Jokin aika sitten puolisoni yllättäen kysyi minulta olenko pettänyt häntä. Vastasin en. Enkä myöskään ole.
Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta naimisissa yli puolet tuosta ajasta. Suhde on ollut ajoittain myrskyinen ja asioita on käsitelty ja eteenpäin on menty. Useamman vaikean vuoden jälkeen asiat oli vihdoin paremmalla mallilla ja molemmilla oli hyvä olla, ainakin luulin niin. Tätä kysymystä käsiteltiin kaksi yötä..
Otan oman syyni tästä kokonaan ja olen sen puolisollinen sanonut, mutta luottamus on mennyt kokonaan. En tiedä miten alan korjaamaan tilannetta, jonka aiheutin.
Kolmisen vuotta sitten töissä tapasin työkaverin, jonka kanssa myös vapaa-ajalle viestittelimme. Tapasin hänet kerran vapaa-ajalla kun kävimme porukalla ulkona. Viestittelymme jatkui ja enkä sitä maininnut puolisolleni. Viesteissä ei ollut mitään romanttista. Parisuhde tähän aikaan oli vaikeassa tilanteessa ja oli vain helpompi olla huomioimatta ja välttää raskaita keskusteluita. Oli helppo heittäytyä kevyeen kepeään viestittelyyn.
Kun lopetin työt, tämä työkaveri kertoi viestin välityksellä, että oli minuun ihastunut. Vastasin hänelle etten missään nimessä tunne samoin ja voimme olla vain ystäviä. Jatkoimme ystävinä. Viestittely tosin väheni kun emme olleet enää samassa työpaikassa ja loppui sitten kokonaan. Satuimme kertaalleen tapaamaan vuosi työpaikan vaihtamisen jälkeen kun olin ystävän kanssa ulkona.
Puolisoni oli vuosien aikana pohtinut asiaa ja päätellyt minun pettäneen häntä. Muuttunut käytös, viestien salailu.
En itse osaa selittää miksi salailin. Ihastuminen ei ollut molemminpuolista, oli imarreltu, äärettömän imarreltu moisesta huomiosta. Mutta en ihastunut. Olen jälkikäteen miettinyt, että ehkä koin vääräksi naimisissa ollessa viestittelyn ja sen vuoksi salailin, vaikka mitään ei tapahtunut. En tiedä en osaa sanoa, siihen aikaan kaikki oli sen verran sekaisin.
Olen myöntänyt tehneeni väärin ja olen pyytänyt anteeksi käytöstäni ja tuskaa minkä hänelle aiheutin. Vastaan kysymyksiin ja yritän selittää. Mutta mikään ei tässä vaiheessa riitä.
Ymmärrän että ajan antaminen on nyt ainoa mahdollisuus. Mutta tuntuu että kaikki mitä olen yrittänyt tehdä korjatakseni aiheuttaman tuskan on mennyt väärin. En tiedä miten jatkaa.
Stapeliagigantea, luin viestiäsi uudelleen moneen kertaan. En ymmärrä, mitä olisit tehnyt väärin tai mitä olet pyytänyt anteeksi. Et ole minusta tehnyt mitään väärää. Saahan sitä naimisissakin ollessa olla omiakin tavallisia ihmissuhteita, joissa ei ole pettämistä. Eikä siinäkään ole mitään väärää, että työkaverisi ihastui sinuun. Sehän on hänen tunteensa, jolle hän ei voi mitään. Hän voi kertoa sen sinulle tai jättää kertomatta. Kummassakaan vaihtoehdossa ei ole mitään väärää. Minusta ei olisi ollut mitään väärää siinäkään, jos sinä olisit ihastunut häneen (mitä ei tapahtunut). Eihän tunteille voi mitään. Ei vain pidä alkaa toteuttaa niitä kaikissa tilanteissa. Niin kuin et alkanut. Eikä sinulla ollut edes mitään tunnetta, jota olisit voinut toteuttaa.
Terve avioliitto ei minusta tarkoita jokaisen muun, normaalin, ihmissuhteen raportointia tarkasti puolisolle. Eikä puolison tekemisten tai viestien kyttäämistä. Molemmilla saa olla myös omia ystäviä, omia viestejä ja omia tekemisiä. Minusta se ei ole salaamista vaan terveitä rajoja ja toisen ihmisen oman elämän kunnioittamista. Pettäminen on asia erikseen eikä liity tähän.
Näkisin niin, että miehesi pettämiskuvitelmat ovat hänen omia ajatuksiaan ja niihin liittyviä tunteitaan. Eiväthän toisen ihmisen tunteet ja ajatukset ole sinun syytäsi. Etkä ”aiheuta” niitä. Hänellä on omat syynsä niihin, oma historiansa. Ehkä hänellä on mustasukkaisuusongelma. Tai ehkä hänellä on tarve kontrolloida sinua. Ehkä taustalla on tunnistamattomia pelkoja. Ei voi tietää. Vain mies itse tietää, mistä hänen käytöksensä kumpuaa.
Minusta miehesi on tuossa tilanteessa ainoa, jonka pitäisi pyytää anteeksi käytöstään ja selvittää itsensä sisällä, mistä tämä hänen ongelmansa voisi johtua, ehkä käyttää terapeuttia apuna.
Voisiko olla niin, että siksi koet kaiken ”menneen väärin”, koska olet yrittänyt korjata jotain, mitä ei tosiasiassa ole olemassa? Ongelma on vain miehesi mielen sisällä, eikä toista ihmistä voi muuttaa.
Purjevene, kiitos viestistäsi. Sen lukeminen sai minut kyyneliin.
Taustalla on paljon erilaisia tekijöitä mieheni kanssa. Hän vasta kertoi että edellisessä suhteesta häntä petettiin ja kaikki alkoi samanlaisella viestittelyllä ja salailulla. Se oli kova paikka silloin hänelle. Senkin vuoksi tämä tilanne on hänelle vaikea.
Olimme aikaisemmin paljon avoimempia toisillemme, mutta vaikeudet on muuttaneet meitä molempia. Ja se näkyy nyt tässä tilanteessa ikävästi.
Olemme jatkaneet juttelua ja olemme sopineet avoimuudesta toisiamme kohtaan. Avoimuudesta jonka kautta toivottavasti saamme korjattua aikaisempien riitojen tekemiä kolhuja.
Mutta nyt tuntuu jo siltä että olen oikealla suunnalla. Olen pyytänyt tekoni anteeksi, ollut avoin tapahtuneesta. Nyt annan aikaa miehelleni, jotta hän voi käsitellä nämä asiat.
Kiitos kannustavasta viestistä.