sitova kirjoitti 25.5.2008 11:35

Olen seurustellut vasta noin viisi kuukautta ja tuntuu, että kysymyksiä on alkanut tulemaan, ei ehkä meidän suhteessamme mutta minulle itselleni. Jossakin vaiheessa tätä kevättä luottamus tyttöystävääni on alkanut tuntumaan pelottavalta. Siis se, että kun luotan häneen ja entä jos hän elääkin toista elämää selkäni takana. Välillä tulee se tunne, että hän vain käyttäisi mua silloin kun haluaa ja että hän sanoo minulle sen mitä haluan kuulla.

Olemme puhuneet menneisyydestämme jonkin verran, hän hieman avoimemmin (tai niin ainakin luulen) ja minä ehkä vaisummin. Olen joskus aikaisemmin kysynyt häneltä että onko hän tehnyt koskaan syrjähyppyä ja hän on aina aikaisemmin kieltänyt asian. Mutta eilen taas päädyimme keskustelemaan kaikista asioista ja eilen hän myönsi että on joskus tehnyt syrjähypyn, tai toisenkin. Tästä tuli hieman ristiriitainen olo. Toisin sanoen hän on valehdellut minulle tästä asiasta. Se voi olla pieni vale, koska koskee menneisyyttä, mutta kuitenkin vale. Ehkä tyttöystäväni ei ole uskaltanut avautua sillälailla, muttei minusta siltä tunnu. Hän on kuitenkin todella avoin.

Oloni tuntuu nyt jotenkin oudolta. Ehkä tämä johtuu siitä että olen aivan sokean lailla luottanut tyttöystävääni ja unohtanut hänen menneisyytensä, pitänyt häntä aivan virheettömänä ja täydellisenä. Tuntuu, että ongelmaksi onkin kehkeytynyt se, etten näekään häntä enää sillä tavalla. Nyt välillä pelkään valtavasti taas sitä, että tulen pettymään. Jotenkin näen hänessä niin paljon niitä entisiä tyttöystäviä, jotka ovat loukanneet kipeimmin minua. Ja juuri tämän takia olen taas alkanut vetäytymään kuoreeni.

Pelottaa, että nämä tunteet olisivatkin merkki siitä että luottamus tähän naiseen ei kannata. Välillä tunnen oloni jotenkin alistetuksi hänen kanssaan, aivan kuin olisin hänen vietävissään. En aina uskalla sanoa ei tai että mitä aivan oikeasti haluaisin tehdä tai sanoa.

Tähänkin on syynsä. Olen pari kertaa huomauttanut hänelle esimerkiksi että hän puhuu todella paljon itsestään. Seurauksena oli huutoa, parjaamista ja ovet paukkuen lähtö luotani. Välillä tuntuu, että hän on aivan täydellinen ja sitä kuvaa en saa rikkoa. Muuten saan heti haukut päälleni. Omasta mielestäni olen yrittänyt olla huomaavainen, hellä, kuunteleva ja rakastava ihminen; kaikkea sitä, mitä parisuhteelta toivon ja odotan.

Jotenkin nämä kaikki asiat ovat alkaneet mietityttää aivan valtavasti. Hänen menneisyytensä vaivaa. Kuinka ihmeessä voisin unohtaa menneet ja keskittyä tulevaan? Ja miten kummassa voin elää tämän pelkoni kanssa että mitä tahansa voi tapahtua mutta se on sen ajan murhe? ☹️

En ymmärrä, miksi tämä on nyt noussut niin ajankohtaiseksi. Jotenkin musta tuntuu että hän "piilottelee" asioita tai että salailee. Aivan kuin syvällä sielussani odottaisin jo sitä että loukkaannun, tai että mua on jo loukattu tässä suhteessa. Kyllä tämä epäilys varmaan suhteessamme näkyy. On vain vaikea luottaa, kun pelkää liikaa. 😞

Miten tästä eteenpäin?

Hei!
Oletko miettinyt, että ehkä tyttöystäväsi ei olekaan luottamuksesi arvoinen? Ei luottamaankaan pysty väkisellä, joskus silmät tunteista sumussa sitä ei tajua, että miksi toisen käytös ja puheet tuntuu olevan ristiriidassa, mutta jos ne ovat niin silloin ihminen valehtelee, ainakin mun mielestä. Tosin voihan sitä ihminen valehdella myös itselleen... Parhaiten asiat selviää, kun kysyy ja juttelee asioista ja kertoo omista epäilyksistä ja tunteista ja vähän omista taustoistakin, että miksi luottaminen on vaikeaa. Omat mielipiteet ja tunteet kannattaa ilmaista silläkin uhalla, että toinen suuttuu, koska sellaisen ihmisen yli kävellään helposti joka ei pidä puoliaan ja on se ainakin mun mielestä miehekästäkin, että osaa sanoa (toista tahallaan loukkaamatta) omat mielipiteensä. 😉

Itsellekin käynyt monta kertaa niin, että rakennan toisesta sellaisen mielikuvan, mihin ihastun, mutta petyn valtavasti, kun toinen ei vastaakaan odotuksia ja sitten mun on ollut mahdotonta saada niitä positiivisia tunteita toista kohtaan takaisin.. Sitten olen jotenki alistunut tilanteeseen, että okei yritetään sitten jatkaa ja tutustua siihen ihmiseen mikä se on oikeasti, mutta eipä ne tunteet ole muuttuneet enää. Minulle on vaikeaa kestää pettymyksiä. Mutta toivottavasti saatte asiat selviksi. Hyvää kesää.🙂🌻