Lapsen isyyden selvittäminen - kannattiko ?
Olenkin purkanut tilannettani toisessa ketjussa enemmän mutta yksi iso asia vyyhdistäni onkin seuraavanlainen ja kaipaisin kokemuksianne jos joku niitä omaa tälläisestä tilanteesta..
Eli olemme juuri eronneet puolisoni kanssa.. siitä tarkemmin toisessa ketjussa ”10 vuoden parisuhde kriisissä”. Yksi isoimpia ja raskaimpia asioita, jonka puolisoni nyt minulle myönsi, on tosiaan se että yhteinen 8 vuotias tyttömme voi olla toisen miehen, biologisesti. Se että puolisoni myönsi minulle ettei oikeasti tiedä onko vai ei, oli vapauttava tieto. Kumminkin pelkään ja uskon, että tämä kysymys tulee vainoamaan minua aina..
Kaipaisinkin teiltä jos olette kokeneet vastaavaa, että kannattaako? exäni ei haluaisi edes selvittää, mulla kuitenkin ilmeisesti olisi oikeus sitä vaatia koska olen tehnyt isyydentunnustuksen. Yhteishuoltajuutta meillä ei ole.. valitettavasti.. Sovimme erossa kun asiasta puhuttiin, ettei asiaa selvitettäisi ja olin tuolloin itsekkin täysin sitä mieltä ja varsinkaan lapsellemme sitä mahdollisuutta ei ikimaailmassa kerrottaisi, eli ei myöskään tuttavapiirissä hiiskaustakaan asiasta.
Mutta voiko sen epätietoisuuden kanssa elää? Rakastan tyttöäni kuin omaani ja meillä on hyvä side. Puolisoni koko ajan etsii piirteitä ja asioita ja vakuuttelee että tyttömme on lapsemme vaikka mitä tapahtuisi ja minä olen hänen isä. Tämä mahdollinen ”biologinen” isä tietää myös tästä mahdollisuudesta, mutta asuu toisessa päässä suomea tällä hetkellä ja kun tämä tapahtui (lapsemme syntyi) ei hän halunnut vastuuta kantaa. Tämän siis kuulin nyt vasta vuosien jälkeen, että biologinen isä oli tuolloin tarjonnut jopa rahaa aborttiin, ettei puolisoni tarvitsisi miettiä. Hän kuitenkin piti lapsemme ja tässä ollaan..
Onko kokemuksia? Onko joku joskus selvittänyt isyyden ja katunut sitä jälkikäteen suuresti tai päinvastoin todennut jälkikäteen, että olo keveni kun tietää ainakin totuuden? Onko joku kokenut elämän tälläisessä epätietoisuudessa raastavaksi ja miten siitä on selvinnyt kun/jos tähän päivään asti ei ole asiaa selvittänyt?
Itse pelkään, että jos selvitän asian ja selviää, ettei lapsi ole minun, muuttaako se suhtautumistani lapseeni tai puolisooni ja miten… entä omaan itsetuntooni, koska perhe on minulle todella tärkeä asia ja ajoittain kun mietin asiaa niin tulee todella raskas olo, kun ei tiedä, onko ainut tähän maailmaan synnytetty lapsi edes omani, vaikka olen aina lapsia halunnut..
Kauhean vaikea kysymys! Eikä minulla valitettavasti ole mitään vastausta sinulle. Laitan kuitenkin tähän lyhyet kertomukset tietämistäni tapauksista.
1. Mies ei tiennyt isyydestään, mutta piti sitä mahdollisena. Nainen kuitenkin valitsi elää toisen miehen kanssa, jonka kanssa sai toisenkin lapsen. Lapset pitivät perhettään tavallisena kaksilapsisena ydinperheenä. Vanhemman lapsen täytettyä 18v. perheen isä hyvin ilkeällä tavalla paljasti hänelle, ettei ole tämän biologinen isä. Perheen isä oli asian siis jotenkin tiennyt. Biologinen isä paljastettiin vanhemmalle lapselle ja he tutustuivat sekä loivat pitkäaikaisen suhteen. Kyseinen "ydinperhe" muuttui hetkessä uusperheeksi ja aluksi oli kaunoja puolin ja toisin. Tilanne kuitenkin rauhoittui ja ihmiset sopeutuivat uuteen tilanteeseen. Lopputuloksena oli, että vanhempi lapsi pitää yhteyttä molempiin isiinsä, jotka ovat myös molemmat isoisiä hänen lapsilleen.
2. Mies ei tiennyt isyydestään mitään. Eräänä päivänä 19-vuotias nuori ihminen otti häneen yhteyttä ja kertoi olevansa miehen lapsi. Alkoi kiivas yhteydenpito, DNA-testi ja tapaaminen. Testi paljasti, että mies oli kyseisen henkilön isä. Mies otti aikuisen lapsen osaksi omaksi perhettään ja he loivat tiiviin suhteen. Nyt mies on kyseisen aikuisen lapsensa lasten innokas isoisä.
3. Nainen kertoi seurustelun päätyttyä olevansa raskaan. Mies piti omaa isyyttään täysin mahdollisena, mutta epäili että muitakin isäkandidaatteja voi olla. Mies mietti isyyden testaamista, mutta nainen suhtautui asiaan raivoisasti. Rajut riidat lapsen asioista alkoivat jo raskausaikana. Lapsen synnyttyä tilanne oli niin tulehtunut, että mies luopui isyystestin ajatuksesta tilannetta rauhoittaakseen. Silti ajatus mietitytti. Lapsi oli hyvin paljon äitinsä näköinen, mutta lapsen kasvaessa hän alkoi näyttää myös isältään. Testiä ei ole vieläkään tehty, mutta isä uskoo olevansa myös biologinen isä.
Sinuna googlailisin aiheesta. Nykyäänhan DNA-testejä voi tehdä kotonakin. Olen kuullut, että aikuistunut lapsikin on selvittänyt isyysasioita esimerkiksi isänsä hiuksen tai tupakantumpin avulla. Useimmat testit otetaan kai kuitenkin pumpulipuikolla posken sisäpinnalta (siis suusta). Testiin vaaditaan huoltajan lupa, mutta jotkut tietenkin ovat ottaneet testinäytteitä nukkuvilta pikkulapsilta ilman lupaakin. Tarkoitan tässä sitä, että ehkä sinulle olisi jopa mahdollisuus tehdä DNA-testi ihan itsenäisesti ja pitää sekä testin teko ja tulos omana tietonasi. Vaikeassa tilanteessa olet. En osaa muuta sanoa.