Tässä on itse miettinyt paljon lapsuuden ajan asioita ja aikuisena koettuja pettmyksiä selvitettääkseen itselleen omaa käyttätymistä parisuhteessa sekä muutenkin elämässä. Ja nyt ajattelin tänne tulla kirjoittamaan.

Hoksasin jokin aika sitten että en muista lapsuudetani paljoa asioita, muistan muutaman jutun sieltä täältä ja ne mitä minulle on kerrottu. Parhaiten muistan vasta teini iän asioita. En edes muista missä olen käynyt esikoulun vai olenko edes käynyt sitä? Lapsuudessa muutin paljon, vasta neljännellä luokalla olen käynyt samaa luokkaa ala-asteen loppuua. Silloinkin muutimme mutta jatkoin samaa koulua ja luokkaa. Sitä ennen olin käynyt kolmea eri koulua ja yhtä koulua kävin kahteen otteeseen niin että olin välissä puolisen vuotta pois ja sitten taas samalle luokalle. Minulle ei ole jäänyt lapsuudesta yhtään hyvää ystävää. Ylä aste ajoista on jäänyt yksi ystävä. muut ovat tuttuja enää.

Ja mieleeni lapsuudesta on jäänyt muutama asia. Tai jossain vaiheessa jo mietin että kuvittelinko vain ne vai tapahtuiko ne oikeesti. Eli sellaisen asian että oma isäni on yöllä suudellut minua, poskille, otsaan, kaulalle yms. koskettelusta en ole varma. Muistan myös sellaisen että olen yöllä herännyt siihen että minun käsi on ollut isäni vehkeissä. En muista oliko se housujen päällä vai alla mutta niin että käteni on siitä pitänyt kiinni. Vanhempani erosivat minun ollessani lapsi ja silloin kun olin isäni luona nukuin aina isäni vieressä. Onko se ollut hyväksikättöä vaiko vain kuvitelmaa? Ahdistaa kun ei tiedä ja muista kunnolla.

Sitten olen miettinyt omaa seksuaalisuutta. olen meinaa todella seksuaalinen ihminen ja nautin seksistä. Mitä vähemmän se on lähetyssaarnaaja meininkiä niin parempi. Seksi on jotenkin ylitärkeää minulle ja mielellään niin että miehellä on se valta. Monet suhteeni ovat päättyneet siihen että kun suhde on mennyt siihen että seksi ei ole enää se joka suhdetta vie eteenpäin niin minä kyllästyn.

On minulla pidempi suhde takana jossa syntyi myös lapsia. Suhde on kyllä jo kariutunut. Se suhde ei ollut kovin hyvä. Mies oli vähän väkivaltainen, kun sanat ei enää riittänyt tuli mukaan väkivalta. Muutaman kerran on päätä hakattu lattiaan, seinään yms.
Silloisen suhteen aikana nykyinen mieheni tuli kuvioon. molemmat olimme tahoiltamme kiinni huonoissa suhteissa ja meidän oli hyvä olla toistemme kanssa. Nyttemmin olemme yhdessä ja pyöritämme uusio perhettä.

Nytten pelkään että minulle tulee se vaihe että kun kaikki alku hohto rupeaa olemaan mennyt niin ei enää kiinnosta. Meillä menee hyvin jos ei ota huomioon sitä että minun makuuni meidän makuukammari elämä on vähän latistunut, liian lähetyssaarnaaja meininki, mutta pelkään että olenko miehen kanssa vain sen takia että en halua tuottaa hänelle pettymystä ja lähteä koska seksi on usein liian tylsää vai sen takia että häntä oikeasti rakastan.

Ja sitten on se että minun on vaikea luottaa mieheeni, ja se johtuu sitä että mies on minun luottamuksen pettänyt muutamalla asialla. Esim kertoi minun asioita exälleen jolle olin kieltänyt kertomasta mitään mikä liittyy minuun ja se että mies piti exäänsä yhteyttä muutenkin kuin lapsiin liittyvissä asioissa vaikka väitti että ei pitänyt. Mutta ne asiat ei edes olleet mitään kummoisia mistä edes oikeestaan voisi suuttua mutta lupaus on lupaus. Nyt nousee oikein viha päälle kun asiaa taas miettii. Luottamus häntä kohtaan on aika nolla vaikka tapahtuneista on vuosia aikaa. Anteeksi pystyi antamaan mutta ei koskaan unohtamaan ☹️

Mutta tätä kaikkea miettii niin onko ihme että ei pysty miehiin luottamaan. Tuntuu että tahtoo miehiltä vain sen hohdokkaan alku ajan mutta ei sitä arkea. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä minä kirjoitan mutta lähinnä omaa pää ainakin on edes vähän tyhjempi näistä asioista. Jatkuuko elämäni niin että miehet vaihtuu kun arki astuu kuvioon vaikomiten saisi homman hanskaan?