Joo kyllähän siinä matto ja maa jalkojen alta lähtee kun paljastuu että kumppanilla on toinen. Sanoisin näin että melkoisella varmuudella on ollut muutakin kun kirjoittelua. Itse kamppaillut samojen asioiden kanssaja ja aina kun pystyini näyttämään mustaa valkoisella että asiat ovat eri lailla kun minulle väitetään niin puolison oli pakko jotain myöntää ja silloinkin vielä yritti asiaa vääntää ja kääntää.. Omaehtoisesti ei myöntänyt mitään vaan kiisti lähes kaiken. Kuinka paljon helpompaa olisi ollut jos toinen olisi sanonut miten asiat oikeasti ovat. Koko kurja prosessi vain pitkittyy ja valheet syövät sitä ennestäön vähäistä luottamusta mitä tälläinen paska aiheuttaa. 9kk.tta olen itse kamppaillut asian kanssa joka tuntuu maanpäälliseltä helvetiltä. Nyt alkaa hieman jo helpottaa mutta kyllä sitä niin loukattu ja nolattu olo on. Luonteestahan se on kiinni miten näistä selviää ja tietenkin halusta. Jatkaakko vai eikö jatkaa suhdetta uskottomuuden jälkeen. Itse yritämme jatkaa mutta on tämä vaikeaa ja haastavaa. Asiasta kun ei saisi enää puhua vaimon mielestä mitään. Tokihan se näinkin on kun aikaa on jo näin paljon kulunut ja pitäisi pystyä jollain lailla katsoa eteenpäin eikä aina vaan taakse. Koitahan jaksaa. Eli syö ja nuku vaikka se voi hankalaa ollakkin. Itse kevenin 10kg tapahtuman johdosta. Tsemppiä sulle🙂👍

Kyllä on matto ja maa vedetty jalkojen alta, kuvastaa fiilistä. Itse ajattelen kanssa että on melko kovalla varmuudella ollut ihan fyysistä se pettäminen ja näillä vain kirjoittamisvalheilla hieman kaunistellaan että en kokisi tulleeni petetyksi ja näin itse hän voisi olla ns. paremmalla omallatunnolla. Oli se vaan niin kovaa tekstiä vihjaamaan että ei kyllä ole työvuorosta suoraan kotiin tullut. Onhän tehnyt sen aikaisemmassakin suhteessa ja tullut myös itsekkin petetyksi. Ja se että valheillako tässä saadaan pelattua aikaa että olisin vielä jakamassa elämänmenoissa rahapussia ja auttamassa muissakin asioissa kuten lapsien hoidossa (meillä siis ei yhteisiä lapsia vaan avokillani on). Vähän ajattelen että niin se on. Puhumisessa ollaan päästy vain siis tähän pisteeseen mitä jo kirjoitin ylempänä, ei varsinaisesti sen pidemmälle. En vain tiedä olisiko se helpompaa jos suoraan myöntäisi että ovat harrastaneet seksiä jo pitempään ja useasti. En pääse tosta ajatuksesta eroon että onko se täyttä paskanjauhantaa että vain kirjoitusta ei mitään fyysistä. Ja kun siihen en mitään todisteita pysty saamaan. Oon muutenkin niin sinisilmäinen ja hyväuskoinen että olo tuntuu lähinnä hyväksikäytetyltä ja huijatulta kokoaika kun en sitä totuutta tiedä tai usko. Kummin se onkin. Nyt vielä edessä viikonloppu ja olen itse lähdössä reissuun, mitä kivaa sitä sillävälin tapahtuukaan kotona. Itse en kuitenkaan lähde matkallani etsimään mitään korvaajaa ja kostoa. Vaikka varmaan pitäisi.
Äkkipikaisuuttani laitoin jo samana yönä kämppäpaperit vetämään ja yllätyksesi olen saanut jo soittoja niistä. Olisi ensiviikon puoleenväliin asti aikaa saada selville voiko tätä suhdetta jatkaa vai ei. Miten tämäkin tuli niin nopeasti vastaan sitten kuitenkin. Ja miten saan sen selville näin nopeasti?
Onko hän pettänyt? Tuleeko mahdollisesti vielä pettämään? Vai onko kaikki ollut vain hupia ja pientä elämän jännityksen lisäämistä vain kirjoituksilla? Palaa pää kiinni ja usko ihmisiin yleisesti kyllä. On tämä ensimmäinen kerta minulle olla tässä tilanteessa jota vihaan ylikaiken. En ole koskaan ollut itse pettäjä ja halveksin kaikkia jotka pettävät, raukkamaisin teko omasta mielestäni. En keksi mitään mikä satuttaisi minua enemmän kuin pettäminen ja nyt taistelenkin sitä vastaan että onko minua petetty.
Olisi vaan sanonut että meillä menee päin persettä parisuhde, lähdetään eriteille.
Kiitos tuesta ja ymmärryksestä. Katseet eteenpäin ja katotaan mihin se näkö yltää.
Koitahan jaksaa itsekkin, ei se ole varmasti herkkua sielläkään. 😭

Hei
Ei meilläkään ensin myönnetty seksijuttua, kunnes tosi kovaan piinapenkkiin aviomiehen laitoin. Meillä vuosi tapahtuneesta ja nythän ne paskat ajat nousee taas mieleen😳
Tiesin miehestäni, että valehteli: pari kuukautta kiisti koko suhteen ja sitte viikon verran tuon intiimimmän puolen.
Kannattaisi kyllä olla jo rehellinen kiinni jäädessään.
Miten sitä voi luottamusta rakentaa, kun on kertaalleen kokenut sen, miten toinen voi valehdella, jopa lapsille äitiä haukkuen vainoharhaiseksi hulluksi, kuten meillä kävi😞
Nykyisellään, vaikka jatkoimme avioliittoamme (miehen toive), en tunne häntä kohtaan mitään.
Olenkin päättänyt, että katselen tämän vuoden rauhassa loppuun ja sitten on aika päätöksen.
Turhalla kiirehtimisellä en halua yhteiseloamme ( liki 30v.) päättää.
Huvittavaa on lähinnä sekin, että puhuessamme mieheni ja tämän, meille molemmille tutun, naisen tapaamisista, niin niissä missään ei oikeastaan tapahtunut mitään...housut kintuissa ollaan ja se ei ole mitään🙄
Olihan siinä jotain potenssiongelmaa ollu, mutta pidän yhtä pahana tuota yrittämistä!!!! Sehän olis tehty, jos olis pelittäny. Tai; sekin on valhe molemmilta, ettei onnistunut.

Ei myönnetä ei. Vaikka pidän kyllä asiaa lähes varmana mutta en tiedä sitten kumminkaan. Ei niihin totuuksiin pääse mitenkään käsiksi. Luottamuksen rakentaminen tulee tosiaan olemaan vaikeaa ellei mahdotonta, siksi tässä alkaa eron tuoksut olemaan. Kauheaa tommonen mitä ootte kokenu. Kyllä sitä voisi vaan rehellisesti myöntää tekonsa ja jättää syyttelyn pois. Mitä niillä nyt enään voittaa? Ja onhan se pettämistä jo tuokin, olisihan se päätynyt kumminkin seksiin jos vaan olisi mies toiminut.😝

Ja mitä tänä viikonloppuna nyt onkaan tapahtunut kun en ole edes ollut kotona. Eipä ollut nainenkaan kun eilen yöllä vasta kotona. On ollut yllättävän pitkillä kursseilla kun ei kotiin edes pääse. Hmm 😠

Hei🙂🌻
Niinpä: pettämistä se on, koska hommat olis taatusti viety loppuun asti, jos se olis ollu mahdollista😳 Eli vastuutaan ei voi selityksillä vältellä.
Tuo toinen nainen sitten perheemme tuttavana, oli ollu "huolissaan"; oli halunnut tietää, onko ennen käyny tuolla tavalla.
Soitin sille ja en kyllä sanoja säästellyt; sanoin häntä maailman vanhimman ammatin harjoittajaksi ja tosiaan toin esille sen, että MITEN hän kehtaa tehdä meille näin; tietäen sen, että olen sairastanut vakavasti, fyysisesti pitkään. Yritti siinä muka vielä arvostella hoitavaa sairaalaani, eli esitti vale-empaattista.
No; hän sai mieheltään ulkomaan matkan palkinnoksi, uusi honeymoon🙄
Minä en omani kanssa ihan heti lähtisi...He olivat äkkilähdön hommanneet ja jospa tuli suhde kuntoon😐
Minä en ole ostettavissa...Siksi veinkin kalliit vaatteet ja korut kirpparille lahjoituksena. Ne hankittiin ainutlaatuisen perhejuhlan vuoksi ja tuo suhde oli silloin taustalla tunnustamattomana😭

Hei Rakkauden armoton sähläri,

tiedän miltä sinusta tuntuu vaikka en itse olekaan kokenut mitään noin dramaattista kuin sinä. Jouduin kokemaan viimeisimmässä suhteessani myös hieman luottamuspulaa, joka on erittäin raastavaa ja tekee lähestulkoon hulluksi ja epäilemään toisesta aina sitä pahinta ja syyttää ehkä jopa syyttä suottakin.

Kerroit, että kaipaat ehkä jonkun lohduttavan halauksen. Sitä en ehkä pysty sinulle antamaan, tai en tiedä, mutta kerron oman näkemykseni sinun tilanteesta.

Ihan ensin kysyisin, että miten pitkään olette olleet yhdessä? Mielestäni et sitä maininnut kirjoituksessasi.

Se, mitä näit kumppanisi facebook-sivuilla on ollut varmasti suuri järkytys. Sanon suoraan kaunistelematta, että sinuna uskoisin sitä mitä näit eli jos siellä on suoraan kirjoitettu toiminnasta siellä ja täällä, näin ja noin, niin onhan se lähes 100 % varmaa, että heidän välillään on ollut jotain fyysistä toimintaa. Ei varmasti ole jäänyt kirjoittamisen asteelle. Uskon, että tiedät sen itsekin. Ja vaikka ei olisikaan ollut fyysistä, niin mielestäni jo pelkästään tuon tyylinen kirjoittaminen ei ole soveliasta parisuhteessa olevalle. Se on todella loukkaavaa ja ala-arvoista!

Se, että kumppanisi sanoo hänellä olevan nyt luottamuspulan sinua kohtaan, on myös ihan luonnollista. Tietysti hän kokee, että hänen yksityisyyttä on rikottu ja sehän onkin rikos (syyllistyin itsekin yksityisyyden rikkomiseen suhteessani). Ja hän nostaa varmasti suuremmaksi numeroksi luottamuspulan sinua kohtaan, jotta sen varjolla hänen tekosensa (sekstistiset kirjoittelut) jäisi vähäpätöisemmäksi tekoseksi ja yrittää tehdä sinusta nyt tavallaan sen suuremman "rikollisen". Mutta, muista kuitenkin mitä siellä facessa näit vaikka kumppanisi miten syyttäisi nyt sinua.

Teit tosiaan väärin kun katsoit hänen faceviestit, mutta itse olen sitä mieltä, että jos on pienikin aavistus, että asiat eivät ole ihan kunnossa, niin jostakin se selvyys on saatava ja silloin taitaa yksi vaihtoehto olla juurikin viestien tutkiminen. Itse tutkin suhteessani mieheni tekstiviestit ja löysin sieltä jotain, josta todellakin loukkaannuin. Kerroin tietysti miehelle mitä olin tehnyt ja pyysin anteeksi ja todellakin kaduin, mutta toisaalta, sainpahan tietää jotain mitä en ehkä muuten olisi saanut koskaan tietää.

Jotta tämän tyylisiin tekosiin ei tarvitsisi sortua, korostan parisuhteessa kommunikoinnin ja avoimuuden tärkeyttä. Meidän parisuhteessa oli tosi pahoja kommunikointiongelmia miehen puolelta. Kun toinen ei puhu ja itse saa tietää asioista muuta kautta, se todellakin loukkaa.

Kumppanisi sanoo, että et ole panostanut suhteeseen oikein. Ette siis ilmeisesti ole koskaan keskustelleet asiasta? Eikö kumppanisi koskaan kertonut toiveistaan?

Oma suhteeni eteni tosi nopeasti, muutin mm. miehen ja tämän lasten kanssa saman katon alle, mutta se ei toiminutkaan ja jo 6 kk kuluttua muutosta muutin omaan asuntoon. Tämän jälkeen välimme tietysti hieman viilenivät, mutta jatkoimme suhdettamme. Yritin matkan varrella kertoa, että minusta tuntuu, että välit ovat viilentyneet, mies etäinen, olemme enemmänkin kavereita ym, mutta mies ei tuntunut oikein ymmärtävän mitä hänelle puhuin. Kun hän ei kertonut minulle ihan oleellisistakin asioista, syytti huonoa muistiaan ja kun hänellä on arjessa niin paljon kaikkea muutakin jne. Joitain asioita kyllä muisti kertoa entiselle naispuoliselle työkaverilleen sekä toiselle kaverilleen, mutta ei minulle! Tämän koin tietysti erittäin loukkaavana.

Mielestäni parisuhteeseen panostaminen on jotain aivan muuta kuin matkojen varaaminen ja kivojen ostaminen. Oikeesti! Panostaminen on sitä, että asioista jutellaan, toinen pidetään ajan tasalla, kysytään mitä toiselle kuuluu, osoitetaan hellyyttä, arvostusta ja kunnioitusta. Eli ihan perusjuttuja, ei panostamisen tarvitse olla mitään glamouria! Tai itse en ainakaan sellaista panostamista kaivannut vaan jotain aivan muuta. Jos kumppanisi mielestä panostaminen on matkoja ja lahjoja, niin teillä taitaa olla hieman erilaiset elämänarvot? En tietenkään kiellä etteikö välillä ole ihan kiva tehdä joku pieni matka tms. Ainahan se piristää ja on kahdenkeskistä laatuaikaa.

Ei mulla ole nyt mitään selkeitä ohjeita miten sinun tulee toimia. Tietysti olisi ihan paras jos voisitte keskustella kumppansi faceviesteistä, mutta luulenpa ettei hän tule koskaan kertomaan totuutta jos on tuolle linjalle jo lähtenyt, että väittää tapahtuneen jääneen vain kirjoittelun asteelle. Reiluahan se olisi sinua kohtaan kertoa totuus, mutta niin tulee tuskin koskaan käymään. Tiedän, että tuskin koskaan pystyt enää luottamaan kumppaniisi ja se on tosiaan raastavaa ja vie pohjan koko parisuhteelta. Elämä on jatkossa toisen tarkkailua ja epäilemistä. Se ei ole kivaa toiselle, mutta ei etenkään itselle. Siinä hajoaa pää.

Mikäli sinulla on halua jatkaa parisuhdetta, suosittelen, että otat asiat rohkeasti puheeksi. Eivät ne vaikenemalla ja maton alle lakaisemalla parane. Yritä saada kumppanisi kertomaan mikä hänen mielestään suhteessanne on pielessä, niin pielessä, että täytyy hakea läheisyyttä ja seksiä muualta? Kysy, miksi hän ylipäätään on sinun kanssasi? Kysy, onko hänen käytöksensä (vaikka jo pelkkä kirjoittelu) mielestään korrektia ja kunnioittavaa sinua kohtaan.

Oma tilanteeni on nyt se, että viimeisin ero (vuosi ollut on-offia) oli 3 viikkoa sitten. Tänään tavattiin, juteltiin ja mietittiin olisiko meistä vielä pariksi. Mies pelkää, että juttu loppuu taas kuin seinään hänen puutteiden (kommunikointiongelmat) takia ja samaa pelkään minä + menneisyydessä joitakin asioita, jotka ovat aiheuttaneet luottamuspulaa, joten tietysti mietin pystykö luottamaan toiseen ja tavallaan unohtamaan menneet. Päätettiin ottaa aikalisä. Ehkä olisi parasta jatkaa vain kaveripohjalta, koska olemme jo niin monta kertaa eronneet, että kyllä tämä juttu taitaa olla nähty. Mutta kun ei haluaisi luovuttaa ja kuitenkin tykkää toisesta. Vaikeaa ☹️

Niin, en nyt varmaan antanut sinulle sitä lohduttavaa halausta enkä muutenkaan osannut kirjoittaa järkevästi ja osa tekstistä varmaan asian vierestäkin, mutta toivon tosiaan sinulle parasta ja voimia ja toivottavasti itse osaat tehdä sen oikean valinnan elämässäsi. Itse kun en näytä sitä osaavan tehdä ja se tekee elämästä tällä hetkellä melko hankalaa.

HEi taas.
Mariella,
Kyllä tossakohtaa itsekkään en sanoja säästelisi kun vielä yhteinen tuttukin ollut. Kaikkea ne ihmiset onkin valmiita tekemään omasta "hyvinvoinnistaan". Kukapa olisi ostettavissa muutakuin juuri tuon kaltaiset jo halvat hinnat omaava nainen. Eise tietenkään ole kiva säilyttää tavaroita joista jäljellä on vain pahoja muistoja.

Uusielämä,
En tosiaan maininnut suhteen pituutta ollenkaan. Reilussa 3vuodessa tässä mennään. Ei ikusuus mutta on tätä jo kumminkin eletty yhdessä jokainen vuodenaika. Pidän itsekkin lukemaani aika varmasti myös tapahtuneen oikeasti. Tuntuu vaan tyhmältä idea moisen pelkästä kirjoittamisesta. Ja tiedän ja tunnen sen että mitä tein oli väärin. Voin myöntää kyllä tekemiseni, pidän puhtaan omantunnon näin. Kyllä emäntä sanoikin että varmasti on teksti minua loukaannut tai ollut loukkaavaa minua kohtaan. Myönsi koska tiesi mitä oli kirjoitellut. En usko että panostamisessa oli niinkään kyse oikeastaan niistä matkoista ja lahjoista. Kallistun näin hetken jo miettineenä siihen että enhän ole herranen aika järjestänyt mitään kahdenkeskeisiä treffejä esim ulkona. Se on varmasti tärkeää, en vaan ole saanut sellaista aikaseksi. Arki on aina ollut kuitenkin niin hektistä ettei vaan ole tullut tehtyä sitä pysäytystä. Ja se kuulostaa juuri siltä että olen elänyt vain parisuhdetta en parisuhteelle. Emäntä niitä päiviä onnistui kuitenkin järjestämäänmeille. Ja se toinen paha. Tiedän että en osaa oikein keskustella ja monesti jätän niitä pieniäkin arjenasioita jakamatta kumppanin kanssa. Ajattelen liian itsestäänselvästi siis. Rakkautta ja hellyyttä olen kuitenkin osoittanut omasta mielestäni muilla tavoin paljon.
Kyllä tämän "kriisin" käsittely on vielä kesken ja pahasti. Ei vaan olla saatu aikaa ja mahdollisuutta keskusteluun. Mikä vaivaa taas minun päätäni. Aikansa sillekkin. On vain helpottavaa keskustella myös muiden kanssa vaikka tilanne onkin vielä pelkkää kysymysmerkkiä.
Kirjoitit mukavan ja opettavaisen tekstin. Kiitos. Se oli siis tarpeeksi lohduttava halaus kirjoitettuna.

Voimia, jaksamista ja ennenkaikkea toivoa tulevaan teille ja meille 🌻🙂🌻

Lisään viellä. Vaikka itseänikin mollasin jo ja tiedostan tekemättömyyteni. Se ei silti oikeuta pettämään. Jos niin nyt on edes käynyt, mikään ei ole varmaa paitsi kuolema. Oma kantani siis se että jos menee niin huonosti että toisenluokse pitää mennä niin suhde ensin omaan on lopetettava selvästi.

Hei🙂🌻
Tuo kommunikointi parisuhteessa: meillä olen minä aina ollut se aktiivisempi. Mies ns.vaikenee asiat kuoliaaksi😑❓
Jo ennen tuon suhteen alkua, olisin halunnut keskustella suhteestamme, elämästämme mutta mies EI kokenut olevan siinä mitään ongelmallista. Minä puolestani toivoin enemmän yhteistä aikaa mutta miehelläni on jatkuva tekemisen pakko: ei osaa olla paikoillaan, eikä pukea tunteita sanoiksi.
Mitä lie sitte tuon toisen naisen kanssa puhunu?
Se tässä ärsyttää, kun olen antanu hänelle tilaa tässä suhteessamme, mahdollisuuksia tehdä haluamiaan asioita, ilman vastuuta esim.kotihommista.
Olisko sitte pitänyt olla tiukempi; sekö on virheeni?
Minua kalvaa tämä täysin tunteeton tilaani. Jos joskus toivoinkin sitä yhteistä aikaa niin nyt en toivo sitäkään☹️
Helpompi olla, jos mies ei ole läsnä.
Jotenkin haluan nyt vaan olla ihan rauhassa. Lapset ilahduttivat viikonlopulla käynneillään ja tytär joka päivä tässä kotona ollessaan koulun jälkeen.
Luulen, että tuo vaikenemisen "lahja" tulee miehelleni hänen isänsä mallina. Muusta ei puhuttu, kuin työstä.
En tiedä, pitääkö paikkansa se, kun mies sanoi, ettei he mitään syvällisiä tuon toisen naisen kanssa puhuneet. Enemmän äitihahmolta tuntui ohjeistuksineen. Sen voin kuvitella: tuolla tavoin nainen nimittäin on yleensä käyttäytynyt.
Pariterapiaa olisin tosiaan halunnut mutta mies ei kuulemma sen enempää pysty puhumaan vieraalle, kuin minullekkaan😭
Hänen mielestään yhdessä asioiden tekeminen pelastaa suhteen. Siihen meinasin jo kiukkuisena sanoa, että okei: " mennään tuonne työautoon kokeileen nai...ta!" Josko siitä onni lähtisi kukoistamaan😭

Hei,
Meillä se olen ollut minä joka on ollut hiljaa eikä osaa avata suutansa edes kysyäkseen mikä on. Vaan tyhmillä tempuilla otin selvää asioista ja päin seiniähän se meni. Jo ennen niitä asioita olisi todella pitänyt tajuta se puhuminen mutta elin vain ilmeisesti niin mustavalkoisesti, jos ei ole puheita ei ole myöskään ongelmia. Tämän mallikasvatuksen sain vanhemmiltani, kun ei puhuttu asioista niin mitään ei ollut koskaan tapahtunut. Ikäväkyllä vaikka tiedän tämän kauheaksi tavaksi, se on jäänyt minullekkin.
Ei luultavasti miehesi ole onnistunut hänellekkään puhumaan henkeviä, jossei pysty yhdelle niin ei pysty toisellekkaan. Itsekkin ajattelen paljon myös noin, jos tehdään yhteisesti asioita niin se varmasti helpottaa ja auttaisi meitä. Nyt ollaan vaan siinä tilanteessa että ei voida olla kuin paita ja peppu, yhteisiä tekemisiä ei ole olemassa. Pitäisi vaan saada annettua tilaa ja aikaa. En vain tiedä mihin ihmeeseen tässä menisin niin että saisi tilaa ja aikaa mutta samalla en ajaisi meitä suoraan eroon. Hyvä ettet ihan noin sanonut, se olisi ollut ikävä provo jota olisit varmasti kadunnutkin jopa. Muista että sinä olet ollut kummin kin se hyvä ihminen, ethän pilaa sitä.

Olet oikeastaan ihana ihminen, olen tykännyt vaihtaa kanssasi kokemuksia ja ajatuksia. Minulla ei ole muitakaan kenelle näitä pystyisin purkamaan, yksikään ystävistäni ei ole sellainen. Päiväkirjaa en kirjoita mutta näin asioiden kirjoittaminen valaisee ja helpottaa.
Pidä itsesi naisena 🙂🌻

Hei🌻🙂🌻
Kiitos kauniista sanoistasi ja samoin Sinä olet ollut tukena näinä vaikeina aikoina.
Tuosta keskustelutaito jutusta: ei mieheni kotona kommunikointu. Enemmän säästä, yleisistä asioista mutta ei tunnepuoleen liittyvistä asioista.
Vaikeaahan se sitten on opetella toista tapaa olla ja elää. Sitten tuo tekemisasia. Miehellä se on jatkuvaa. Jos hän ei tee jotain, hän nukkuu😴
Nyt, tämän pettämisasian jälkeen olemme sitä yhdessä opetelleet.
Uskon jotenkin siihen, että vaikeinta elämässä on aina ensimmäinen kerta; pahoinpitely, kun olin raskaana, mitätöinti silloin, kun olisi pitänyt olla tukena ja tämä pidemmälle viety uskottomuus. Seuraavat kiinnikäymiset eivät tuntuneet enää...olin kai turruttanut itseni. Nyt, kun tiedän, että hän on näin touhuillut selkäni takana, omasta heikommassa tilanteestani huolimatta, en olisi enää shokissa, yllättynyt, vaikka tämä toistuisikin. Kovetanko itseäni vai enkö enää välitä???
Sinulle paljon voimia ja uskon, että tällä ajatusten vaihdolla on hyvä vaikutus meihin, tai ainakin itseni kohdalla tunnen niin 🌻🙂🌻

Hehei,
Ole hyvä, hyvä että munkin höpinöillä on edes jonkinlainen apu.
Minulle taas on valitettu että kun en tee mitään, en käy yksin ulkona arkena vaikka kavereiden luona tai missään muuallakaan. Se on sitten vaan ne viikonloput kun sillointällöin menen ulos kavereiden kanssa.
Ollaan siis oltu liikaa yhdessä ilman omaa aikaa.
Se on varmasti se ensimmäinen kerta mikä eniten satuttaa. Nyt olen itse ensimmäistä kertaa tälläistä tilannetta käsittelemässä ja ehkä voin jopa ajatella että tästä rakentuu sellainen kilpi että seuraavalla mahdollisella kerralla en tunne enään näin.
Aivan, kovetanko vai enkö enään välitä? Mietin kanssa tuota samaa. Alkaa jo nyt olemaan sellainen olo että tekisi mieli sanoa naiselle että enään ei vaan kiinnosta mitä teet. Mene, pane, ime, mitä tahansa jos tuntuu siltä että se on sitä mitä haluat mutta et minun kanssani. Jos näin ajattelen niin alanko olemaan itse sellaisessa mielentilassa jo tästä suhteesta että olisi siis parempi vain lopettaa ja jatkaa omillaan etsien sitä "parempaa". Jotenkin vain tuntuu että tästä ei enään sitä läheisyyttä ja normaalia seksielämää parisuhteessa saada rakennettua vaikka ollaan päästy jo keskusteluissa hieman pidemmälle. Itse olen kumminkin hyvin viriili ja tämä tänhetken 2-3kk ilman fyysistä kanssakäymistä olen jo ihan kauhessa tilassa. Kaiken kukkuraksi hänkin tietää sen. Sekin saa jo minut ajattelemaan huonosti, se on kuin syöminen minulle. Pitääkö vielä odottaa toiset ja toivoa että päästään normaaliin yhteiseloon jos päästään. Vielä miksi näin avauduin niin pidän seksielämää parisuhteessa hyvin tärkeänä. En halua tietenkään väheksyä sitä puhumisen tärkeyttä. Kummatkin on. Toki tiedän että tämä seksittömyyskin johtuu pitkälti vain siksi että kommunikointiongelmista kaikki kylmeni. En vain ole hyvä kommunikoimisessa.
No, onneks tässä ollaan päästy jo hieman keskustelemaan kaikesta mutta edelleen olen huono sen asian aloittamisessa mikä naistani ottaakin päähän. En keksi sitä avausta kuinka asiat aloitetaan.
Loppujenlopuksi tämäkin sotku saadaa kyllä selvitettyä. Ottaa vaan oman aikansa.
Mitä sen jälkeen tapahtuu niin se nähdään sitten, haluan kumminkin nähdä vielä tämänkin.
Ei asioitaan voi juosta karkuun, päässä ne olisi kuitenkin ja siksi ne selvitettävä.
Uskon, toivon ja rakastan edelleen avokkiani. Vaikka mitä olisi tapahtunut tai ei tapahtunut.

Onse elämä vaan melkosta vuoristorataa, toisena päivänä on ja ajattelee erinlailla kuin toisena.
Näin päänsisällä.

Jaksetaan ja uskotaan siihen paljon puhuttuun parempaan huomiseen 😳

Niin sen verran sanoisin että kuvittelin myös että kun ekasta kerrasta selvisin niin nyt olen vahva mutta toisin kävi. Kaksinverroin kovempaa sattui kun jotenkn kuvitteli että toinen osapuolikin nyt elää tekemättä samaa virhettä. Oisin voinut vannoa että hän ei mua varmaankaan pettämisellä enää koskaan satuttaisi , eli olin ihan sata varma siitä , luotin täysin ,mutta kun kävikin näin kun kävi niin elämä muuttui ihan helvetilliseksi. Nyt sitä sitten oon varpaillaan ties kuinka kauan . No meillä vaimo nyt niin musta tykkää ja rakastaa.... en tiedä... siinäpä nyt sitte rakastaa, itse olen epävarma kaikesta . Seksielämä sujuu kiitettävästi tällä hetkellä... ihme kyllä. Mistä se sitten kertookin että sujuu? En tiedä.