Hei varpunen.

Olen ehdottomasti fyysistä kurittamista vastaan. Lapset ovat kuitenkin aika erilaisia ja joskus on pakko taluttaa jäähylle. Itse olen kasvattanut yksin kaksi poikaa eikä ole tarvinnut turvautua fyysiseen kurittamiseen. Sinne jäähylle voi sitten lapsen saattaa eri tavoin ja silloin ei saisi mielestäni käyttää väkivaltaa vaan sen voi tehdä toisinkin. Ihailen vanhempia joiden äänessä ja olemuksessa on sellaista vakuuttavuutta että voimaa ei tarvita. Itselläni ei ole mutta ilman väkivaltaa on selvitty ja hyviä ja kunnollisia ihmisiä noista on tullut. Ja ihmisiä jotka eivät turvaudu väkivaltaan itsekään. Olen sitä mieltä että jos aikuinen lyö aikuista niin siitä tulee syyte pahoinpitelystä mutta jos aikuinen lyö lasta niin se katsotaan oikeutetuksi ja se on mielestäni väärin. Nykyisin vain tuppaa olemaan kovin kurittoman tuntuista porukka nämä lapset ja nuoret ja kunnioitus muita ihmisiä kohtaan on kadoksissa. Ei se mielestäni kurittamalla palaa vaan lapsille pitäisi antaa aikaa ja puhua käytöstavoista.
En osaa sanoa mitä sinun pitäisi tilanteessa tehdä, itse kun olen ainut joka on heitä kasvattanut ja sain/piti päättää itse tuo asia. Mutta kannattaisi kyllä jutella asiasta teidän ja kerro että et pidä tuosta kovakouraisuudesta.

Itse muista ikuisesti ne kerrat jolloin sain luunappeja ja kun enoni antoi minulle tukkapöllyä äitini luvalla. Vannoin ettei ikinä minun lapsiani kurittaisi kukaan vieras, enkä itsekään.

Hei ja kiitos viestistäsi.

Olen aika ahdistunut tilanteesta. Esim. viime yönä sattui sellainen, että kun poikamme on alkanut heräilemään öisin ja pyytämään ruokaa väittäen että on nälkä, mies hermostui, alkoi raivota ja huutaa, kävi hakemassa leipäpalan ja tunki sen lapsen käteen ja hoki: "Otatko leipää, no ota nyt leipää!!" Samalla hän kiskoi lapsen omaan huoneeseen joka oli pilkkopimeä, ja paiskasi oven kiinni. Lapsi jäi kauhuissaan huutamaan kunnes minä menin ja otin hänet syliin, heijasin, silitin, yritin lohduttaa. Lapsi söi leivän, pyysi vettä ja alkoi nukkumaan.

Tulkitsen tuon jokaöisen heräilyn ja ruuan pyytämisen turvan ja huomion hakuna, jolloin lapsi tarvitsee läsnäoloa ja turvallista aikuista. En usko että hänellä on oikeasti nälkä, vaan ehkä vähän pelottaa kun herää ja pitää tulla äidin luo. Mies ei sitä ymmärrä vaan alkaa raivota että ton on loputtava, mukula ei saa pyörittää meitä ja ennenkaikkea minua miten haluaa, vaan pitää näyttää kuka määrää. Se tuntuu äärettömän pahalta.

Kirjoitan myöhemmin lisää, nyt riennettävä muihin hommiin! 🙂

Mielestäni miehesi on ainakin osittain väärässä. Lapselle ei tee pahaa, jos häneen tartutaan kiinni ja ohjataan konkreettisesti, kun puhe ei tehoa, se voi luoda turvallisuuttakin. Mutta miten tartutaan, on eri asia. Niskasta tarttuminen on ruma ele, se ei ole lempeätä ohjaamista, se sattuu ja nöyryyttää. Toisessa viestissä kuvaamasi tapahtumakin kuulostaa pahalta. Kyllä vanhemman pitäisi tutkistella motiiveitaan: onko kysymys lapsen edusta vai omien aggressioitten purkamisesta heikompaan. Jälkimmäisestä on pahat seuraukset, minkä tämän sivuston sisältökin osoittaa.

Hei varpunen.

En tiennyt mistä tarkalleen oli kyse mutta tuon kertomuksesi perusteella todella olen sitä mieltä että ei lapselle voi suuttua jos hän yöllä herää. Kun lapsi on pieni niin niitä heräilyjä voi tapahtua ja siihen on vanhempana vain tyytyminen ja varauduttava. Kyllä lapsikin rauhoittuu helpommin taas uudelleen nukkumaan kun ei polteta päreitä ja hermostuta. Se vain saa lapsenkin enemmän säikähtämään ja uni ei varmasti tule kuin jos rauhallisesti laitetaan lapsi takaisin petiin. Sanoo eräs jonka lapset eivät ole pahemmin valvottaneet... mutta silti, minusta niin on. On meilläkin joskus herätty itkien jos vaikka on nähty pahaa unta ja joskus tultu viereenkin nukkumaan.
Mielestäni teet oikein kun rauhoitat lapsen, vaikkakin miehesi ei ilmeisesti pidä siitä. Eihän sitä lasta voi jättää sinne yksinkään itkemään.
Koita jaksaa ja ole hellä lapsellesi niin hän tuntee olonsa turvalliseksi. Tsemppiä.