Maa viety jalkojen alta - täysin hukassa
Elin 5 vuotta parisuhteessa, joka oli täynnä rakkautta ja läheisyyttä, vaikka olimmekin hyvin erilaisia ihmisiä. Meidän välillämme oli aina jokin hyvin erilainen ja avoin tunneside. Suunnittelimme kihlausta ja lasta. Keväällä huomasin mieheni valehtelevan minulle joistain asioista, liittyen rahaan ja kouluun, suurimmaksi osaksi pieniä asioita. Luottamus kuitenkin horjui ja aiheutti kränää. Puhuimme hänen valehtelustaan ja hän kertoi kärsivänsä itsekin valehtelusta. Niimpä hän meni koulun kautta juttelemaan hoitajalle ongelmastaan. Ajattelin että kyllähän tämä tästä kun saa apua ongelmaansa.
Jouduin lähtemään kesäksi toiselle paikkakunnalle. Tarkoitus oli nähdä viikonloppuisin. Alku meni hyvin. Yhtenä viikonloppuna kaikki oli kuitenkin toisin. Hän ei tullutkaan luokseni sinä päivänä kuin aikoi. Kun tuli, hän ei edes halannut minua. Riitelimme paljon, vaistosin jotain. Kysyin monesti, onko jotain kerrottavaa. Sain kuulla miten rankkaa kanssani on elää kun epäilen. Niimpä mies palasi kotiinsa mutta minua asia kaivoi. Outo käytös jatkui ja päätin tehdä väärin ja mennä hänen facebookiinsa. Löysin keskustelun aivan tuntemattoman tytön kanssa. Kekustelu ei enää ollut alkuunkaan kaverillinen vaan ylitti selvästi rajan. Soitin miehelleni ja päädyimme eroon.
Puhuimme asiat selviksi. Mies halusi kokea sinkkuelämää. Meillä oli edelleen yhteinen asunto mutta en kesällä ollut siellä. Minua pelotti mieheni mahdollinen kaksoiselämä sillä hän oli valehdellut minulle muutenkin paljon. Erostamme meni vain 2 viikkoa kun mies kertoi haluavansa kuitenkin vain minut. Halusi kuitenkin kesän ajan ottaa omaa tilaa. Sanoin ettei hänellä voi olla muita jos olemme vain tauolla. Hän käytti kuitenkin tinderin tyylistä seuranhakua ja olin siitä huolissani toisella paikkakunnalla ollessani. Miehellä kuitenkin selvästi syttyi liekki minua kohtaan uudelleen ja ajattelin että ei tässä mitään. Pidimme koko kesän päivittäin yhteyttä. Vuokrasin oman asunnon kaiken varalta. Kun tulin loppukesäksi takaisin kotiin, meillä alkoi mennä tosi hyvin. Vähitellen kuitenkin paljastui tyttöjä joiden kanssa oli ollut viestittelyä, mutta koska kaikki viestit poistettiin, mietin oliko paljon muutakin. Miehen mukaan ei muuta. Mies sanoi aina kertoneensa kaiken, kunnes paljastui jotain uutta.
Muutin pois ja päätimme ottaa miettimisaikaa. Muutaman päivän miettimisen jälkeen mies kertoi lopulta haluavansa palata vähitellen yhteen. Samana iltana pakatessani viimeisiä tavaroitani miehen asunnolla näin kuitenkin hänen avonaisen facebookinsa ja kuinka hän oli kehuskellut kavereillensa naisilla joita hänellä on ollut kesän aikana. Teksti oli järkyttävää. Kertoi avoimesti seksistä näiden naisten kanssa. Minulle sanoi näiden olevan vain päästä keksittyjä, jotta voisi esittää coolia. Tästä seurasi vaikea jakso.
Mies aloitti psykoterapian (ainakin tahdon uskoa niin) valehtelun takia ja ajattelin että ehkä tämä menee vain hänen identiteettikriisinsä piikkiin. Sanoi rakastavansa täysiä ja haluavansa olla täysi tuki minulle. Muutaman viikon sisällä yhtäkkiä kuitenkin hän sanoi vaikeiden keskusteluiden takia tunteiden minua kohtaan kuolleen ja ettei hän tahdo seurustella kenenkään kanssa. Suhtautuminen tästä lähtien minua kohtaan on ollut todella nuivaa. Haluaa olla kaveri mutta saattaa tehdä ohareita eikä muutenkaan erityisemmin välitä. Tykkää kuitenkin pitää hauskaa minun kanssa ja on myöntänyt että naisena häntä kiinnostan ja varsinkin päihtyneenä huomaan kiinnostavan häntä edelleen paljon. Sitten kuitenkin yhtäkkiä saattaa olla hyvin välinpitämätön.
En enää tiedä missä maailmassa elän. En tunne tuota ihmistä ollenkaan. Hän oli ennen todella lämmin ja hyväsydämminen ihminen kaikille läheisilleen ja yhtäkkiä kehtaa tehdä tällaista. Omien mokiensa takia jättää minut, koska on ollut vaikeita keskusteluita. Minua sattuu ja lujaa, enkä tiedä mikä on totta ja mikä ei.. en tiedä onko hän läpeensä paha vai ei.. voiko tunteet vain kuolla? olenko minä se joka on paha? mitä ajatella. Miksi vielä rakastan ja hän ei? Onko muilla kokemuksia?
Hei hhapa!
Minulla ei ehkä ole ihan täysin vastaavaa kokemusta, mutta läheltä liippaa. Ensinnäkään en ymmärrä tuollaista pientä valehtelua. Sellaisia muka "valkoisia valheita", joilla todellisuudessa yritetään tehdä jokin asia mukavamman kuuloiseksi. Vaikka asia ei alun perin mikään paha olisi ollutkaan, niin siitä tulee iso ja paha kun selviää, että asiasta on valehdeltu. Ensinnäkin siinä kohtaa herää sitten aina se epäilys, että mitäköhän muuta (vielä) pahempaa tähän asiaan liittyy? Loppujen lopuksi sanoihin on enää vaikea luottaa.
Olen siis siinä mielessä samassa tilanteessa, että eksäni on pettänyt minua ja vuotta myöhemmin jätti minut. Koska olen pitänyt häntä elämäni miehenä enkä koskaan olisi kuvitellut suhteemme päätyvän eroon (vielä moisella tavalla), oli ero todella iso shokki... siihen liittyi siis paljon tuollaista pientä valehtelua ja koska hän myös on minua kerran pettänyt, tuntui, että luottamus oli ja on täysin kadonnut.
Noin kuukausi sitten hän ilmoitti haluavansa palata yhteen taas. Itse olin erittäin epävarma siitä, olisiko se kannattavaa, olin niin sydämellisesti loukkaantunut ja surullinen kaikesta mitä hän oli minulle tehnyt. Hän kuitenkin väitti haluavansa minut... ja väittää edelleen... silti, hän ei nyt kuitenkaan (!) osaa sanoa, haluaako palata virallisesti yhteen vaan nyt selvitellään asioita. Minulla on tunteet alkaneet jo palaamaan ja olenkin huolissani tilanteesta - taas on sellaisia pieniä "valheita", tai sanotaanko pikemminkin, asioiden pientä kaunistelua. En haluaisi esimerkiksi, että hän pitää yhteyttä erääseen tyttöön jota hän tapaili eromme jälkeen, mutta hänen mielestään tyttöön yhteyttä pitäminen on ok koska he eivät näe kasvokkain, ovat vain kavereita mutta tuskin koskaan edes juttelevat toisilleen. Kuitenkin sitten on selvinnyt, että kyllähän he aika ahkerasti pitävät yhteyttä... Ensinnäkin - jos tyttö EI ole niin hyvä kaveri, että edes usein juttelisivat, miksi sitten olisi pakko pitää yhteyttä kun se niin selvästi minua loukkaa? Ja toiseksi, jos haluaa aloittaa suhteen uudestaan vakavissaan, niin pitäisi mielestäni huomioida toisen tunteet ja laittaa ne etusijalle varsinkin alkuun. Sitten kun tilanne on rauhoittunut, niin asioita voi varmasti miettiä uudelleen - siis kun luottamus molemmin puolin on taas saavutettu.
Minunkin mies siis halusi olla jotenkin "vapaa" ja parisuhde oli alkanut ahdistaa häntä. Lisäksi nämä pienet valheet.. ja minun jättäminen omien mokiensa takia (koska koki, että pettämisen jälkeen ei pystynyt antamaan itsellensä anteeksi ja se vaikutti tietysti suhteeseemme) moni muu asia kuulosti tekstissäsi tutulta.
Haluan vain sanoa, että älä missään nimessä tunne itseäsi pahaksi. Sinua tässä on petetty, laiminlyöty ja jätetty. Molemminpuolinen syyttely ei johda mihinkään (been there, done that) ja olet mielestäni todella kypsä asian suhteen kun olet hänen kanssaan noin hyvissä väleissäkin. Hän ilmeisesti käy läpi jonkinlaista henkilökohtaista kriisiä, ja silloin sinä tuskin voit mitään asialle tehdä, ainakaan enempää kuin mitä olet tähän asti tehnyt. Näin koin ja koen tämän eksäni/nykyiseni (?) kanssa myös. Jos pystyisin, antaisin miehen olla täysin rauhassa ja miettiä haluaako minut todella vai ei. Se, että antaa toisen tehdä pahaa itselleen uudelleen ja uudelleen henkilön omien epävarmuuksien ja huonon itsetunnon takia, ei ole reilua itseään kohtaan. Jos vaan pystyt - ota miehestä etäisyyttä. Kerro hänelle selvästi, että sinua sattuu hänen teot ja epävarmuus ja koita ottaa itsellesi aikaa ja miettiä, mitä todella haluat. Ja samalla antaa hänelle aikaa miettiä, mitä hän todella haluaa...
Tällaiset tilanteet ovat todella hankalia, koska toisen päähän ei voi mennä ymmärtääkseen toisen tunteita. Oletteko muuten harkinneet pariterapiaa? Me olemme käyneet muutaman kerran, ja olen kokenut siitä kyllä hyötyä, vaikkei asiamme olekaan nyt ratkenneet vielä...
Kiitos pilviunelma! Tuntuu hyvälle kun en olekaan ainut, joka on joutunut käymään tällaisia asioita läpi. Tarinassasi kuulosti erittäin tutulle tuo miehen halu pitää yhteyttä toiseen naiseen. Kun yritimme kesällä palata yhteen, sanoin suoraan, etten hyväksy sellaista. Sitten kuitenkin paljastui asioita ja yhteydenpitoa. Mieti sinäkin tarkkaan, annatko toisen enää satuttaa sinua uudelleen jos ei ymmärrä tekojensa seurauksia ja ole pahoillaan.
Olemme miehen toimesta lopullisesti eronneet eikä siksi pariterapia tule kysymykseen. Koitamme säilyttää sen hyvän mitä on, eli läheisen ystävyyden. Tänään tosin puhuimme hyvässä hengessä syvällisiä. Mies kertoi joutuneensa viimepäivinä toden teolla miettimään tekojaan ja sanoi kokevansa niistä ahdistusta. Samalla sanoi että eromme harmittaa suuresti, vaikka sinkkuna onkin ollut mukavaa. Niin ja näin, itseäni ainakin pelottaa antaa enää itsestään mitään vaikka toinen tahtoisikin. En halua että hän satuttaa enää..
hhapa kirjoitti 16.10.2014 21:2
kuulosti erittäin tutulle tuo miehen halu pitää yhteyttä toiseen naiseen. Kun yritimme kesällä palata yhteen, sanoin suoraan, etten hyväksy sellaista. Sitten kuitenkin paljastui asioita ja yhteydenpitoa.
Olemme miehen toimesta lopullisesti eronneet eikä siksi pariterapia tule kysymykseen. Koitamme säilyttää sen hyvän mitä on, eli läheisen ystävyyden. Tänään tosin puhuimme hyvässä hengessä syvällisiä. Mies kertoi joutuneensa viimepäivinä toden teolla miettimään tekojaan ja sanoi kokevansa niistä ahdistusta. Samalla sanoi että eromme harmittaa suuresti, vaikka sinkkuna onkin ollut mukavaa. Niin ja näin, itseäni ainakin pelottaa antaa enää itsestään mitään vaikka toinen tahtoisikin. En halua että hän satuttaa enää..
Moi hhapa ja kiitos jakamisesta.
Kuulostaa siltä, että eksäsi hakee itseään vielä aika rankasti ja on sellaisella kiertoradalla, jonka päästä ja suunnasta hänellä itselläänkään ei näyttäisi olevan hajuakaan. Olet tehnyt mielestäni viisaasti, kun olet suojellut itseäsi vaikka olet samalla halunnut katsoa korttinne vielä uudelleen.
Mitä mä nyt muuta sanoisin, omasta kokemuksesta ja kipeästä vuoden takaisesta kumppanini lähtemisestä toisen mukaan ja erosta satutettuna ja vuoden verran viisastuneena totean että elämä onneksi jatkuu ja elämä tuo uusia ihmisiä ja tosia, rehellisiä ja avoimia ihmisiä vastaan, kun lähtee ajattelemaan hyvällä mielellä omaa elämäänsä ja oman elämän hyviä positiivisia ja kannattelevia asioita. Lähtee harrastamaan niitä asioita, jotka tuovat voimaa ja vähitellen unohtaa sen tyypin, joka vei kaiken antamatta itseään rehellisesti siihen yhteiseen suhteeseen.
Luota elämään ja itseesi ja katselet maailmaa avoimin silmin. Pian huomaat että Elämä kantaa ja luo käsille uusia, hyviä mahdollisuuksia avoimeen ja rehelliseen parisuhteeseen.🙂👍