heippa
Joo se on kyllä hätähuuto kun puhuu että olisi parempi kuolla ja siihen todellakin pitää puuttua
ja puhua aluksi asiat suoraan.
voit esim kysyä suoraan että tiedätkö mitä nyt puhut???
ja se on sitten lopullinen ratkaisu kannattaa sanoa???
Onkos lapsellasi koulussa kavereita ja muuallakin???
Kysy suoraan lapseltasi.
Miten sinulla menee???
Kuinka koulussa menee???
Mitä sinulle kuuluu??
Yleensä ihminen kyllä rupeaa kertomaan asioita ja jos ei kerro niin toista kysymykset
taas uudelleen.
Koulukiusaaminen pitää kyllä loppua ja siihen pitää puuttua heti.
Minä en tunne mitään sympatijaa kiusaajia kohtaan et heti koululle soittamaan ja jos ei lopu niin sit tietyille viranomaisille pitää soittaa niin on ihme jos ei kiusaajia saada kuriin
ja onneksi noi puheet jää yleensä puheeksi mut ehdottomasti pitää reakoida.
Pidän kauppaa pohjoiskarjalassa ja täällä asiakaat kertoi minulle kun 15 vuotias poika on
surmannut itsensä niin se johtui koulukiusaamisesta et kyllä näitäkin sattuu.
Kaunista syksyä sinulle

Hei!
Nuo itsetuhoiset ajatukset kannattaa aina ottaa vakavasti,se on lapselta hätähuuto ja vaatii asiaan puuttumista/hoitoa/keskustelua.
Ota yhteys vaikka koulun terveydenhoitajaan,jonka luona voitte vaikka yhdessä käydä juttelemassa. Minun lapseni, puhui aikoinaan,silloin samanlaisia juttuja,(silloin 12-v) se johtui koulukiusaamisesta,loppujenlopuksi hän masentui ja sen jälkeen hoitoja onriittänytkin,siitä on jo 6 vuotta ja hoidot jatkuu edelleenkin. Älä jää odottamaan mitä tapahtuu,vaan toimi heti. Tämä on neuvo toiselta huolissaan olevalta äidiltä.
Omalla lapsellani asiat riistäytyivät käsistä,hän syrjäytyi muista nuorista,alkoi käyttämään päihteitä yms yms....
Kerro välillä kuulumisia,miten asiat etenee ja miten lapsi voi.
Kaikesta huolimatta mukavaa alkanutta syksyä🙂🌻

Voi kuinka surullista!
Itselläni ei ole lapsia, oon 28 v, mutta olen kärsiny koulukiusaamisesta, oikeestaan koko ala ja yläasteen ja sitten vielä ammattikoulussa.
Mua kiusattiin siitä, kun vanhemmilla ei ollu varaa ostaa hienoja muodikkaita vaatteita, kun taas toisilla tytöillä oli.
Voin kuvitella miltä pojastasi tuntuu.
Pojalla on pahaolo kiusaamisesta ja ehkä pahaa oloa lisää huonot välit isään, sitten ois helpompi vaan olla olematta. Poikasi sanoittaa pahan olonsa sanomalla noin. Ihmiset ilmaisevat pahaaoloaan monilla eri tavoilla ja tuo on yksi. Voi myös olla, että poikasi ei ole tosissaan, se on vaan keino saada huomiota pahaanoloon. Mutta kuitenkaan asiaa ei saa painaa villasella,vaan selvittää asia. Poikasi haluaa tulla kuulluksi.
Ulkonäköön kohdistuva kiusaaminen on välillä todella julmaa ja luulen että murrosikäinen ottaa vastaan vielä herkemmin kaiken itseensä kohdistuvan. Hän on kasvamassa aikuiseksi ja tekee valintoja ja monet asiast varmasti myllertää päässä.
Luulisin että pojatkin miettivät yhtä paljon ulkonäköä kuin tytötkin.
Niistä asioista ei vaan puhuta niin paljon, kuin tyttöjen ulkonäköpaineista.
Mutta poikasi kasvaa vielä ja ylipaino voi lähteä itselläänkin vuosien myötä.
Veljelleni tapahtui niin.

Itsellä oli itsetuhoisia ajatuksia, kun sairastuin vaikea- asteiseen masennukseen, josta sitten kyllä toivuin pitkän terapian kautta. Muistan kun silloin puhuttiin ulkonäköpaineista ja koulukiusaamisesta. Ja monesta muusta asiasta.
Ajattelen, että jos pojalla ja isällä olisi paremmat välit, niin poika saisi miehekkäitä neuvoja. Mun pikkuveljelle on ollut todella tärkee isän kanssa puhuminen, he puhuvat usein mies-miehelle. Ehkä sinä olet nyt tärkessä roolissa.
Tiedän, että olet huolissasi, varmaan surullinenkin. Itsekin olisin. Kukaan äiti ei haluaisi ottaa tuota vastaan. Sitä toivoisi hyvää lapselleen ja että kaikki menisi hyvin.

Voisitko ottaa yhteyttä poikasi luokanvalvojaan?
Voisi olla hyvä, että ottaisit yhteyttä ja kertoisit asiasta. Ja kysellä onko koulussa huomattu poikasi pahaaoloa.
Olisiko koulussa jokin taho esim. terveydenhoitaja tai psykologi, jonne poikasi voisi mennä juttelemaan, tai voisitteko mennä yhdessä?
Opiskelen terveydenhoitoalalla ja aika monessa koulussa on tänäpäivänä psykologi tai vastaava. Jokin liikuntaharrastus voisi olla hyvä juttu myös. Sielllä poikasi voisi kohdata samanikäisiä kavereita. Tiedätkö mistä hän olisi kiinnostunut?

Ajattelisin, että voisit kertoa pojallesi, että sinulle tulee pahamieli kun hän puhuu seuraavan kerran asiasta että haluaa kuolla. Ja voisit kertoa, että pojalle että hän on sinulle tärkeä ja arvokas ja että te vanhempina välitätte pojasta ja haluatte auttaa. Eikä teidän hyväksyntänne ei vähene siitä,vaikka hän onkin ylipainoinen.
Minua lohdutti suunnattomasti, kun itsellä oli pahaolo ja äiti sanoi, että vaikka mitä tapahtuis, me ei isän kanssa sua hylättäs, sä olet aina meidän tytär.

Voimia ja jaksamista syksyyn

🌻🙂🌻

Moi,
Oma lapsi puhui kuolemasta eron jälkeen. Siinä perimmäiseksi syyksi paljastui oma pelko siitä, että jää yksin eikä kukaan tue. Eli lapsen ajatuksissa parempi, että on ensin menossa.
Kävin monta keskustelua siitä, että vaikka elämässä asiat muuttuu ei vanhemmat ole kuolemassa. Avioliitto kuoli, mutta vanhemmuus jatkuu.
Mutta kuten yllä moni muu on sanonut samaa, on erittäin tärkeää kiinnittää asiaan huomiota ja ottaa asia esiin. Toisaalta muistan, että valtavalla määrällä kysymyksiä saattaa saada toisen vain tukkoon. Harrasteiden, kävelyretkien, uimisen väliin kannattaa ujuttaa sopivia kysymyksiä. Saattaa saada vahingossa vastauksen, kun ei ole suojamuuri päällä.

Kaikkea hyvää teille.
🙂