liitto solmussa. Alkoholi ja raha :/
Mies juo olutta about laatikon (24 tölkkiä) viikonlopussa, lisänä saattaa joskus käydä tersassilla. Aina kun on töistä vapaata, juo. Ei ole väkivaltainen eikä ”pahasti” humalassa mutta huomattavasti kyllä.
Itse en juurikaan juo. Syystä että meillä on pienet lapset. Ei mun edes tee mieli. En ole ikinä nipottanut juomisesta miehelleni, ei se sinällään haittaa vaan nyt huolestun.
Oltiin viikonloppuna mökillä miehen vanhempien kanssa. Hänen isä ei ikinä ole alkoholiin koskenutkaan, hän ei sano, moiti toisten juomisia mutta nyt puuttui miehen juomiseen.
Mies lähti lauantai aamuna järvelle kaverinkanssa kalaan ja tuli ihan humalassa takaisin. Luuli ettei kukaan tajua mutta johan sen puheesta ja käytöksestä huomasi.
Olisi lähtenyt illalla veneellä vielä johonkin vaan kielsin.
Appiukko sitten kyseli minulta huolissaa ”juoko se liikaa/usein?” En oikeen osannut vastata.
Mies on aina omissa oloissaan kotona. Ei lähde mun ja lastenkanssa koskaan ulos, leikkipuistoon, kauppaan, kylään tms. Istuu koneella (ja juo jos on vapaapäivä töistä)
Emme puhu mistään. Olen joskus yrittänyt pohjustaa keskustelua milloin mistäkin mutta en saa häntä mukaan.
Viimeisin konsti oli laittaa tekstari. Aika hassua, mutta en muuta enää keksinyt.
Mulla on hirveästi velkaa. On aikanaan joutunut ottamaan lainaa että sai muutettua pois kotoa, maksettua vuokratakuun jne. Sitten tuli otettua velkaa velan perään maksaakseen vanhaa.
Sitten tuli se kuuluisa vippikierre.
Olen kokoajan siinä pelossa että joku menee perinnästä ulosottoon.
Asuntolaina on, miten senkin vielä käy?
Puhuin miehelle, että asunto pitäisi myydä ja muuttaa vuokralle. Meidän nykyiset asuntomenot /kk on ihan hirvittävästi liikaa (emme tienneet eräästä remontista joka taloon tuli muutettuamme ja se nostaa kk summaa nyt)
Mies haluaisi elää leveästi :/ Hänen palkka ei päätä huimaa.
Mä olen ollut hölmö ja yrittänyt pärjätä itse.
Käyn ruokakaupassa hyvin pitkälti maksan kaikki ruokakulut, maksan puolet asumisesta ja laskuista. Lasten hoitomaksut. Kuopuksen lääkärit/lääkkeet yms, niihin menee monta kymppiä kuussa. Mies ei ilmeisesti ole ajatellut tätä asiaa, enkä mä ole häneltä pyytänyt rahaa mihinkään. Sinnitellyt vaan. Nyt tuli loppu sille. Puhuin (tekstasin) asiasta hänelle. Enpä juuri vastausta saanut. Lopulta vaan että ”eikai se maailmaa kaada”
Hän ei kai ajattele asiaa niin vakavasti kuin minä, no ei kai, minunhan ne kertyneet velat nyt on :/
En tiedä yhtään mitä tehdä.
Toisaalta olisi helpottavaa erota. Mutta toisaalta. Lapset ja kaikki…. 😭
Heippa
Kun luin sinun juttusi niin tuli sellainen tunne että ihan pikku asioilla olisitte
onnellisia.
Se olisi kyllä todella tärkeätä että pystyisitte puolisosi kanssa juttelemaan
kaikista asioista.
Kuin myös esim asunto veloista varmasti pystyy pankin kanssa juttelemaan
laina ajoista jne.
Kuin myös sano puolisollesi että alkoholin asiat pitää saada kuntoon
( eli ottaa järkevästi )
Onkos sinulla ketään ystävää jolle voisit kertoa iloja ja suruja ???
Kuinkas nyt olet jaksanut ???
Kaunista kesää sinulle
Koska tuntuu ettei tilaisuuksia keskutella ole ja vaikka pieni rako olisi, mies ei vaan osallistu, niinpä sitten laitoin tekstarilla hänelle vähän asiaa/kysmyksiä, mikä mun mieltä vaivaa.
Vastaukset oli semmoiseen tyyliin, että missään ei ole mitään ongelmaa, jos on jossain niin minun päässäni ja hän ei osaa ongelmia ratkoa. Että näin.
Tulevaisuuden suhteen yritin keskustella tässä viikonloppuna ja eilen, että olen hirveän kyllästynyt, stressaantunut monista syistä työhöni ja haluaisin vaihtaa alaa, oppisopimus paikka olisi hyvä. Hän ei juurikaan sanonut mitään.
Ollaan myymässä asuntoa, siitä ollaan samaa mieltä, mutta siitä, missä asuttaisiin jatkossa ei ole tietoa. Yritin ehdottaa pariakin vaihtoehtoa että miltäs kuulostaisi? niin vastaus oli ehdoton ei. Kun kysyn että mitä hän haluaa, hän ei vastaa. Olen aika hukassa 😟
Olisi kiva voida puhua asioista ja suunnitella yhteistä?? tulevaisuutta.
Melkein heitin kysymyksen, että onko perhe hänelle taakka? haluaako hän erota?? mutta en sitten kysynyt. Pelkään, että hän taistelee lapset itselleen jos eroamme.
Olisiko elämä parempaa yksin(lastenkanssa, ilman miestä) ? mistä sen tietää? häipyisikö paha olo? Tunnen pilanneeni lasteni elämän. Velkainen, stressaantunut, masentunut, pinna kireällä.
Jos nyt napsahtaa maksuhäiriömerkintä, se on pahinta mitä voi olla, minun mielestä. En minä tuomitse niitä jotka sen on saaneet mutta itseäni häpeän. Miten saatoin päästä käymään näin. Ei kukaan ansaitse tämmöistä äitiä, puolisoa.
Kyllä, hoidan velkojani parhaani mukaan, raskasta se on. Yritän selvitä.
Ei ystäviä oikeen ole. Tuntuu että en kuulu mihinkään.
"Äitikaverit" tuntuu jääneen omiin piireihin kun menin töihin. Työkaverit on mukavia, mutta ei mitään luottoystävyyttä noin vaan muodostu.
Hyvä ystävä on, kaukana. Toki hälle voi kirjoittaa.
Ei ole kaveria jonka kanssa mennä kaupungille, kahville tms. Enkä edes voisi lähteä töiden jälkeen minnekään. Koti ja lapset. Hyvä jos lenkille arvaan lähteä käväisemään, se toki vähän piristää mieltä.
Kaikki vaan on niin solmussa nyt.