Hei, kerron tarinani ja toivon teiltä kokemuksia tai vertaistukea jos olette kohdanneet parisuhteessa uskottomuuden ja masennuksen. 

Avioliittoa takana 16v., yhdessä oltu 23v. Paljon onnellisia vuosia, 2 lasta, taloudellisesti kaikki paremmin kuin hyvin, ikinä en olisi ajatellut että meille jotain tapahtuu ku ollaan oltu niin läheisiä ja vedetty yhtä köyttä. Mies tehnyt uranvaihdoksen 6v. sitten jonka myötä työkuorma kasvanut, psyykkisesti raskas työ, paljon työreissuja ja aiheuttanut työuupumuksen ja lopulta nyt masennuksen. Tämä uupumus alkanut pahentua alkuvuodesta, jolloin vetäytynyt kuoreensa ja masennuksen oireet tulleet vahvemmin mukaan. Nyt vasta syksyllä kertonut minulle niistä ensi kertaa, jolloin aloittanut itsekin vasta avun haun työterveyden kautta. Työuupumuksen vuoksi jäi sairaslomalle marraskuussa ja samalla diagnoosi keskivaikea masennus. Masennuksen oireet tunnistettiin tuossa vaiheessa ja sai lääkityksen. Pari viikkoa tämän jälkeen selvisi, että on ollut loppukesästä uskoton x 2 ja jatkanut yhteydenpitoa ko. henkilön kanssa siihen asti että jäi kiinni. Mies todella masentunut, ei tunne mitään eikä tiedä mitä edes haluaa, joten uskottomuuden käsittely ei kovin etene vaikka itse toki haluan asiaa selvittää ja sitä voidaanko tässä yrittää pelastaa tämä liitto vielä. Mies ei vain edes tiedä haluaako hän pelastaa tätä. Joten, onko masennus altistava tekijä uskottomuudelle? Hän ei osaa sanoa miksi on tehnyt sen, katuu ja syyttää itseään, ja sanoo ettei vain ole päättämättömyytensä vuoksi pystynyt yhteydenpitoa lopettamaan. Kokee että meidän liitossa on saanut kuitenkin sen mitä tarvitsee, seksiä aina ollut ja ei siitä pettämisestä ole saanut mitään eikä ole merkinnyt mitään, menee sen taakse ettei ole tuntenut mitään koko sykdynä. Ei myöskään tunne rakkautta eikä muitakaan tunteita minuakaan kohtaan, tämän kertonut jo aiemmin syksyllä kun työuupumuksen oireet olivat. En tunne puolisoa enää ja siksi mietinkin että onko masennus aiheuttanut nyt tämän hänen toimintansa uskottomuuden osalta. Ymmärrän toki että hänen pitää nyt kuntoutua masennuksesta jotta voidaan selvittää meidän liiton kohtaloa mutta kauanko lie menee että hänen masennus alkaa kohentua ja vointi parantua. Onko tuo uskottomuus voinut myös pahentaa tuota masennusoireilua kun nyt syksyn aikana tilanne pahentunut? Olen ehdottanut pariterapiaa mutta mies ei koe haluavansa sitä, ei ole vielä oman masennuksen osaltakaan päässyt terapiaan, joka varmaan edessä pian myös. Erosta on puhuttu mutta tuntuisi hätiköidyltä erota tässä tilanteessa hyvän liiton jälkeen kun noin selkeästi uskottomuus ja masennus ovat yhtä aikaa sattuneet. Olen toki itse täysin murtunut ja taistelen jaksamiseni kanssa kun uskottomuus selvisi, sen vuoksi nyt myös kipuilen sen kanssa että pitäisikö tässä kuitenkin ajatella ja rakastaa itseään ja lähteä tästä suhteesta? Rakkautta kuitenkin on puolestani edelleen olemassa ja näen kuinka huonosti mieheni voi masennuksen vuoksi. Odotan että lääkitys alkaisi tepsiä ja elämänilo palaisi, tiedostan kuitenkin että se voi kestää pitkään. Osaisipa hän edes sanoa että haluaa yrittää vielä mutta senkin hän ajattelee niin ettei tiedä haluaako, koska minun on parempi ilman häntä kun hän on niin minua nyt loukannut … Masentuneen maailmassa siis elää täysin ja mieli on alakuloinen ja itsesyytökset valtavia.

Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Onko tästä mahdollista selviytyä voittajana vai onko vain huonoja vaihtoehtoja tarjolla?