Liitossamme ei hellyyttä,välittämistä!!
Joulun aikaan tuli 38 vuotta täyteen puolisoni kanssa yhteiselämää.Ikäeroa on yli kymmenen vuotta.Puoliso haluaa olla aina kotona,ei koskaan pyydä et kutsuttaisiin vieraita tai mennään kyläilemään.Olenkin jo tottunut siihen en edes pyydä häntä minnekään. Koen olevani ihan yksin tässä liitossa ja teenkin asioita aivan itekseni ja matkustelen hyvien kavereitteni kanssa(naiskavereita) osa naimisissa ja osa ei. olen luonteeltani toisen hyvää ajatteleva ja luulen sen syynä etten eroakaan aikaan saa.Liitostamme on kaksi aikusta lasta ja lapsen lapsiakin,joista olen tosi onnellinen ja kiitollinen.Nyt kuitenkin on mittani tullut täyteen,eli kuppi meni yli kun,mieheni sanoi mua tippaiitaksi,kun otan sillon tällön alkoholia,viimeksi uutena vuotena..35 vuotta olen saanut lasteni kanssa lähes kaikki joulut ja juhannukset kestää hänen alkoholin käyttöään,eikä ihan vähäistä ole ollutkaan.Muutoin hän on yli kontrolloiva ja selvinpäin ylifiksu,erittäin asiallisesti käyttäytyvä.Itse olen suora puheinen ja haluaisin puhumalla selvittää asioita ,mutta hänelle se ei käy.Ilmeisesti ahdistuu kovasti. Pakenee aina kipujen taka joita hällä onkin,mut silti pystyy tekemään raskaitakin töitä useita tunteja päivässä.Mulla on vahva tunne etten enää jaksa näin tunnne köyhässä,puhumattomassa,asioita maton alle siivotussa liitossa elää.Välillä koen tulevani hulluksi,aivan kun järki pettäisi kokonaan.Olenkin viime kuukauden aikan alkanut saada kummallisia huimauskohtauksia…mitä sitten ovatkaan.. Kysyn vaan kenen vuoksi mun on jaksettava olla ja elää tässä suhteessa.Tukehdun,väliilä en jaksa edes järkevästi ajatellakaan.Kumpa toinen ottaisi vastuuta ja panisi minut ulos kerran ei halua asioita käsitellä..Mitä mieltä olet???
Meillä mies aina töissä on yrittäjä eikä osaa olla haalimatta lisää kalustoa, ja ikääkin on jo pääsisi eläkkeelle. Minä olen aina kotona odotan, laitan ruokaa, siivoan ym. Osaan mennä kyllä itsekkin mutta kun naimisissa ollaan niin....
Illalla otin puheeksi kun aina on menossa että hellittäisi jo ja minä en jaksa enään, niin suuttui etsi parempaa kun ei kelpaa, ei suinkaan kelpaa vaan haluaisin hänen olevan enemmän kotona.
No hän siihen että kun minä aina huudan ,kuka täällä on.
Jos häntä vastustaa niin minä huudan, niin kauan menee hyvin kun minä en puutu hänen töihinsä.Mekin ollaan jo eläkeiässä niin toivoisi että ollaan enemmän yhdessä. Olen 6 vuotta nuorempi ja osa-aikaisella työkyvyttömyys eläkkeellä.
Vaikeutensa kullakin. Rahallisia huolia meillä ei ole ja lapset pärjää maailmalla.
Nytkin ajattelen että muutan pois tuolla huokailee ja puhaltelee kunvaimo sanoi mielipiteensä😠
elvinora kirjoitti 4.1.2010 20:11
kenen vuoksi mun on jaksettava olla ja elää tässä suhteessa.Tukehdun,väliilä en jaksa edes järkevästi ajatellakaan.Kumpa toinen ottaisi vastuuta ja panisi minut ulos kerran ei halua asioita käsitellä
Sinä elät loppujaan itseäsi varten. Jos koko ajan kalvaa sisimpää, silloin parisuhde on rasite, ei ilo. Kausittaiset kriisit kai kuuluu asiaan. Kumpaa tämä on sinusta?
Voitko ottaa huushollissanne omaa tilaa, kutsua omia ystäviäsi, kenties perhetuttuja?
Olen huomannut, että riippuu kovin paljon perheestä, kuljetaanko siellä puolisot yhdessä vai erikseen juhlissa, sukulaisissa, ystävillä. Nykyään edellytän mieheltäni, että hän tulee ainakin joihinkin sukujuhliin yms. mukaan, loput hoidan sitten yksin. Ja sukujuhlareissuun koetan yhdistää jotakin muuta tekemistä/käymistä, joka on enemmän miehen mieleen.