Menettämisen pelko/mustasukkaisuus
Hei, minulla oli lapsuus aluksi turvaton rakkaudeton, jouduin 12 vuotiaana muuttamaan mummolaan äidin juomisen takia, siellä oli turvaa mutta en saanut rakkautta enkä huomiota. Minulla on kauhea menettämisen pelko nykyään ja kärsin mustasukkaisuudesta.
Aivan kauheita tuntemuksia tulee kun mieheni menee yksin kauppaan ja mietin jutteleekohan hän siellä niiden naiskassojen kanssa ja mistähän he juttelevat.
Olemme monesti riidelty asiasta.
Mies sanoo aina mitä sitten vaikka oltaski juteltu.
Ollaan oltu yhdessä 24 vuotta, naimisissa 22 vuotta.
Pettämistä ei ole ollut minun tietääkseni.
Olen sanonut miehelleni että hän löytää paremman ja kauniimman naisen.
Mies aina sanoo että minua parempaa eikä kauniimpaa naista ole olemassakaan.
En tiedä miksi en usko häntä.
En tiedä poistuuko koskaan tämä menettämisen pelko/mustasukkaisuus. 😭
Vertaistukea kaipaisin.
Tai neuvoja kaipaisi miten saisin uuden ajattelumallin tähän ahdistukseen.
Kyllä tuollainen mustasukkaisuus on vakava oire ja kumpuaa varmaan lapsuuden turvattomuudesta. Kuitenkin olet jo noin pitkään elänyt miehesi kanssa eikä hänestä ole uskottomuutta paljastunut. Eikö se jo sinulle kerro jotakin ja vakuuta miehesi olevan uskollinen.Mitä muuta hän voisi tehdä. Ei kai puhelu kaupan kassojen kanssa ole uskottomuutta. Pane asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja hae apua. Miehesi on ollut tosi kärsivällinen, mutta ei kai kenenkään pinna loputtomiin veny.
Auttaisiko sinua sellainen, että kun näitä ajatuksia tulee, niin hoet itsellesi, että vaikka kuinka pelkäät ja huolehdit, niin se huolehtiminen ei vaikuta mitenkään siihen mitä miehesi tekee (vaan pikemminkin edesauttaa). Sinun täytyy hyväksyä se, että sinä et hallitse tilannetta ja luottaa siihen, että kaikki on hyvin.
Ajatuksesi satuttavat sekä itseäsi, että miestäsi. Sinun täytyy oppia hallitsemaan ajatuksiasi. Sinun täytyy puhua näitä sisäisiä ääniä vastaan. Kun näitä ajatuksia tulee, yritä tyynnyttää itsesi. Kerrot itsellesi, että kaikki on hyvin ja mitä tapahtuu, tapahtuu. Riippumatta sinun ajatuksistasi. Jos et pääse irti ajatuksista, yritä keskittyä hetkeen. Ota vaikka käsirasvaa käsiin ja rasvaa käsiäsi hyvin hitaasti ja pitkään. Keskity vain siihen miltä rasva käsissäsi tuntuu, mitä liikkeitä teet ja vaikka ajatukset lähtisivät harhailemaan, palauta ajatuksesi käsiisi. Voit tehdä myös jotain muuta yksinkertaista, tiskata, harjata hiuksia yms. Kunhan vain keskityt täysillä siihen mitä teet ja miltä se tekeminen tuntuu sinun kehossasi. Jatka tätä niin kauan, että saat tyynnytettyä itsesi. Se ei välttämättä toimi ensimmäisellä eikä monella seuraavallakaan kerralla, mutta se saattaa alkaa toimimaan myöhemmin.
Sinun tehtäväsi on oppia hallitsemaan tuhoisia ajatuksiasi ja tyynnyttämään itsesi. Sinä olet tuntenut turvattomuutta lapsena ja se tunne seuraa sinua yhä vahvana. Sinä voit oppia hallitsemaan sitä tunnetta. Sinun täytyy tyynnyttää sisäinen turvaton lapsesi. Et voi uskoa tätä tehtävää kenellekään muulle (esim miehellesi), vaan sinun täytyy tehdä tämä itse. Siten sinä opit luottamaan siihen, että selviät ja että olet turvassa, tapahtui mitä tahansa. Sinä olet elämäsi tärkein henkilö ja turvallisin henkilö. Selviät kaikesta, koska sinulla on itsesi.
Mieti mikä palkinto sinua odottaa, kun olet kääntänyt ajatuksesi ja tunteesi. Olet vapaa tuskasta ja voit elää rennommin. Se vaikuttaa varmasti positiivisesti myös parisuhteeseen.
En tiedä voiko hylkäämisen pelkoa voittaa täysin ikinä. Itsekin siitä kärsin, mutta sen kanssa oppii elämään, niin ettei se hallitse elämää ja ainakin itseä juuri ajatusten hallinta on auttanut eniten. Töitä riittää itselläkin vielä paljon. Pitää vain uskoa itseensä ja luottaa muihin.
Kiitos vastauksista! ❤
Tammyka kirjoitti 1.3.2018 16:11
Kyllä tuollainen mustasukkaisuus on vakava oire ja kumpuaa varmaan lapsuuden turvattomuudesta. Kuitenkin olet jo noin pitkään elänyt miehesi kanssa eikä hänestä ole uskottomuutta paljastunut. Eikö se jo sinulle kerro jotakin ja vakuuta miehesi olevan uskollinen.Mitä muuta hän voisi tehdä. Ei kai puhelu kaupan kassojen kanssa ole uskottomuutta. Pane asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja hae apua. Miehesi on ollut tosi kärsivällinen, mutta ei kai kenenkään pinna loputtomiin veny.
Ei kauppojen kassojen kanssa ole uskottomuutta mutta pelkään että hän löytää sieltä paremman naisen.
Taruliini kirjoitti 2.3.2018 18:14
Tammyka kirjoitti 1.3.2018 16:11
Kyllä tuollainen mustasukkaisuus on vakava oire ja kumpuaa varmaan lapsuuden turvattomuudesta. Kuitenkin olet jo noin pitkään elänyt miehesi kanssa eikä hänestä ole uskottomuutta paljastunut. Eikö se jo sinulle kerro jotakin ja vakuuta miehesi olevan uskollinen.Mitä muuta hän voisi tehdä. Ei kai puhelu kaupan kassojen kanssa ole uskottomuutta. Pane asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja hae apua. Miehesi on ollut tosi kärsivällinen, mutta ei kai kenenkään pinna loputtomiin veny.
Ei kauppojen kassojen kanssa ole uskottomuutta mutta pelkään että hän löytää sieltä paremman naisen.
Siis kauppojen kassojen kanssa juttelu ei ole uskottomuutta.
Googlaa Hylkäämisen tunnelukko. Itse olen päässyt samankaltaisista ajatuksista, en kokonaan eroon, mutta vähemmälle, työstämällä omia tunnelukkoja. Netistä löytyy testejä ja verkkokurssejakin, pariterapia tai oma terapia voisi myös olla avuksi. Tsemppiä!
Taruliini tämä voi kuullostaa julmalta, mutta ehkä löytääkin, jos et pysty muuttamaan käyttäytymistäsi. Ei kukaan voi elää noin kontrolloitua elämää ja joutua tuota samaa kuulemaan. Miltä tuntuisi jos miehesi käyttäytyisi noin sinua kohtaan.
Onko kenelläkään tietoa, mistä voisi saada vertaistukea mustasukkaisuuteen? Olisi kiva voida jutella jollekin sillon kun on "tilanne päällä".
Monesti sanotaan, että mustasukkainen voi vain itse parantaa itsensä, mutta uskon, että kumppani voisi myös auttaa ainakin teitä, jotka täällä puhutte asiasta ja haluatte saada asiaan ratkaisua. Toki se edellyttää kumppanilta ymmärrystä, halua ymmärtää sekä kärsivällisyyttä. Kumppani voi auttaa tunteiden käsittelyssä, jos vain molemmat pysyvät rauhallisina ja ymmärtäväisinä toisiaan kohtaan.
Itse mustasukkaisuuteen taipuvaisena haluaisin auttaa miestäni käsittelemään samoja tunteita, kun tiedän miten ikäviä ne on.
Tunnistan tunteitasi, nämä tunteet liittyvät myös läheisriippuvuuteen josta tiedän kärsiväni. Haluaisin mielelläni keskustella näistä vaikeista tunteista puolisoni kanssa, mutta valitettavasti minulla on tilanne, jossa olen valinnut itselleni mahdollisimman epäterveen puolison. Meillä sivusuhteita on ollut, valehtelua, henkistä alistamista...
Mustasukkaisuus puoleltani on todella vaikea tunne hyväksyä myös itselleni, tiedän että toista ihmistä ei voi koskaan omistaa. Ei koskaan, minuakaan ei omista kukaan, minä en omista puolisoani.
En tiedä pääseekö näistä tunteista koskaan eroon, vai voisiko se olla mahdollista henkisesti turvallisessa parisuhteessa. En haluaa kuitenkaan hypätä suhteesta toiseen ja viedä tätä kivikuormaa kenenkään toisen "korjattavaksi".
Minä ainakin haluaisin tehdä muutoksia, jotta kumppanini ei tarvitsisi tuntea tuota ikävää tunnetta. Hän on minulle kuitenkin tärkeämpi kuin yksikään kaupan kassa, joille voin ihan hyvin olla juttelematta. En ymmärrä, miten jollakin tärkeysjärjestys on toisin päin