Lapsuuden traumat parisuhteessa

Lapsuuden traumat parisuhteessa

Käyttäjä Zag aloittanut aikaan 23.11.2012 klo 00:57 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Zag kirjoittanut 23.11.2012 klo 00:57

Moi,

olen uusi täällä ja olen ajautunut suhteessani tilanteeseen, jossa olin jo itse eroamisen partaalla. Olen aika paljon elänyt yksin ja nyt aikuisiällä, olen pisimmässä suhteessani, joka on nyt kestänyt kolme vuotta. Kaikki tapahtui meidän suhteessamme salaman nopeaa vauhtia. Muutto yhteen, kihlaus, oman talon osto.. Lastakin yritetty, mutta siin’äei vielä onnistuttu. Olen siis nainen ja suhteessa naisen kanssa, olemme käyneet kumppanini kanssa inseminaatiohoidoissa nelisen kertaa, jotka on tehty hänelle.. Olen aina ollut hirmu huono puhumaan tunteistani ja huono osoittamaan myös niitä.. Puhun sitten parisuhteeni solmuista parhaalle ystävälleni, mutten puolisolleni osaa. Nyt pari päivää sitten saimme aikaan kunnon riidan/kriisin, joka avaisi minullekin uusia näkemyksiä itsestäni.. Vältän ristiriitoja, jäädyn tilanteissa, joissa pitäisi lohduttaa, painan hulluna duunia, koska olen esimiesasemassa ja koen suuria stressitiloja senkin takia.. ja tottakai se kiristää tunnelmaa kotona.

Lapsuuteni oli enimmäkseen mukavaa aikaa, mutta näin paljon perheväkivaltaa, isäni kohteli äitiäni välillä erittäin rankalla kädellä ja oli ilkeä myös henkisellä puolella. Muutaman kerran jouduin vierestä katsomaan, kun äiti sai selkäänsä. Tottakai pelkäsin itse, olisin halunnut auttaa, mutten uskaltanut, vaan piilouduin itse sängyn tai pöydän alle. Kotona herätti jo pelkän traktorin ääni tunteen, että isä tulee kotiin, joka oli pelottavaa.. En siis nähnyt rakkautta kotona, vaan sitä kaikkea muuta. Vaikka nämä asiat ovat ikäviä muistoja, oli myös lapsuudessani paljon hyvää. Mutta siis mietin, voivatko nämä asiat vaikuttaa itseeni? Aina kun teemme suuria muutoksia, alan epäröimään ja mietin eroamista.. Kumppanini on kyllä itsekin hyvin vaikea persoona, mutta sitä mietin, että onko nämä kaikki kokemukset tehneet minusta tällaisen? Ahdistun riidoista, en kestä sitä, että kaikkia tekemisiäni kytätään, olen kylmä ja välillä en kestä edes katsoa, koska en tiedä miten olisin.. Muille ihmisille olen se oma ystävällinen itseni, mutta kotona olen sitten jotain muuta.. Vaikeaa on..

Onko kellään vastaavanlaista tilannetta, joka osaisi auttaa? Tai antaa neuvoja?

Käyttäjä pikkuinen mörkö kirjoittanut 29.11.2012 klo 10:39

Hei!
Lapsuus vaikuttaa varmasti parisuhteeseen. elämä kuitenkin muokkaa meitä, ja lapsuus on osa sitä. Olisi varmaan hyvä ottaa puheeksi kumppanisi kanssa, sillä näin hän ehkä pystyy ymmärtämään sinua paremmin.
Keskustlun aloitus on usein juuri se vaikein. kun sen saa aloitettua, niin seuraavat lauseet ovat jo paljon helpompi lausua.🙂👍
Onko hän tietoinen lapsuudessasi olevista synkistä puolista? 😐