Mitä ajatuksia herättää? No, ensinnäkin sellaista, että otsikkosi on oikeastaan virheellinen. Eivät ne menneet virheet suhdettanne pilaa vaan miehesi suhtautuminen ja asennoituminen niihin. Sitä, mitä on tapahtunut, ei voi muuttaa, ainoastaan omaa suhtautumiseensa ja asenteeseensa voi vaikuttaa.

Jos ymmärsin oikein, sinun "virheesi" oli se, että olet harrastanut seksiä itseäsi vanhemman miehen kanssa kerran eikä kokemus ollut sinulle hyvä syistä, joita et mainitse (elleivät syyt sitten olleet siinä, että kyseessä oli "yhden yön juttu" ja/tai vanhempi mies). Sanot myös, että kyseessä on ainoa seksikertasi ennen nykyistä poikaystävääsi. Näillä tiedoilla täytyy vähän ihmetellä miehesi suhteellisuudentajua; hyvin harvat nuoret naiset ovat enää päälle parikymppisinä (et nyt sano ikääsi, mutta oletan, ettet ole teini) neitsyitä, useimmilla on itse asiassa enemmän seksuaalista kokemusta kuin sinulla. Etenkin, kun huomioi, että olet käyttänyt teininä runsaasti alkoholia on melkein hämmästyttävää, että olet noinkin "kokematon", koska melko usein runsas alkoholinkäyttö ja seksuaaliset kokeilut kuuluvat yhteen. Tällä tahdon sanoa, että useimmille ihmisille kokemuksesi ei olisi sinällään virhe ensinkään. Mitä ihmeellistä siinä on, jos nuorempi nainen harrastaa seksiä vanhemman miehen kanssa? Virheen tilanteesta tekee korkeintaan se, jos se on tuntunut itsestä pahalta. Toisaalta olet nyt oppinut virheestäsi etkä ole toistanut sitä, mikä on erittäin hyvä merkki.

Miehesi jyrkkä asenne on minusta oikeastaan ymmärrettävä ainoastaan, jos hän on voimakkaasti uskonnollinen ja tahtoo puolisokseen neitsyen. Muussa tapauksessa hänen suhteellisuudentajussaan on lieviä puutteita ja ongelma on enemmänkin hänen päässään kuin sinun. Kenties juuri huono itsetunto vaikuttaa hänen asenteeseensa.

Mutta ajatteles, jos miehesi ei tällaista virhettä sinulta voi sietää, mitä toisi tulevaisuus sellaisen ihmisen kanssa? Kukaan meistä ei ole täydellinen, kaikissa meissä on virheitä. Jos miehesi ei pysty virheitä toisessa ihmisessä sietämään eikä niitä käsittelemään, millaista olisi hänen kanssaan vaikkapa naimisissaoleminen? Saisitko jatkuvasti pyydellä anteeksi ihmisyyttäsi?

Jos poikaystäväsi ei pysty eikä suostu hyväksymään asiaa, sinä et oikeastaan voi sille paljoakaan. Se on yksin hänen vallassaan, ei sinun. Oikeastaan kaikki kertomasi tenttaaminen, mustasukkaisuus ja tekstiviestien lukeminen (mikä on muuten törkeää sinua kohtaan) kertoo aika ikävää kieltä poikaystäväsi toimintatavoista ja asenteistasi. Miehesi pitäisi tehdä paljon töitä itsensä kanssa ennen kuin hän pystyisi tasapainoiseen ihmissuhteeseen, koska sellaiseen ei kuulu kyttääminen, tenttaaminen ja menneiden asioiden kaivelu. Se, että tuota kaikkea on ollut noin paljon noin varhaisessa vaiheessa suhdettanne, on oikeastaan aika huolestuttavaa.

Voit pyrkiä tukemaan miestäsi, mutta älä pyytele anteeksi. Sinä et yksinkertaisesti ole tilivelvollinen hänelle asiasta, joka sattui vuosia sitten ennen kuin edes aloit seurustella miehesi kanssa. Voit olla pahoillasi hänen kurjista tunteistaan, mutta hän on ITSE vastuussa tunteistaan, et sinä. Sinä et ole syypää hänen pahaan oloonsa.

Taitaa olla monelle vähänkin mustasukkaisuuteen taipuvalle kipeä asia nuo kumppanin ex:ät, itsekin aikoinaan (23 vuotta sitten) mokasin ja tulin kysäisseeksi, siitä alkoi kipuilu joka purkautui puhumalla ja puhumalla, onneksi tulin järkiini, enkä kysellyt aiheesta tarkemmin.

Asia kaiversi aikansa ja unohtui sitten - onneksi - nyt sillä ei ole enää merkitystä, kun olemme olleet 22 vuotta naimisissa, tiedän olevan se oikea, juuri hänelle ja onnellinen hänen kanssaan.

Mutta hyviä konsteja on kertoa poikaystävällesi, että rakastat häntä, et tiennyt ennen hänen olemassaolostaan, etkä tiennyt tapaavasi häntä, rakkaintasi.
Voit myös muistuttaa, että valitsit juuri hänet, et ketään muuta.

Kaikillahan meillä on oma menneisyytensä, koskemattomia yli 16 vuotiaita tuskin onkaan - tai ainakin hyvin vähän.

Uskon varjolla taas poikaystäväsi ei saa sinua tuomita - oli menneisyys mikä hyvänsä.

Poikaystäväsi suhtautuminen asiaan on anteeksi nyt, naurettava. Älä lähde tuolle tielle, että epäilet itseäsi. Se on nyt hänen ongelmansa käsitellä asia, ja jos hän ei siihen pysty, et voi sille mitään.
Mitä jos tulevaisuudessa sinulle tapahtuisi vaikkapa jotain? Miten hän osaisi sinua lohduttaa kun ei osaa suhtautua tuollaiseen asiaan normaalisti? Sinäkö lohduttaisit häntä taas? Mitä ihmettä. Hän kaivamalla halusi selkeästi löytää jonkun nolon ja ikävän asian jonka turvin voi nyt syyllistää sinua ja saada huomiota.

Ole nyt vahvana ja ilmoita, ettet voi asialle mitään, jos hän ei pääse sinun menneisyytesi asiasta yli, koska olet itse siitä jo päässyt. Hyssyttely ja voivottelu ja päänsilitys vaan pahentaa asiaa, tämä ei ihan oikeasti ole sinun ongelmasi.
Ymmärtäisin jos olisit tehnyt jotain oikeasti pahaa kuten tappanut tai hakannut jonkun. Mutta tätä minä en ymmärrä en millään.
Tsemppiä! 🙂

Kiitos vastauksistanne. Tosiaan, virhe oli juurikin se että kyseessä oli kolmekymppinen mies itseni ollessa 16, ja kaiken lisäksi yhden yön juttu joka ei merkinnyt minulle mitään. Poikaystävälläni on ollut 10 kertaa enemmän seksikumppaneita kuin minulla, mutta se mitä olen tehnyt, on kuulemma sairasta. Nyt mennään vuoristorataa; välillä on parempia hetkiä ja poikaystäväni on pahoillaan ja kertoo ettei pysty olemaan onnellinen kuin minun kanssani. Välillä hän on kuin eri ihminen ja sanoo todella pahasti. On kuitenkin pyytänyt välillä anteeksi sanojaan koska ei haluaisi olla ilkeä, mutta ei voi itselleen ja ajatuksilleen mitään.

Olen kertonut hänelle tunteistani, hänkin kertoo omistaan. Eipä tässä pysty enää paljon muuta tekemään kuin odottamaan ja katsomaan mitä tapahtuu. Haluan kuitenkin yrittää viimeiseen asti ja miten ikinä käykään, ajatella, että niin on tarkoitettu. 😟

Komppaan muita kirjoittajia. Ehkä joskus on hyväkin, että tulee vähän toistoa, että kuulee saman asian monen suusta.

Ymmärtäisin poikaystävääsi, jos sinä olisit se 30- vuotias. 16- vuotiasta on aika hankala pitää oikein vastuussa mitä tulee "parisuhde" kysymyksiin. Jos jotakin, niin sinua on kohdeltu huonosti, ei ainakaan poikaystävääsi.

Kun poikaystävälläsi kuitenkin järki on sen verran mukana tunteessa, että hän välillä järjellä kykenee tunnistamaan olevansa väärässä, niin kysymyksessä ei varmaankaan ole ihan toivoton tapaus? Poikaystäväsi pitäisi vain oppia tunnistamaan omia huonoja puoliaan paremmin ja sitä mitä hän kykenee käsittelemään.

Mutta nyt kun vahinko on jo tapahtunut, niin parasta varmaankin olisi ettet sinä lähtisi kuitenkaan tunteella mukaan (tunne tarttuu, ja jos sinäkin koet suuresti, ei se häntä ainakaan auta omasta tunteesta irti pääsyyn). Otat siis järjen käteesi, komppaat ja kerrot ymmärtäväsi jne, mutta et lähde hänen tunteeseen mukaan. Enkä tarkoita tunnekylmyyttä, vaan tietoa milloin kysymyksessä toisen ongelma/tunne, milloin sinun (onhan sinullakin omia ongelmia, miksei hänelläkin?). Kärjistetysti sanottuna, vaikka teillä onkin yhteinen rakkaus ja yhteiset unelmat, silti olette erillisiä ihmisiä. Empatialla ja sympatialla on vissi ero. Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Näyttää sille, että poikaystäväsi elää vahvasti sinun kauttasi.

Merkittävää tietysti on, pystyykö ja haluaako poikaystäväsi kasvaa tuosta. Siihen tietysti ensin tarvitaan ymmärrys siitä, mikä itsessä vaatisi kasvua.

Merkittävää on sekin, kuinka itse voit suhteessa. Itse määrität sen, miten pitkälle jaksat tilanteita katsella.

Rakasta kuitenkin itseäsi ja anna vastuun olla sillä, kenelle se kuuluu.