Lapsuuden hylkääminen?
mulla tui tämä asia mieleen, nyt kun terapiani loppuu enkä aio enää uutta teraputtia ottaa. Koska mun terapiani on pääsääntäsesti ollut mun nuoruuden ja lapsuuven käsittelyy. olen sitä käsittelyt vuosia, ja nyt aattelin, että prjääkö sitä ihminen ilman terpaa, kun vaan hylkää lapsuutensa ja nuoruutensa kokonaan. Olisi ikäänkuin syntynyt 20vuotiaana.
haluaisin mielipiteiltä niiltä joilta terapia loppui hiemen yllättäen, ikään kun asiat jäi kesken mutta sitten itse päättäisi että eivät jääneetkään kesken vaan tässä se oli, ei enää käsitellä lapsuutta. Tuleeko ne asiat alintajuntaan jatkuvasti, tuleeko ne koska jäi vielä vuosi aikaa niitä käsitellä uuden teraputin kanssa mutta ei ottanut uutta terapiaa.
Hieman sekavaa kai,ainakin musta. Mutta elän järkytyksesä kun teraputti muuttaa ulkomaille ja tavallaan mulla jää vuosi ilmaan roikkuun sovittua käsittelyaikaa. Että olenko aivan hullu kun en ota uutta teraputtia vaan olenko vastuullinen ihminen, kun päätän vaan hylätä lapsuuteni ja kokeilen elämää omin neuvoin. vastakaa nyt jotain, pleese.
Kiitos halauksesta, otin sen tänään, kun nyt menee lujaa alespäin.
Musta on suorastaan noloa puhua menneistä asioista uudelle terpalle. jotenkin kun olen lähes kaikki asiat saanut johonkin lopulliseen ratkaisuun vanhan terpan kaa, niin sitten kun niistä vieläkin pitäisi puhua ja käsitellä, niin pelkään että tuleekin jokin muu päätös asialle.
esmes olen äidin itsemurhasta paljon puhunut ja käyty kaikki vaihtoehot läpi ja sitten sovittiin ettei voinut olla muun syy kun äiti ajautui itsemurhaan. Tiedän että kun mulla on vaikeaa alan terpassa puhumaan äidin itsemurhasta, luulen että voisin alkaa puhua siitä uudenki kaa. Sitten meni viime yö siihen, että pelkäsin meidän yhdessä löytyvän uuden ratkaisun ja mie olisinkin syyllinen.
Lisäksi mulla on ollut vaikea kun ukki kuoli, siitä en ole lähes kelleen muulle kun net-tukeen ja vanhalle terpalle puhunut ja olin siinä vaiheessa että ukista oli tullut pelkkä muisto vain. Jotenkin mun puheessa tulee kuitenkin esiin ukki aika usein, mulla on kyllä nykysin tämä uusikin ukki jo. tästäkin on nyt tulossa ongelma ettei tämä uusi terppa tätäkin kuviota sotke.
Pääpointti on tämä. Musta tuntuu, että uusi terppa sotkee mun ja vanhan huolella tehnyt päätelmät ja mie joudun syvemmälle suohon sen kaa.
Heipä hei!
Lisää halauksia Sinulle🙂🌻. Oletko ajatellut, että mitä keinoja olet aikaisemmin käyttänyt tuon "alaspäin" menon katkaisemiseen?Löytyisikö sieltä jotain käyttökelpoista tähän hetkeen?Teillä on nyt vasta aluillaan tuo terapeutin ja Sinun työskentely. "Terppa" tuntuu sinusta vieraalta ja tunnet epävarmuutta Hänen diagnoosejaan kohtaan. Hänen tehtävänsä ei ole kuitenkaan tuomita sinua mistään, vaan ohjata Sinua tervehtymisen suuntaan.
Et tule koskaan saamaan selville, mikä lopulta sai Äitisi tekemään radikaalin ratkaisunsa,koska se oli vain Hänen tiedossaan.Minä kun noita omia "itsemurha"-ajatuksia kelaan, niin yleensä ne loppuvat siihen, kun "näen omat lapseni suremassa haudallani". Koskaan en voisi aiheuttaa Heille sellaista surua ja murhetta, joten olen sitten itse päättänyt mennä eteenpäin.
Sinä et olisi voinut kuitenkaan tehdä mitään estääksesi tuon äitisi teon, koska Hän oli tehnyt oman ratkaisunsa.Muut ympärillä olevat eivät usein edes tiedä ihmisen olevan niin ahdistunut.Ja vaikka tietäisi, vain tukena voi vieressä seistä.
Sinulla on vielä elämä tallessa. Tulevaisuudessasi voi olla hyvinkin mukavia asioita tiedossa. Voit vielä suunnata eteenpäin, kaikki tiethän ovat vielä käytettävissäsi.Löydät vain itsellesi tavoitteen, mitä kohti kulkea ja lähdet sitten kulkemaan sitä kohti. Kun aikasi kuljet, hämärtyvät nuo "ikävät" muistosi ajan kanssa. Ja lopulta voit "antaa anteeksi" niille, jotka ovat "kärsimyksesi" aiheuttaneet.
Halauksia Sinulle
🙂👍 kypsyneeltä🙂🌻