Hei Red Rose🙂🌻

On luonnollista olla mustasukkainen puolisostaan jos rakastaa. Mikä on liiallista, on vaikea määritellä. Sitä on ehkä jatkuva vahtiminen, tavaroiden penkominen, työpaikalle saattaminen, soittelu kännykkään vartin välein, ilmoittaminen siitä, että on tulossa kotiin, koska ei halua törmätä muihin miehiin yms. Kaikki tuo, vaikka mitään ei koskaan ollut. Näin meillä.

On myös luonnollista, että sinua loukkaa miehesi kuolaaminen muiden naisten perään. Katselen minäkin toisten miesten perään, onhan naisillakin silmää mieskauneudelle, mutta jos mieheni sanoisi minulle, että häntä loukkaa ja sattuu, lopettaisin sen.

Moni asia voi vahingoittaa rakkautta. Jos puoliso vähättelee, moittii, sanoo esim. rumaksi tai läskiksi tai esim. valaaksi. Tai asettuu sinua vastaan toisten puolelle joka kerta kun olet eri mieltä vaikkapa sukulaisten kanssa. Jokainen loukkaus tappaa rakkautta pieninä paloina. Pian ei ole mitään jäljellä, muuta kuin yhteinen asuntolaina, liuta lapsia ja katkeruus.

Ulkonäkö ei ole se juttu, mikä on tärkeintä rakkaudessa. Se voi olla yllyke ensikontaktiin, mutta kaunis epämiellyttävä nainen ei ole seksikkäämpi, kuin ylipainoinen hersyvän iloinen ja hyväntuulinen nainen, joka lyö varmasti edellisen laudalta. Varmasti sinussa on se jokin, johon hän rakastui. Eikä se ole hävinnyt mihinkään.

Pelisäännöt pöydälle. Mikä loukkaa, mistä on iloinen. Mieluummin pian ennen kuin sattuu korvaamatonta vahinkoa kuten meidän parisuhteessa. 😞 Kun minua ei hyväksytty, epäiltiin myös koko ajan, rakastuin henkilöön, joka hyväksyi minut. 😭
Ja siitä ei hyvää seurannut 😟, pelkkää kipua ja surua.

Terkuin ER

Luonnollista - kyllä. Pakollista - ei. Mustasukkaisuus on ikävä tunne, mutta sitä voi opetella hallitsemaan. Olet aina heikoilla, jos menetät kontrollin ja alat räyhäämään, niinikään väittäisin ettei mököttäminenkään muuta tilannetta paremmaksi itsesi kannalta. Sinulla on paha olla, haluat toisen jakamattoman huomion mutta hän käyttäytyy kuin pikkulapsi karkkikaupassa. Katselee vain kieli pitkällä ympärilleen ja puheesi kaikuu kuuroille korville. Vain toisella on paha olla, toinen elää aistimaailmassa ja mielikuvitus lentää. Kun sanot asiasta, se on vain epämiellyttävä särmä muuten 'mukavassa' tilanteessa. Sanot uudelleen ja sinusta tulee ilonpilaaja. Meille tarjoillaan paljon esimerkkejä elokuvien ja sarjojen kautta, kunpa joku joskus tekisi semmoisen sarjan, jossa testataan erilaisten käyttäytymismallien korjaamista. Miten puhua toiselle ja milloin, niin, että tulee aidosti ymmärretyksi.
Komppaan ER:ää siinä että varmasti kannattaa sopia asioista. Mitkä asiat tuovat pahaa mieltä (sen takia niitä pitäisi kyetä olemaan tekemättä), miten käyttäydytään kun liikutaan yhdessä ja erikseen. Kerran menetetty luottamus on vaikea saada takaisin. Ennen kaikkea kannattaa selvittää itselleen, millaista käytöstä on valmis sietämään ja miten pitkään. Tarkastella sitä mielikuvaa, mikä toisesta on - onko hän sellainen ihminen, millaiseksi olet hänet mieltänyt. Vai yritätkö muuttaa häntä sellaiseksi kuin haluaisit hänen olevan. Kaikki meistä voivat kehittyä mutta jos lähtökohta on se että haluat vain muuttaa toista, veikkaan että onnistumisprosentti jää melko pieneksi. Se voi toimia jonkin aikaa, mutta harva meistä haluaa elää toisen ihmisen asettamien sääntöjen mukaan. Yhdessä pohditut rajat toimivat paremmin, joskaan millään tavalla tässä elämässä ei voi saada sataprosenttista takuuta parisuhteelle tai ihmissuhteille yleensäkään.

Vastaavassa tilanteessa minä selvittäisin ensin omat tuntemukseni ja niiden taustat, asettaisin itselleni selvät rajat, mihin asti olen valmis venymään ja miksi. Sen jälkeen pyrkisin hiomaan tapaani kertoa mielipiteistäni rakentavalla tavalla eli hillitsisin tarvettani tarttua tilanteeseen heti - pahaa oloaan ei tarvitse kieltää mutta ehkä tilanteen tarkkailu ja sen aiheuttamien tunnereaktioitten erittely pienellä viivellä tuo paremmat neuvotteluvalmiudet kuin kiskoa toinen väkisin syrjään ja alkaa painostavasti vaatia ymmärrystä tilanteen ollessa akuutti. Kyllähän pieni mustasukkaisuuden esille tuominen voi säväyttää ihan positiivisestikin mutta ehkä isossa mittakaavassa se ei tuota vaikutusta tuo esille vaan kääntyy itseään vastaan.
Vaikeita asioita - toivottavasti joku muu kertoo vielä jonkin toisenlaisen lähestymistavan, eihän ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa vaan jokaiselle löytyy se omin tapa etsimällä, kokeilemalla ja soveltamalla. Tsemppiä ongelmanratkaisuun 🙂👍

en sentään ole niin mustasukkainen että tarkistasin tekstarit yms. entisissä suhteissa on ollut todella mustasukkaisia kumppaneita ja tiedän miltä tuntuu olla jatkuvan vahtaamisen alla😞

koin sen naisen itselleni uhkana. ja se tuntui pahalta kun oma rakas antaakin ns. "mun uhalle" huomiota. yritin olla iisisti, välillä vääntelin ja kääntelin, kun oli vaikea hallita itteään. ja autossa purkautu paha olo. (olen tempperamenttinen luonteeltani😳). on näihin tilanteisiin jo aikasemmin jouduttu. lähinnä entisten suhteen, "kaverisuhteiden" suhteen. näin he ilmaisevat asian mutta moni tulkitsi asian seurusteluna. mm. mie. joten en viittiny tutustua puolisooni ennenkuin hän tutustui muhun ja kertoi heidän olleen vaan kavereita🙂

se on hyvä neuvo varmasti että miettii ja harkitsee rauhassa asioita, ettei tule sanottua kamaluuksia ja pystyy puhumaan rakentavasti! ongelmani on se että en osaa esittää niin hyvin etteikö puolisoni huomaisisi. tarkoitan, jos on jokin tilanne mikä ärsyttää ja yritän rauhotella tempperamenttistä luonnettani, niin puolisoni kyselee koko ajan että mikä on? jos en vastaa, tai vastaan että selitän myöhemmin yms. hän suuttuu ja mököttää ja jos vastaan sanon itse sammakoita😞 ehkä kuotenkin mököttäminen on parempi vaihto ehto kuin sammakot🙂

itse jos huomaan oikeen komistuksen, katson sen hetken kun näen ja en kiinnitä asiaan sen enempää huomiota. tähän pyrin koska tiedän mieheni suuttuvan jos kiinnittäisin enemmän huomiota!

ehkä mustasukkaisuuteni johtuu siitä että olen epävarma itsestäni!! 😞 pidän itseäni kamalan rumana ja läskinä (läskimpänä kuin peilikuva näyttää) pidän itseäni satakiloisena tai vähintään 180kg vaikka olen alle 100kg!😞 se taas johtuu että minua on koulussa kiusattu. ekaluokan loppu puolesta alkaen kuutsoluokkaan asti, enemmän ja vähemmä säännöllisesti haukuttiin ja joskus lyötiin. ylä-asteella se oli enemmän syrjimistä ja välillä haukkumista. ja nyt amiskasa opettajat kiusaa. ja oppilaat syrjii😞 puolisoni sanoo kyllä mua söpöksi useinkin, ja kaikista hupaisinta joskus vasta hertättyäni🤔😀 mutta ei se poista epävarmuuttani tietenkään! enimmäkseen kiusaajat kohdisti haukut mun fysiikkaan, ja siksi sairastuinkin syömishäiriöön murrosiässä. nyt asia on hoidossa sitlti huomaan joskus syömishäiriön oireita itsessäni. etenkin jos jokin kritiikki on kohdistunut vartalooni. alan heti oksentelemaan ruuat mitä syön jos edes syön. *nolostuu* minua on myös käytetty seksuaalisesti hyväksi, olen kirjoittanutkin siitä tänne (nuorten foorumiin). voisiko epävarmuuteni johtua myös siitä? mua on myös petetty entisissä suhteissa. noitten kaikkien yhteis summan luulen olenva vastaus miun mustasukkaisuuteeni.

en silti halua ruveta vahtaamaan puolisoani, missään muotoa! mietin vain mitä minun pitää tehdä niissä tilanteissa kun mustasukkasuus "hyökkää kimppuun" julkisella paikalla. en halua pistää todellakaan showta pystyyn siinä, mutten haluasi pilata iltaakaan puhumalla myöhemmin. ongelmani on vain se etten pysty pitämään mölyjä mahassani. olen kamalan temppera menttinen. oisko kellään vinkkejä miten sais pahimman kiukkupuuskan pidettyä sisällään?

hei red 🙂🌻

SINUN itsesi takia on sun joskus puhuttava nuo asiat halki puolisosi kanssa! mieluummin jossain rauhallisessa tilanteessa...

Sitten kun olette puhuneet voisitteko sopia koodin vaikka "käyn tarkistamssa sukkanauhat", josta puolisosi tietää että nyt sulla tunteet jyllää. Ja sitten voit coolisti poistua paikalta rauhoittumaan hetkeksi

Ja sitten sanoisin että elämäsi miehen on opittava pitämään katseensa kurissa, kunioituksesta sinua kohtaan!! Laput silmillä ei meistä kukaan tietenkään voi kulkea eikä sitä keneltäkään voi vaatia. Mutta on puoliskoaan sen verran kunnioitetava ettei seurassa avoimesti kuolaa kenenkään perään!

Tsemppiä ja aurinkoa elämääsi!

PS. Kirjoitinkohan ed kommentiini että puhu siis siitä miltä SINUSTA tuntuu, vältä miehen syyttelyä. Syyttely saa miehet piikit pörhölleen ja ne otukset menee siitä yleensä niin lukkoon, ettei muu sanottava enää uppoa...

Ihan niin kuin noissa viesteissäsi olit pohtinut miltä tuntuu ja mihin kelpaamattomuuden tunteet yms voi perustua. Mut keskity tuntemaan miltä sinusta tuntuu. Miehesi ei voi tunteitasi muuttaa, mut varmaan häntäkin helpottaa että tietää niistä.

Ja usko herran tähden kun hän sanoo että olet söpö!

Jos sinua yhtään lohduttaa, niin ainakin tämmöisen vanhemman ihmisen (nuorimmat lapseni ovat amisikäisiä) käsityskyvyn mukaan vaikutat oikein tasapainoiselta ja järkevältä ihmiseltä. Ymmärrän niin hyvin tuon tempperamenttisuuden - mieheni käyttää minusta ilmaisua 'kun sulla on se ohituskaista' eli vieläkin kykenen hiiltymään nopeammin ja kiivaammin kuin paraskaan urheiluauto ja varsinkin nuorempana oli vaikea saada hillittyä äkillistä tunnelatausta, mutta hei, iän myötä ja harjoittelemalla oppii... 🙂👍 Jopa niin hyvin että vain todella läheinen pystyy kulmakarvojen 😠 asennosta lukemaan, millä kierroksilla eukko käy.
Aivan varmasti tuommoinen kiusaaminen vaikuttaa. Minua on kiusattu vaatteiden takia (äiti ompeli ne itse, eivät olleet muodikkaita), sanottu ala-asteella lihavaksi vaikka silloin en todellakaan ollut lihava - ei se mukavalta tuntunut ja kyllä se vaikutti aika pitkään, sitä kontrolloi itseään tarpeettomastikin. Ei sinun tarvitse nolostua siitä, että kohdallesi on osunut ajattelemattomia ihmisiä, jotka eivät tiedä sinusta mitään eivätkä näin ollen ole ollenkaan sellaisia, joiden mielipiteistä sinun tarvitsisi ottaa paineita itsellesi. Tottakai se loukkaa ja satuttaa mutta pyri silti arvostamaan itse itseäsi, sinä olet maailman paras Sinä itse, eikä kukaan voisi olla paremmin Sinä. Sinua tarvitaan juuri sellaisena kuin olet ja toivon että pystyt sivuuttamaan tuollaiset ilkeydet - ei se itsestään käy mutta järkeily on minun tapani selvitä asioista, kokemuksesta voin suositella sitä, joku muu voi tietää muita tapoja. Kalisuttele vaan kaikki luurangot ulos kaapeista ja muista välittää itsestäsi, hemmotella myös. Parempi puhua ja purkaa kuin hautoa yksin sisällään, yksin murehtiessa murheilla on tapana kasvaa kohtuuttomiin mittasuhteisiin. 🙂🌻