Miksu29 kirjoitti 12.9.2012 19:11

Moi!

Olemme olleet 4 vuotta naimisissa ja minulla on edellisestä parisuhteesta 9 vuotias poika.

Olemme vaimoni kanssa haaveilleet omastakin lapsesta mutta ei ole vielä tärpännyt..

Lapsettomuustutkimuksissa olemme käyneet ja lääkärin diagnoosi oli ettei kummastakaan löydy mitään vikaa. Tarkoitus oli nyt syksyllä edetä hoidoissa seuraavaan vaiheeseen mutta nyt tosiaan vaimoni on täysin allapäin eikä huoli minulta minkäänlaista apua mihinkään, haluaa kuulemma tilaa ja olla/tulla milloin haluaa vaikken ole häntä estellyt mitenkään. Lisäksi hän ei ole varma että jaksaako hän hoitoja? Ostimme kesällä uuden kodin ja nyt ei millään ole enää merkitystä!

Lisäksi taas on tullut esiin se seikka ettei hän hyväksy minun lastani vaan sanoo että se on isku päin naamaa joka kerta kun poika tulee meille ☹️(

Olen yrittänyt ymmärtää yskää ja antaa tilaa sun muuta mutta tuntuu että tämä toistuu kerta toisensa jälkeen ja minulla on todella paha olla koska rakastan häntä koko sydämestäni enkä haluaisi että kaikki mitä olemme yhdessä saaneet aikaan hajoaisi kuin korttitalo. Lähinnä vain mietin että jos annan tilaa niin hän lipsuu pikkuhiljaa ulottumattomiin eikä mistään tule enää mitään ☹️

Tämä sama episodi toistui viime vuonna syksyllä samaan aikaan ja ainakin silloin siitä selvittiin kun jaksoin odottaa ja antaa sitä tilaa 🙂 Pari päivää sitten kaikki oli vielä suht hyvin mutta nyt kaikki on sekaisin! Mitä voin tehdä vai voinko tehdä yhtikäs mitään enää millekään???

Hei Miksu29 🙂
Kaikella on merkityksensä. Hyväksyntä on se syvin olemus meissä ja sen käyminen läpi itsessä on niin suuri saavutus kaikissa asioissa, ei pelkästään parisuhteessa.
Olisiko niin, jotta vaimosi on mustasukkainen sinulle ja lapsellesi? Kenties vietetystä ajasta, lämmöstä ja huomiostasi pojalle. Tai miten sitten lapsesi huomio vaimosi? Kuinka ne kemiat sitten säteilee puolin ja toisin.

Tai ehkäpä siellä on myös sellainen seikka, kuinka sinä viestit vaimollesi lapsen läsnä olon. Nostatko lapsesi etusijalle, kun hän on luonanne. Onko sinulla kenties sellainen tekijä, jolla viestit että sinä ja poika kuulutte yhteen, niin vaimosi vetäytyy pois hetkistä. Riippuu tietysti siintä, onko sinun ja pojan äidin välillä kaikki ns. puhuttu, ettei ne vaikuta tähän päivään. Olet ns. sinut itsesi kanssa.

Syksy on monelle vaikeaa aikaa. Kuuntele, kuinka vaimosi antaa hellyyttä ja huomiota sinulle. Se kosketuksen merkitys on suurempi kuin sanat. Läheisyys ennen kaikkea. Teillä on suuri muutos ollut, koska kongreetinen talo on aina se parisuhteen talo ja mitä/ miten se talo (oma henkinen minä) on rakennettu. Perustukset kunnossa -> lapsuuden kodin mallit yms. seikat vaikuttaa parisuhteeseen. Yhtyvätkö ne teidän parisuhteessa vaiko löytyykö eriäviä mielipiteitä miten asiat on.

Jos sinulla on oma henkinen kantti kunnossa, niin pyytäisin sinua lähestymään vaimoa, jotta hän pystyy ja voi sanoa niin kuin ne asiat on hänen mielessään. Kritisointi ei tee hyvää lopputulosta. Tietysti on muistettava, että emme voi tehdä kaikkea toisen hyväksi. Täytyy osata kasvaa ja antaa anteeksi!
Rakkauden suuria osituksia kaikessa! ☺️❤️☺️
Voimaa ja mielen seesteisyyttä siulle Miksu!

Kiitos vastauksestasi 🙂 Antaa perspektiiviä asioihin, saapa nähdä mitä tuleman pitää olemme kumpainenkin olleet omien kaveriemme kanssa tässä viikonlopun yli ja huomenna rakkaan pitäisi tulla kotiin. Voimme kuulemma jutella asioista ☺️❤️☺️

Itse taasen en yhtään ihmettelisi, että toisen lapsi olisi isku vasten kasvoja. Ei sitä kuitenkaan toisen lasta kovin helppo ole hyväksyä jos itse ei lapsia saa. Ja mitä sitten tulee kommunikointiin ym juttuihin lapsen läsnäollessa niin kyllähän aikuisen tulee olla se, joka sitä suhdetta lapseen yrittää luoda, ei päinvastoin. Toki lapsen tulisi olla vastaanottavainen, jotta se toimisi. Mutta aloitteen tulee tulla aikuiselta. Mutta vaimosi kun ei kaipaamaansa lasta saa, niin varmasti tuntuu pahalta eikä siten välttämättä osaa luota tiivistä suhdetta sinun lapseesi. Kuinka usein lapsesi teillä on? Kuinka kauan olette yhdessä olleet?

Kinkkisiä asioita, mutta ymmärrän kyllä vaimoasikin. Lapsenkaipuu on todella raastava jos sitä lasta haluaa eikä sitä kuulu. Ja entistä pahemmaksi sen tekee tieto siitä, että kumppanilla jo on lapsi eikä "hänessä ole vikaa". Teillä voi tärpätä myöhemmin, mutta onhan parejakin, jotka eivät vain sovi yhteen niin, että saisivat lapsia. Mutta toivon kovasti, että teillä pian tärppäisi! 🙂🌻 Lapsettomuushoidot kun ovat kuulemani mukaan todella rankkoja.

Joo, uskon kyllä että lapsettomuus on meille kummallekin vaikea asia, vaimolleni varmasti vielä tuskallisempi ☹️ Lisäksi kun on vielä tämä ongelma minun oman lapseni suhteen.

Hankalia ja monimutkaisia ovat nämä elämän ongelmat..

Eikä vaimo tullut kotiin niinkuin oli luvannut, tiedustelin syytä siihen miksei lupaus pitänyt niin vastaus oli että "älä luota mun lupauksiin" ja että hän on tulossa pääsääntöisesti kotiin vain sopiakseen omaisuuden jaosta. On tämä ihan hirveetä.
Sanoi kuitenkin tulevansa huomenna kun annoin periksi ja sanoin että tehdään kuten sinä haluat...saa nähdä miten käy. Ei auta kuin yrittää kestää. Rakastan vaimoani niin paljon että olen valmis päästämään hänet jos hän sitä haluaa.

Noniin, loppusuoralla tuntemattomaan ollaan, vaimo haluaa avioeron ja ollaan puhuttu kaikki asiat halki. Lapsettomuuskaan ei kuulemma enää haittaa häntä vaan on päästänyt ajatuksesta irti ☹️ On sovittu miten omaisuus jaetaan ja että tässä asunnossa asutaan joulukuuhun asti.

Olen vastenhakoisesti päästänyt vaimostani irti mutta myös antanut hänelle mahdollisuuden perua päätöksensä jos huomaa tehneensä väärän ratkaisun ☺️❤️

Eli pöytä on putsattu puhtaaksi ja mahdollisuudet on kaikkeen, samalla olen varautunut kaikkiin lopputuloksiin. Haluan antaa rakkaalleni aikaa miettiä asioita, samalla tietysti mietin itsekin kaikenlaista.

Ei elämä tähän pääty vaikka siltä tuntuukin kun on menettämässä niin paljon ☹️

Ollaan kuitenkin pystytty puhumaan ilman riitelyä saatika vihaa puolin ja toisin ☺️❤️☺️

Aika näyttää mitä tuleman pitää, olen luvannut seistä vaimoni rinnalla loppuun asti ja hoitaa kunnialla kotityöt yms. asiat mitä arjen pyörittämiseen tarvitaan kun olen huomannut ettei hän jaksa hoitaa arjen tehtäviä...

Kaikkea hyvää Miksu!

Joskus on vaan tehtävä niitä vaikeita päätöksiä ja irtipäästöjä! Hyväksyä oma päätös ja toisen päätös on suuri askel!🙂🎂

Voimallista ja eheyttävää oloa ja eloa! ☺️❤️

Kiitos mantelinkukka tuesta 🙂 Tavalla tai toisella tästä täytyy selviytyä vaikkei helppoa olekaan...

Nyt tämä minun tilanteeni kääntyikin päälaelleen, yritin sunnuntaiaamuna sopia vaimoni kanssa käytännön asioista niin niin hän meinasi heittää minua leipäveitsellä!

Suu auki tuijotin enkä ole koskaan edes odottanut moista reaktiota ☹️ Sittemmin lupasin etten puhu asioista koska hän ei jaksa niistä puhua.

Olen antanut vaimoni olla rauhassa, vaikka hirvittää kuunnella kun hän nauraa käkättää kavereidensa kanssa hysteerisesti puhelimessa ja haukkuu itseään mahoksi lehmäksi ja minua tuhkamunaksi, lyö lapsettomuuden ikäänkuin leikiksi...

Tilanne on ajautunut siihen että olen itse henkisesti aivan loppu, hädin tuskin jaksan töissä ja fyysiset oireet ovat tulleet, syke yli 125 levossa verenpaineesta en edes tiedä mutta mahtaa olla korkea. Käsivarsia pistelee/kädet puutuvat eikä voimia ole oikein mihinkään vaikka nukkuisi kuinka. Menen aamulla lääkäriin hakemaan apua. Tämä ei voi jatkua näin.

Miksu 🙄

Kaikesta huolimatta, energiaa sinulle!

Onkohan vaimollasi mieli niin eksyksissä, jotta tuommoisiin tekoihin on ryhtynyt?
Luulempa että teillä riitelee asiat eikä ihmiset😑❓

Kiitos Mantelinkukka 🙂

No näinhän se voi olla. Tuntuu todellakin että hän on aivan hukassa itsensä kanssa, toivoisin että hän saisi ongelmansa selvitettyä.

Sinänsä ihmeellisiä muutoksia tässä on tapahtunut, tiistaina piti asunto mennä myyntiin mutta vaimoni mielestä meidän kannattaa asua saman katon alla avioeron harkinta-ajan loppuun eli maaliskuun loppuun asti. Tiedä sitten mitä tämä merkitsee, minullahan on tahtoa vaikka mihin...

Otin sairaslomaa töistä kun voimat yksinkertaisesti loppuivat kesken mutta nyt tuntuu jo paremmalta 😉