Vaikea tilanne sulla, männynkäpy! .Itse olen nainen ja kuivan alkoholistin kumppani. En osaa sinulle neuvoa antaa, mutta tiedän kyllä omasta kokemuksestani, miten hankalaa alkoholiongelmien kanssa on elää. Sinulla on varmaankin kovin raskasta katsella, kun yhteisen lapsenne äiti ei pysty sairautensa vuoksi toimimaan täyttä äidin roolia.
Olisi varmaankin hyvä, kun löytäisit kohtalotovereita, joitten kanssa voisit puhua ja jakaa ajatuksiasi. Oletko käynyt aan omaisten meetingeissä? Sieltä voisi löytyä enemmänkin juuri niitä ihmisiä, joiden kanssa puhuminen helpottaa.
🙂🌻

Männynkävylle viestin jatkoa vielä.
Minusta tuntuu näin jälkeenpäin ajatellen, kun mies on ollut kuiva jo kymmenisen vuotta, että hän on saanut takaisin vähitellen oman persoonallisuutensa. Silloin kun hän vielä joi, niin hän käyttäytyi tosiaan joskus, kuin hänellä olisi persoonallisuushäriö. Mutta, kun olen puhellut toisten kohtalotovereitten kanssa, niin olen saanut kuulla, että niin on ollut melkein kaikilla alkoholisteilla. Niin,että alkoholi todennäköisesti aiheuttaa persoonallisuushäiriöitä. Kun alkoholin juominen loppuu ja ihminen raitistuu, niin ajan kanssa persoonallisuuskin palautuu entiselleen.
🙂🌻

Olen itse alkoholistiäidin lapsi, joten vastaan siltä kannalta asiaa tarkastelleena. Tärkeintä on, ettet itse ala juoda "seuraksi." Melkein mikä tahansa muu ratkaisukeino on parempi - erokin. Jos lapsella on koko ajan seuranaan myös selväpäinen, täysjärkinen aikuinen, viimeistään murrosiässä lapsi tajuaa eron siinä, kumpi toimintamuoto on fiksumpi.

Alkoholismia väitetään parantumattomaksi sairaudeksi, mutta oma äitini on kyennyt välillä olemaan useita vuosia ryyppäämättä ja sitten aloittanut taas. Mikä sairaus paranee välillä vuosiksi kokonaan ja tulee sitten takaisin? Olen sitä mieltä, että juomatta pystyy olemaan, jos haluaa. Alkoholistit ovatkin usein käveleviä ongelmakimppuja, jotka pakenevat monia muita ongelmiaan alkoholin turruttavaan maailmaan. Oma äitini on todennäköisesti asperger-henkilö, mikä on aiheuttanut hänen elämässään paljon vastoinkäymisiä ja koska tätä oireyhtymää on ruvettu diagnosoimaan vasta viime vuosikymmeninä, hän on jäänyt kokonaan vaille tietoa ja hoitoa.

Ehdotan, että yrittäisi ratkaista ensin alkoholistin muita ongelmia; esim. masennus tulee hoitaa asianmukaisesti.
Lisäksi alkoholistit ovta usein käsittämättömän kilttejä ihmisiä - yleensä selvinpäin erittäin mukavia. Jos onnistuu pääsemään eroon tästä ylikiltteydestä ja miellyttämisen tarpeesta ihan selvinpäin, niin ei tarvitse alkoholia siihen.

No syitä juomiseenhan on yhtä monta kuin juoppojakin. Eräs tuntemani alkoholisti juo joka ikiseen tunteeseensa. Siis jos ottaa aivoon jokin juttu, pitää ryypätä, ja jos on ilon aihetta, niin sitä pitää juhlistaa korkkaamalla pullo jne. Luulisi, että olisi helppo oppia jokin toinen tapa käsitellä tunteitaan - jos olisi tähän halua.

No; et ehkä halunnutkaan minun ryhtyvän ratkaisemaan ongelmaasi, vaan halusit myötätuntoa? No; sitä saat menemällä esim.al-anon -ryhmään. Tosin ne ryhmät perustuvat siihen väitteeseen, että alkoholismi olisi sairaus, joten ihmiset niissä ryhmissä ovat jotenkin toivottomia. Mutta sieltä löytäisit kohtalotovereita.

Hei Männynkäpy!

Minulla on kokemusta juovasta äidistä tämän äidin lapsen ominaisuudessa.
Onneksi tytölläsi on sentään sinä. Meillä lapsilla isä olis viikot muualla töissä ja olimme äidin kanssa viikot. Viikot äiti joi ja tuli kotiin jos tuli ja viikonloput vanhemmat joivat yhdessä. Mitään niin kauheaa kohtaloa en toivo lapselle, se on todellista tuskaa katsoa humalaisia vanhempia, kuinka heidän käytöksensä muuttu ja siinä sivuissa he unohtavat täysin lapsensa ja heidän tunteensa.
Silti vaikka sinä oletkin tytölle turva, niin pelkään, että äidin jupminen silti jättää jälkensä.
Onko teillä perheenä mitään mahdollisuutta osallistua yhdessä johonkin aa:n terapiaan. Onko missään tullut äidille selväksi, että miten äidin juominen vaikuttaa lapseen? Jos äiti kärsii omasta juomisestaan, lapsen kärsimys on useampaan potenssiin verrattuna juovan /toisen aikuisen kärsimykseen.
Minun elämäni pilasi vanhempien juominen. Koko lapsuuteni yritin mielyttää, olla vaatimatta mitään, tarkkailla ja pelätä, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämän seurauksena en aikuisenakaan osaa pitää puoliani, en osaa ottaa mitään hyvää vastaan toisen ihmisen taholta, en rakkautta, kohteliaisuuksia. En koe ansaitsevani mitään. Häpesin lapsena perhettäni ja itseäni, tänäkin päivänä häpeän itseäni ja koe huonommuutta muiden ihmisten joukossa. Muistathan täsmentää lapsille, ettei äidin juominen ole heidän syytään vaan äidin itsekkyyttä ja sairaus, josta itse juovan on haluttava parantua.
Et halua enää erota, jottei tyttö joutuisi sitä kokemaan. Kumpi silti on tuhoisampaa lapselle; juovan äidin aiheuttama tuska/turvattomuus ja epävarmuus vai ero ja turvallinen/tasainen elämä sinun kanssasi? Omasta kokemuksesta olisin valinnut jälkimmäisen. Laita äiti ottamaan vastuu muiden elämän pilaamisesta, ei hänellä ole siihen oikeutta. Eikö vaihtoehdot voi olla joko viina tai te, kumman hän valitsisi? Lupaa olla hänen tukena, jos hän on valmis raittiuteen. Äitiä et voi pelastaa, mutta lapsesi elämän ja tulevaisuuden voit. Äiti on vastuussa itsestään, mutta lapsi ei voi vielä kantaa vastuuta itsestään, kanna sinä hänen puolestaan.

Anteeksi, mutta kokemani peruteella minulla ei ole mitään myötätuntoa alkoholisteja kohtaan. Minun vanhempanihan itse päättivät raitistumisesta, tosin liian myöhään minun kannaltani, mjtta toki olen onnellinen, että lapsenlapsillani on isovanhemmat, joiden kanssa voin heidän antaa viettää aikaa. Jos vaimollesi on lapsenlapset edes vähäänkään tärkeitä (vaikka niitä ei vielä olisi), niin kerro hänelle, ettei oma lapsi varmasti tietentahtoin anna oman lapsensa kokea sitä, mitä itse joutui kokemaan, siis juovan läheisen pelottavaa ja arvaamatonta olemusta.

Tee asialle jotain, älä aja itseäsi loppuun, koska lapsesi tarvitsee sinua.

t. Rikottun lapsuus