asia kuitenkin.

Jos saa tietää jonkun ihastuneen puolisoonsa, luulen, että on ehkä kannattavinta toimia positiivisin eikä negatiivisin tavoin. Jälkimmäinen sisältää kaiken yhteyden katkaisusta tähän ihastujaan aina siihen, että saattaa jopa haukkua puolisoaan hölmöksi ja vähätellä, että kukapa tähän ihastuisi mukamas (en toki viittaa Natskuun tässä). Sen sijaan voisi kokeilla sitä, että osoittaa omaa rakkauttaan puolisoonsa, pitää tätä hyvänä ja juttelee asiasta syyttelemättä. Sitä voi omilla teoillaan tehdä puolisolle tiettäväksi, että vaikka toki on kiva, että joku ulkopuolinen tästä tykkää, parasta on se, että kotona on rakastava puoliso. Oletan kuitenkin, että vaikka Natskua tämä asia on ahdistanut, se ei ole merkinnyt sitä, että koko elämä on yhtä onnettomuutta vaan se nousee pintaan välillä? Kenties, jos vietätte miehenne kanssa vaikkapa romanttisen illan, jona keskitytte toisiinne ja pidätte toisianne arjessa hyvänä, alat luottaa siihen, ettei jonkun ulkopuolisen ihastus sitä horjuta. Varuillaan on ihan ok olla, mutta pelossa ei pidä elää. 🙂

Theofano; kirjoitit kyllä todella järkevästi asiasta, laittoi minutkin miettimään parisuhdettamme..🌻🙂🌻

Heip taasen!

Se on kyllä totta, että ei asia minua vaivaa joka hetki, vaan satunnaisesti. Etenkin kun mies käy FB:ssä, mutta alan jo pikku hiljaa ymmärtämään että ei minulla oikeesti ole mitään pelättävää.
Kuitenkaan mikään ei ole välillämme muuttunut, vaikka tämä kyseinen nainen nyt onkin hänen ystävänsä. Edelleen halailemme, pussailemme ja nautimme toistemme seurasta, niinkuin aina ennenkin.

Mietin myös tuota työpaikalla käyntiä, sekin on ihan toteutettavissa eli pitänee miettiä sitä jos asia vielä pitempään mieltäni rassaa. Sitä kun oppisi luottamaan itseensä eikä aina ensimmäisenä olettaisi pahinta.

Ompa kiva lukea hyvää tekstiä...Tuo puhe vaatimuksista osuu niin kohdilleen! Toisen positiivinen huomioiminen ihan tavallisessa arjessa on mannaa sielulle.

"Rouva keskittyy nyt vaan omaan hyvään oloonsa.." 🙂 noinkin voisi sanoa.

Eli iso asia on se, että pitää itsestään hyvää huolta kaikin puolin. Näin myös pitää parisuhteestaan huolta.

Itse voin myös kokemuksesta sanoa, että parisuhteen hoitaminen vaikuttaa todella konkreettisesti siihen, että jokin ihastus haalenee ja menettää merkitystään.

Täytyy tosiaan kehua ja kiittää vielä Tefanoa hyvästä tekstistä. Se on jännä miten täällä luettu teksi auttaa arjessa. Mietin vielä ensin pitkään ennenkuin kirjoitin, nyt voin sanoa että onneksi kirjoitin 🙂)

Silti toisinaan mietityttää tämän naisen motiivit. Niinkuin jo mainitsin, hän on itse pitkässä liitossa oleva perheen äiti. Ehkä jonain päivänä käyn mieheni työpaikalla, en mitenkään elvistelemässä vaan ihan vain "näyttäytymässä".

Naisen motiivit eivät välttämättä ole mitenkään epäilyttävät. Ne voivat olla tai sitten eivät, toistaiseksi tietoa on oikeastaan liian vähän, jotta motiiveista voisi esittää arvauksia.

Minä en ole tämä nainen, mutta kerron oman kokemukseni. Olen näet ollut ihastunut naimisissa olevaan mieheen samalla, kun itse olen ollut avoliitossa ja olen yhä, saman miehen kanssa. Siinä kävi klassisesti, jossain bileissä tapasimme, vaikka olimme samoista piireistä netin kautta toisemme aiemmin tienneet, ja tulimme hyvin juttuun keskenämme, pidimme toisiamme viehättävinä jne. Aloimme jutella paljon chatissa ja hyvin nopeasti minä ihastuin.

Mihin se sitten johti? Flirttiin ja pariin kahvituokioon lounasaikaan. Ei muuta. Eikä koskaan ollut tarkoituskaan. Kerroin kyllä miehelle ihastumisestani ja hän itse asiassa salasi sen vaimoltaan, koska tämä on kuulemma mustasukkaista tyyppiä, mutta milloinkaan ei mies antanut pienintäkään vihjettä tai osoittanut mitenkään, että olisi ryhtymässä mihinkään kanssani, siis muuhun kuin jutusteluun ja mainittuun flirttiin. Kyllä häntä olisi periaatteessa kiinnostanut, mutta pitkässä suhteessa ihmiset kohtaavat tilanteita, joissa joskus joku muu kuin oma puoliso kiinnostaisi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sille tekisi tai haluaisi tehdä jotain. Tämä mies on uskollista sorttia enkä olisi voinutkaan häntä kunnioittaa, jos ei olisi.

Omalta puoleltani voin sanoa, etten minäkään halunnut mieheltä oikeastaan mitään muuta kuin sitä, että hän olisi minusta kiinnostunut. Ei siis "sillä lailla" vaan yksinkertaisesti ystävänä (tätä kaipaan ihan naisiltakin, joten kyse ei ole mistään romanttisesta, vaikka olinkin ihastunut). Oma parisuhteeni oli hyvässä kuosissa eikä minulla ollut mitään intressiä ryhtyä horjuttamaan sitä. Olen nopea ihastuja, mutta yhtä lailla ihastukseni laimenevat nopeasti eikä siksi ole mitään mieltä tehdä niistä numeroa. Kuten sanoin, kerroin miehelle, mutta se oli vain sellaista tunteiden purkamista kavereiden kesken.

Flirttimme laimentui ja kuoli aikanaan ja nyt olemme tekemisissä ihan puhtaasti tovereina, joskus jotain toisillemme heitämme chatissa, puramme mieltä tms. Oma mieheni tietää tästä ihastuksestani, kerroin sen hänelle myöhemmin eikä se häntä haittaa. Minä en koskaan ollut uhka ihastukseni vaimolle eikä hän ollut uhka minun miehelleni. Se oli yksinkertaisesti miellyttävä tunnehetki meille molemmille, minä saatoin nauttia ihastuksen tuomasta lämmöstä (josta muuten hyötyi miehenikin 😀 ) ja ihastustani imarteli se, että nuori viehättävä nainen oli häneen ihastunut.

Tarinani on vain esimerkki siitä, että mitään erityisiä taka-ajatuksia ei ihastujalla välttämättä ole. Tietenkään kaikki eivät toimi kuten minä ja ihastukseni, mutta myös tällainen mahdollisuus on olemassa. Ei siis kannata välttämättä tuhlata aikaa sellaisen asian vatvomiseen, josta ei selvyyttä voi saada (kolmannen osapuolen mahdolliset motiivit), koska se ei johda mihinkään paitsi korkeintaan omaan hulluuteen.

Äsh, pitäisi aina odottaa hetki, koska tulee mieleen juttuja... mutta menköön. Vielä niistä naisen motiiveista ja siitä, että tämä on "pitkässä liitossa oleva perheenäiti". Lause kuulosti jotenkin vähän siltä, kuin olisi epäilyttävää ja/tai outoa, jos pitkässä liitossa oleva äiti ihastuu toiseen mieheen. Miksi tämä tekisi niin? Miksi tämä kertoisi siitä kohteelle? Siis mistä muusta syystä kuin ehkä vokotellakseen?...

Mutta kai te olette joskus olleet ihastuneita? Eikö se ole hieno tunne? Arki ikään kuin muuttuu värikkäämmäksi, sitä tuntee elävänsä vähän enemmän, hymyilee, tylsistä asioista tulee miellyttäviä. Ihan ilman, että saisi mitään vastakaikua ihastukselleen. Se on yksinkertaisesti hieno tunne olla ihastunut. Siitä voi nauttia hiljaa itsekseen ja kääntää sen myös oman suhteensa hyväksi. Ihastunut on hyvällä tuulella, kenties seikkailullisempi vuoteessa, vuodattaa kiintymystä. Kyllä siitä puolisokin pääsee osingoille, kun oma kulta on auringonpaistetta pullollaan.

Pitkässä liitossa tämä saattaa tulla konkreettisemmin esille, kun on totuttu toiseen ja arki rullaa omaa tasaista rataansa. Ihastus tuo siihen jännitystä ja väriä, se on jotain omaa itseä varten, ei esimerkiksi lapsia varten. Perheenäideillä varmaan arki on paljolti rauhallista puurtamista, kodinhoitoa, lasten kaitsemista. Ihastus muistuttaa siitä, että se perheenäitikin on Nainen, sitä tuntee itsensä naiselliseksi.

Yritän siis vain sanoa, että mielestäni itse ihastumisessa ei ole mitään vikaa tai epäilyttävää. Ei vaikka olisikin pitkässä liitossa ja jo vanhempi. Itse asiassa, mitä pidempään ollaan yhdessä, sen todennäköisempää on, että ihastutaan muihinkin ihmisiin. Ihastuminen voi parhaimmillaan olla yksinkertaisesti hormonaalinen piristysruiske tasaiseen arkeen eikä mitään sen ihmeellisempää.

Niin, tuo on kaikki totta mitä Theofano sanoo.
Silti jotenkin hetkittäin asia vaivaa minua ja jotenkin minusta tuntuu, että mieheni pitää yhteyttä tähän naiseen FB:n välityksellä vaikkei sitä minulle myönnäkkään. Eikä minulla mitään näyttöäkään ole, sellainen ärsyttävä tunne vain.

Toisaalta toivon, etten olisi ikinä kuullutkaan koko naisesta, olisi mies pitänyt vain omana tietonaan, koska näköjään en osaa asiaa käsitellä.
Ja nyt tuntuu, että kun asia pamahtaa mieleeni niin kiukuttelen kotona mitä tyhmimmistä asioista 😳