minäsini kirjoitti 29.01.2005 klo 11:49:

.., kun minä innostuin urpon kanssa tällaiseen käsite-peliin ehkä enemmän.

Oliko minun viisasta lähteä tähän? Antaako tämä mitään kellekään muulle? Satutanko muita?

Minäsini, mielelläni pelaan tätä kanssasi.

mun mielestä pettäminen on sitä, että tarkoituksella omalta kumppanilta salaa muut suhteensa. en pitäisi humalaista jonkun kanssa sänkyyn eksymistä välttämättä "pettämisenä", ellei se sitten ole toistuva käyttäytymismalli.

Ihmiset varmaan ajattelevat eri tavoilla. En minä voi väittää, että minun ajatukseni ovat oikeita ja muiden vääriä.

Salaamisesta olen kanssasi eri mieltä. Minusta ei pidä kaataa omia ongelmiaan kumppaninsa niskaan. Jos firman pikkujoulussa eksyy väärään vuoteeseen, miksi asialla pitäisi kotona pahoittaa kumppaninsa mieli?

Pidätkö toistuvaa käyttäytymismallia pahempana? Miksi? Eikö päinvastoin ole satuttavampaa, kun tavallisesti pidättyväinen kumppani eksyy vieraisiin? Kukasta kukkaan lentelevän kumppanin yksittäinen valloitus tuskin on kovin merkitsevä.

Mitään "tekohierarkiaa" en halua pettämisen kriteereiksi rakentaa. Tuntuu hassulta, että vaikkapa kiihkeät hyväilyt olisivat hyväksyttäviä, yhdyntä ei. Eikö ajatuksillaankin voi pettää? "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan." (Matt.5:28)

Miten suhtautua eroottisiin fantasioihin? Entä itsetyydytykseen? Pitääkö niistä parisuhteessa tehdä tiliä kumppanille?

kyllä minusta pettäminen on pelkuruutta. ja sitä ettei anna kumppanilleen todellista valinnan mahdollisuutta. jos toinen luulee, että meillä menee hyvin (ja voihan mennäkin), mutta ei haluaisi olla suhteessa, jossa kumppanilla on myös toinen suhde/suhteita. mitä todellista valinnan mahdollisuutta ihmisellä tällöin on? mun mielestä on silloin pelkuruutta pettäjältä, että haluaa itsekkäästi pitää sen parisuhteen olemassa. jos ei ole pelättävää, niin miksi EI kertoisi muista suhteistaan...?

Tätä en ymmärrä.

Oletetaan, että minun mielestäni kumppanillani ja minulla menee hyvin. Olen elämääni tyytyväinen. Millä tavalla minun tilanteeni paranee, jos kumppanini kertoo, että hänellä on suhde toisenkin kanssa? Miten se lisää valinnan mahdollisuuksiani?

Minun on paljon helpompi olla, kun en tiedä. Juuri siksi kumppanini ei pidä kertoa minulle eikä minun nuuskia kumppanini asioita.

"Koko kaupunki tietää ennen mua" saattaa tuntua jälkeenpäin hankalalta. Voi ajatella "eläneensä valheessa". Mutta miksi? On ollut tyytyväinen elämäänsä, ehkä jopa onnellinen. Mihin se häviää? Eikö voi olla kiitollinen yhteisestä onnellisesta ajasta?

Ihmisessä ja elämässä on monenlaisia puolia. Pitääkö rehellisyyden nimessä näyttää kumppanilleen aina se ikävin puolensa? Elämäni käy kovin karuksi, jos yritän aina kääntää kaikessa esiin pahimmat puolet.

musta on todella luonnollista kysyä, että mitä MINÄ tein/teen väärin ja mikä minussa on vikana, kun tuo toinen pettää. musta on ristiriita siinä (urpo), että tuollaista ei kannattaisi miettiä, jos toisaalta olet sitä mieltä, että vain itseä ja omaa toimintaa voi muuttaa. (minäkin muuten olen jälkimmäisestä samaa mieltä.) jotenkin kuulostaa vähän tekniseltä(?) tai en tiedä.. ihan kuin jostain oppaasta otetulta välillä se, mitä kirjoitat. ei pahalla. musta vaan ei voi olla oikein mahdollista parisuhteessa niin järkiperäisesti miettiä kaikkea, kun tunteet voipi olla aika vahvoja myös...😉

Ehkä minä en aina ole perimmäinen syy kumppanini käyttäytymiselle. Onhan hänellä muutakin elämää, ennen minua ja minun ohellani. Ei kaikki, mitä hän tekee ole tehty minulle.

Missä määrin voin olla kumppanillemme kaikki? Pitääkö minun kyetä vastaamaan kaikkiin hänen tarpeisiinsa? Pitääkö hänen luopua kaikesta siitä, mitä minä en kykene hänelle tarjoamaan?

Oppaasta otetulta? Kyllä varmaan. Tällaista jälkeä syntyy, kun yritän pukea tekstiksi sitä, mitä ajattelen parisuhteesta. En osaa pukea tunteitani sanoiksi.

Voiko järkiperäisesti miettiä? Se kai on se kysymys. Minä olen kovin avuton läheisessä ihmissuhteessa kaikkine vellovine tunteineni. Järkeilemällä yritän pitää itseäni, ja parisuhdettani, jotenkin kasassa. Jos ratkaisuna on mennä vahvojen tunteiden vietävänä, mitäpä me täällä viisastelemme? Jonkinlainen keskitie? Varmaan.

siitä, miten iso loukkaus on ollut, niin tarkoitin juuri sitä, että miten paljon ja miten syvältä pettäminen on satuttanut. enkä minäkään usko, että se on suhteessa siihen tekoon tai tekoihin. mietin tässä muuten, että kirjoitetaankohan me aina samasta asiasta. mä yritän miettiä näitä asioita omalta kantilta (eli aika teoreettisesti, kun en itse ole pettänyt ketään). petetyksi tulemisesta tosiaan on kokemuksia, mutta luulen päässeeni niistä kohtuullisen hyvin yli nykyään. sinun taustasta en silleen tiedä, että millaisiin kokemuksiin nämä sun mielipiteet liittyy. (eikä tartte vastata, tarkoitus ei ole urkkia...) kun mun mielestä on niin iso ero siinä, onko ollut vaikka pitkään kestänyt toinen suhde, jossa on tunteet olleet vahvasti mukana, tai sitten jotain muuta, esim. "pelkkää seksiä". ei sitä, etteikö monilla tavoin pystyisi toista pahasti loukkaamaan.

Eikö se että minuun sattuu, ole minun juttuni? Voiko toista panna vastuuseen siitä, että minuun sattuu enemmän kuin "kuuluisi"? Taas ihmettelen "taksoituskysymyksiä": Miten paljon sopii loukkaantua pikaisesta seksistä, johon ei liity tunteita, verrattuna vaikkapa ravintolaillalliseen, jossa katsotaan silmiin ja pidetään kädestä?

Yleensä ihmiset puhuvat ja kirjoittavat jonkin verran toistensa ohi ja eri asioista. Senkin kanssa pitää elää.

Hankalaa ruveta kirjoittamaan muistelmia "Minä petettynä ja pettäjänä". Vuosien mittaan olen yrittänyt sovittaa nuoruuden haaveitani ja ihanteitani kokemaani todellisuuteen. Väliin minun on hankala sietää kokemaani, useammin omaa itseäni.

Urpo

hei urpo.

ja sanon tähän, että tämä ei ole minun eikä varmasti urpon mielestä mikään "yksityinen" ketju, jotta kommentoida saa mieluusti jos haluaa. toivottavasti jollekin voisi olla apua tällaisestakin pohdiskelusta, joka ei liity mihinkään konkreettiseen tapaukseen.

sanoin vähän hölmösti, kun käytin sanaa "peli", pelaamiseen kun yleensä liittyy voittajia ja häviäjiä. sitä en tarkoittanut, olen kiinnostunut vaan erilaisesta katsantokannasta, jota haluaisin ymmärtää (tiedän kyllä että aina ei ajatukset silleen kohtaa). ajatuksenvaihtoa tarkoitin.

niinjust, vaikka pikkujouluhäslinkiä ei minusta olisi välttämättä kerrottava. sanoin että itse kertoisin, mutta se ehkä liittyy enemmän tiettyihin lesboseksin piirteisiin (esim. ehkäisyä harvoin käytetään, ja jos tautiriski olisi, en millään voisi ottaa vastuulle kumppanin tartuttamista), mutta se nyt on ihan triviaa. kertoisin siksikin, etten vaan voisi joskus käyttää sitä "lyömäaseena" jossain riidassa, keksiä harha-askelelle joitain muita syitä. tosin, niin, aikamoisen varma olen, etten humalaspäissänikään pettäisi.

ja heti sanon taas, että seksi ei ole se peruste. jos huomaisin alkavani tosissani ihastua johonkin toiseen naiseen, selvittäisin asioita omassa päässäni mutta myös muiden osapuolien kanssa. korostan, että tämä on se, miten minä toimisin, ei mikään "oikein" vaihtoehto.

hmm, siis pidän toistuvaa käyttäytymismallia pahempana, koska olen käsittänyt tämän niin, että pettäminen siis on sitä että salaa toiselta muut suhteet. jos kumppani tietää, että toinen lentelee kukasta kukkaan, niin silloin on kyllä kumppaninkin vastuulla se, että lähtee sellaisesta suhteesta jos ei halua sellaisessa olla. (kylmän järkevältä kuulostaa, mutta näinhän tällanen "teoreettisempi" pohdiskelu on... ei se helppoa ole kenellekään, tiedän.)

ööh, luulin jotenkin ilmaisseeni ettei minusta voi olla "tekohierarkioita", ei voi vertailla miten paljon ihmiseen sattuu. kun sattuu niin sattuu. ehkä riippuu siitä, onko suhteessa tehty sopimuksia muiden suhteiden olemassaolosta. minulle parisuhde on (myös) sitä, ettei ole muita suhteita, kerron sen kyllä seurustelukumppanille enkä ala parisuhteeseen jos toinen on eri mieltä. jos mieli muuttuu, siitä voi kertoa ja miettiä sitten asioita uudestaan. itse olen joskus ollut vapaan suhteen kannalla, mutta huomasin että minulle tuleekin siitä paha olla. silloin keskusteltiin silloisen seurustelukumppanin kanssa säännöt yhdessä uusiksi.

kenenkään fantasioihin tai masturbointiin jne. ei voi olla oikeus puuttua, se on jo sairasta omistushalua ja mustasukkaisuutta. tässä tulee se luottamus kehiin taas... olen täysin samaa mieltä siitä että toista ei voi omistaa. mutta voi toisen kanssa keskustella, ja minusta (tai sanonko minulle) parisuhde on myös elämän jakamista. jossain määrin. kaikki voivat omassa suhteessaan määritellä mitä se sitten tarkoittaa. on yksityisyyskin tärkeää, mutta itse en haluaisi olla suhteessa jonkun kanssa joka elää muualla jotain aivan eri elämää, varsinkaan jonkun toisen kanssa. muuten yksityisyys on tärkeää, minulle on tärkeää että itsellä ja kumppanilla on myös omia ystävyyssuhteita.

hmm, että pitäisikö aina näyttää ne ikävimmät puolet...? noei, mutta musta on vähän kardinaalimpi juttu se, että se ikävä puoli on se, että haluaa muita suhteita tai suhteen. mun mielestä toisella olisi silloin oikeus tietää. olin itse vuosia sitten tilanteessa että tyttöystävä sanoi että rakastaa minua mutta myös toista. siis lopulta sanoi, eikä edes näin suoraan. en minä sellaista suhdetta halunnut. tässä täytynee nostaa kädet pystyyn. jos minä seurustelen, haluan että rakkaani voi myös hyvin, haluan tietää hänen toiveistaan jne. mutta ei sen varmaankaan tarvitse sitten olla näin. tähän olisi kyllä kamalan kiva tietää mitä muillakin olisi sanottavaa? mulle kunnioitus on myös tärkeää parisuhteessa.

minen haluaisi että joku on mulle kaikki enkä olla jollekin kaikki. ehkä kyse on sitten yhteisistä sopimuksista, niitä en alkaisi rikkomaan. siksi mun mielestä kannattaa puhua asioista. ainakin suhteen kannalta molemmille tärkeistä asioista.

anteeksi nyt se oppaasta otetun kuuloinen.. siis johtui vaan ehkä sellaisesta "minä.. sinä"-kirjoitustyylistä. että sori, en pahalla tarkoittanut. järjen ja tunteen kanssa on toki hyvä löytää jonkinlainen keskitie. mutta ei tunteita voi loppuun asti minusta järjellä selittää, niiden varassa tehtyjä tekoja on ehkä vähäsen helpompi analysoida? en tiedä. mun selviytymisstrategia on se, että yritän miettiä omia periaatteitani silleen, että "mistä en tingi?". sellainen on se, että haluan pystyä katsomaan itseäni peilistä, vaikkei kaikki sieltä näkyvä olisikaan niin mukavaa. ja suoraselkäisyys liittyy siihen. paljon muutakin, ei pysty tai haluakaan tässä selvittää...

tuo on totta, että monien asioiden, varsinkin menneiden, kanssa on pakko vaan elää. onneksi tulevaisuuteen, tähän päivään, ja siihen omaan käyttäytymiseen voi vaikuttaa...

voimaa!