Hei

Vaikka olemme olleet kauan yhdessä, on luottamus ollut eräs tärkeimmistä asioista liitossamme. Asiasta on keskusteltu aiemmin, ja olen ollut siiä uskossa että uskollisuus on eräs tärkeimpiä asioita muuten niin henkisesti huojuvassa olotilassamme. Itse olen pohtinut ja käynyt surutyötä eron suhteen jo kauan, ja toivon pian olevani valmis muuttamaan asioita, sen mitä voin. Mieheni on valinnut alkoholin etusijalle, sitten vasta tulee perhe. Se täytyy myöntää, kun mitään kehitystä hänen osaltaan ei tapahdu.

Mies oli äskettäin työpaikan järjestämässä illassa, jossa ilmaiset tarjoilut juominkeineen ovat itsestään selvyys. Mies sanoi että tulee ajoissa kotiin, mutta kuinkas kävikään. Seuraavan aamun puolelle se kotiutuminen meni. Oli kuulemma sammunut työkaverin sohvalle. En kysellyt mitään, ajattelin että kuinka voisin häneen enää luottaa, kun juominen kai alentaa moraalia ja humalan piikkiin voi laittaa monta asiaa..ja muistamattomuuden. En ole ihan sinisilmäinen minäkään. Sattumaako vai ei, samana päivänä aamupäivällä soi puhelin johon lapsi vastasi niin luuri lyötiin heti korvaan. Koska numero on salainen, heräsi epäilys oliko mies antanut puh.numeromme jollekin …Masennus iski rajusti, koska mielikuvitus alkaa helposti laukata, ja muutenkin on jo paha mieli.

Olo on ollut sen jälkeen ihan jähmettynyt tunne tasolla, ei juuri edes itketä, parempiko niin? Olen niin pettynyt. Lapsetkin kyselivät koko ajan missä isä viipyy ja vanhempi oli ihan hermona ja heräili kesken yötä. Mies on juonut pian viikon joka päivä enemmän tai vähemmän. Joulun pyhinä meni alas yli 30 keskiolutta ja ainakin yksi vodkapullo, sekä ruokien kanssa punaviinit. On lomalla, joten juomiseen on aikaa.Makasi krapuloissaan kun tuli aamusta juomareissultaan kotiin, ei tehnyt mitään muuta. Haluan todella päästä tästä ahdistavasta suhteesta eroon, kuinka pärjään lasten kanssa kun en ole tällä hetkellä töissä?

Olen aika hermostunutkin välillä, ja huudan turhasta nykyään lapsillekin, mitä en haluaisi. Tuntuu ettei ole ketään kenelle voisi huoliaan purkaa, kaikki luulemani ystävätkin kaikkoavat heti kun elämäni vaikeutuu. Onko kokemuksia mistä saisi edes kuunteluapua, että tätä henkistä ”möykkyä” voisi purkaa ?? Jokainen päivä tuntuu nykyään niin raskaalta, kun on niin totaalisen yksin kaiken keskellä. Mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut, kysyi vaan, vieläkö mökötän…Mitätöi kaiken teki kuinka väärin tahansa. Miten ihmeessä tästä eteenpäin?? Hyvää ja Onnellisempaa Uutta vuotta kaikille, toivottavasti se olisi parempi jokaiselle joka näillä sivustoilla käy!