Menneisyys taakkana?
Löysin tämän sivuston vasta äskettäin ja luulen, että tästäkin aiheesta on jo puhuttu joskus. Olen siis pahoillani jos siis jankkaan samoista aiheista..mutta on vain niin helpottavaa saada lievittää ahdistustaan edes muutamalla rivillä…
Meillä on mieheni kanssa loistava suhde, hyvinä päivinä. Kaikki toimii, olemme samaa mieltä lähes kaikesta ja rakastamme toisiamme syvästi. Mutta ei tarvita kuin yksi sana, lause tai kuva. Tvssä, radiossa, lehdessä tai minun suustani, kaikki räsähtää rikki ja mieheni maailma mustenee. Hänelle on suuri ongelma entiset mieheni. Minulla on ollut paljon miehiä, parikymmentä itseasiassa, mutta mieheni tietää vain noin kymmenestä. Ja jopa nämä kymmenen, tekevät minusta hänen mielestään huoran. Olen hänelle vahingossa kertonut parista miehestäni, jotka ovat olleet minua aika reilusti vanhempia eikä hän pysty sulattamaan näitä ollenkaan. Mitenkä saisin hänet unohtamaan menneet?
Olen monesti yrittänyt jotenkin selittää miksi olen mitäkin tehnyt, mutta se on vaikeaa, sillä en itsekään tarkalleen tiedä. Olin nuorempana hyvin masentunut ja olen siihen tulokseen tullut että se ajoi minut miesten syliin, ehkä koin saavani läheisyyttä…en tiedä. Ja riita riidan jälkeen mieheni tivaa selitystä ja kun en osaa muuta sanoa, hän suuttuu ja käy minuun käsiksi. Ei hän vielä minua ole lyönyt, mutta pelkään että niin käy vielä, vaikka hän käykin terapiassa ja yrittää todella paljon saada aggressionsa kuriin.
Mitenkä pystyn jatkamaan suhdetta miehen kanssa jota pelkään?
Onko edes mahdollista, että hän ikinä unohtaa menneisyyteni?
Kuullostaa aika hurjalta. Sen olen itse oppinut, ettei toista ole helppoa parisuhteessa muuttaa. Kun nyt tiedät, millainen miehesi on, niin vaikka kuullostaakin karulta, niin mieti sitä, että miehesi ei todennäköisesti tuosta muutu.
Se, mitä olet tehnyt aiemmin, on ollutta ja mennyttä ja sinulla on ollut omat syysi niihin. Niitä tekemisiä sinun ei tarvitse selitellä kenellekään. Jos miehesi ei oel sujut menneisyytesi kanssa, on jotain vialla.
Hei Thennie,
Olemme monesti omien arvomaailmojemme orjia,kasvatuksen jonka olemme saaneet syntymäkodista lahjaksemme. Arvomaailmamme saattaa sotia toisen menneisyyden kanssa ,vaikka haluaisi pyyhkiä toisen menneisyyden pois jotta pystyisi paremmin elämään ulkoisten odotusten,yleisesti hyväksyttyjen tapojen kanssa?
Elämä ei ole kovin yksiselitteistä joudumme usein kavotusten elämämme menneisen tapahtumien kanssa.Se mikä on sinut ajanut useisiin suhteisiin on osa sinun elämääsi ja sinun on se pakko hyväksyä tapahtuneeksi,mutta toisen ei ole helppo samaistua tilanteesi,ymmärtää mikä on saanut sinut toimimaan niin. Ulkoiset odotukset ja paineet saattavat olla kovia,ja silloin pitäisikin miettiä rakastaako toista pyyteettömästi vai onko kenties ulkoinen hyväksyttävyys peruste toisen rakastamiselle.
Joskus on asioita joiden yli ei päästä,arvomaailma kysymykset ovat kovin ratkaisevia asioita suhteessa.Toista ei voi pakottaa elämään asioiden kanssa joita ei kestä,ja jotka saattavat aiheuttaa ahdistusta. Toivon että rakkautta liittoonne löytyisi ja pystyisitte keskustelemaan asiasta oikein sanoin ja rehellisesti ja mietitte pysyttekö yhdessä elämään menneiden tapahtumien kanssa, löytämällä riittävästi molemmin puolista ymmärrystä.
t.patinatar