olen parisuhteessa.uusperhe jossa minä en ole kuvion rikkoja.olemme olleet 6v yhdessä ja ainavaan tulee eteen uusia juttuja.tilanne on se että miehellä ei ole rahaa(omaisuutta on mutta ei halua myydä sitä kun hänen jo edesmennyt isä on sen kaiken omistanut)minun eläke ei taho riittää.emme voi mennä minnekkään kun ei ole rahaa.joudun elättämään aikuista miestä pystyyn.nyt mies syyttää kaikesta minua.kun koira sairastui syy oli minun kun olin ostanut vääriä koiran nappuloita.koiran ollessa kipeä hän raivos minulle että se on väliaikaista että minä vaan haluan kaiken tapettavaksi ja minä haluan että kaikki myytäis pois.mikä ei pidä paikkansa.hän purkaa kaiken pahan olon minuun.hänellä on 2lasta 21v tyttö ja 18v poika.niitä mies uskoo.mies pelkää heitä ja usein alkaa itkemään niiden kynsissä.mies ei uskalla myöskään sanoa heille mitään nekatiivistä vaan purkaa sen sitten minuun.vaikka olisi mikä asia tahansa niin asia käänetään niin että minun vika se on.meidän parisuhde kärsii.koska hänen lapset ei kumpikaan pidä minusta niin sekin tartuu mieheen.hän purkaa sen kaiken minuun.olen jo aika väsynyt tähän että vaikka mitä sanoisin niin minua ei uskota ja tunteitani halveksitaan.en usko että tällä on vielä toivoa….vai onko?olemme kuin 2 20vuotiasta kakaraa.minä vaan olen kylässä täällä.