Hei kadonnutsielu!🙂 Tuli oikein outo olo kun löysi ihmisen jonka elämäntilanne ja elämässä tapahtuneet asiat ovat hyvin samanlaisia kuin omani! Itse olen ollut avopuolisoni kanssa yhdessä reilut 2 vuotta ja ikää löytyy meiltä kummaltakin se parikymmentä ja tällä hetkellä olemme kumpikin työttömiä.
Myös meidän 2 vuoden yhteiseen elämäämme on mahtunut tuota miehen puolesta muille naisille lirkuttelua jos jonkin verran, muutto yhteiseen asuntoon 4kk sitten, oma vaikea masennus, ahdistuskohtaukset sekä miehen peliriippuvuus. Minulla itselläni on taustalla itsetuhoisuutta, 2 itsemurhayritystä (jotka eivät onneksi onnistuneet!), olen kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta, sosiaalisen tilanteiden pelosta sekä ahdistuskohtauksista viimeiset 4 vuotta ja ne ovat osa jokapäiväistä elämääni vielä näiden parisuhdeongelmien lisäksi. Kävin vuoden juttelemassa psykiatrille mutta muutin takaisin koitpaikkakunnalleni vanhempieni luokse ja ajattelin pärjääväni ilman apua. Lisäksi elän jokapäiväisten nivel ja hermostosärkyjen kanssa sekä syömishäiriön aiheuttaman laihtumisen ja lihasten kuihtumisen kanssa ja pelkän pullon avaaminen saattaa ollaa joskus hirveän taistelun takana.
Nykyään asia alkaa kuitenkin olla toisin ja voimavarat alkavat olla jo pakkasen puolella. Olen ollut jo vuoden väsynyt siihen että toiseen ei voi luottaa yhtään, hän ei pidä lupauksiaan, eikä pysty ymmärtämään minun pahaa oloani tai ajatella minun näkökulmastani ja välillä tuntuu että seinällekkin puhuminen olisi kattavempaa 😀. Joko hän vetää kaiken keskustelun itseensä, haukkuu minua tai suuttuu ja alkaa huutamaan (Ja voin taas samaistua tähän teidänkin kommunikaatio ongelmaanne!)
Olemme meinanneet erota monta kertaa, mutta joka kerta minä perun koko asian ja kadun päätöstäni jo seuraavana päivänä.. N.2 viikkoa sitten keskustelimme erosta ja olimme aivan eron kynnyksellä kun päätin JÄLLEEN perua koko eron ja yrittää vielä 20. kerran... Nyt olen ensimmäistä kertaa puhun ystävilleni ja perheelleni (en oikeastaan puhu perheeni kanssa mistään tälläisestä) että haluan erota miehestäni ja he ovat hieman lujittaneet päätöstäni lähteä tästä suhteesta missä mikään ei tunnu toimivan vaikka kaikkensa antaisi. Luultavasti itselläni suurin syy miksi olen jäänyt tähän suhteeseen on se että meillä on mieheni kanssa kaksi kissaa ja jos eroaisimme kissat jäisivät hänelle. Ne kuitenkin ovat minulle kuin pieniä karvaisia lapsia ja sydämeni särkyy aina kun ajattelen sitä että joutuisin sanomaan niille viimeiset hyvästit 😭 Mutta nyt ollaan jo tultu siihen pisteeseen että ero alkaa olemaan ainoa vaihtoehto.. Tiedän itsekkin että se olisi luultavasti minulle itselleni ja miehelleni parhaaksi koska onhan tämä joka päiväinen tappelu hänellekkin raskasta, mutta luulen että olen päässyt jo liikaa tottumaan yhteiseen elämiseen ja siihen että illalla kun menee nukkumaan on vieressä aina toinen. Kuitenkin samaan aikaan tuntuu että alkaa olla noita miehiä jo pää täynnä ja tarvitsisin aikaa saada itseni kuntoon ennen kuin alan jakamaan elämääni toisen ihmisen kanssa.
Myös minulla on alkanut taas pyöriä päässä noita itsetuhoisia ja jopa itsemurha ajatuksia. Mutta olen suurinpiirtein saanut pidettyä itseni poissa niistä... Tässä oli sitten näin tiivistettynä oma tarinani lähiajoilta 🙂 Ja toivon myös itsekkin vinkkejä ja omia kokemuksianne samankaltaisista tilanteista!
Oletko keskustellut tilanteestasi ystäviesi tai perheesi kanssa? (suosittelen lämpimästi!) Entä oletko sanonut miehellesi miettiväsi eroa? Sen verran sanon omasta virheestäni että itseänsä ei kannata rikkoa henkisesti toisen ihmisen takia! (Itse sen jo kerkesin tehdä pariin otteeseen ja kadun sitä joka päivä. Mutta askel kerrallaan parempaan suuntaan! 🙂 ) Yritän käydä täällä päivittäin mikäli pystyisyn edes jotenkin auttamaan sinua, koska tiedän miltä tuntuu yksin kantaa koko taakka omilla harteilla ☹️ Oikein paljon voimia sinulle! Toivottavasti asiat lähtevät menemään parempaan päin ja muista että et ole yksin!! 🌻🙂🌻

P.S. Pahoittelut luultavasti miljoonasta kirjoitusvirheestä! 😀

Voi kiitos viestistäsi FallingStar! Niin surku hupaisalta kuin saattaakin kuulostaa, on mukava, että löytyy henkilö joka jollain tapaa käy/on käynyt samoja asioita läpi ja pystyy samaistumaan.

En ole niin läheisissä väleissä perheeni kanssa että pystyisin heille puhumaan aiheesta. Muutamalle läheiselle ystävälle olen yrittänyt puhua mutta sen sijaan, että vain kuuntelisivat, he tahtovat välillä jopa painostaa minua eroamaan mikä tekee olostani todella epämukavan.

Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa ja kysynyt häneltä mielipiteitä meidän parisuhteesta sekä tuonut ilmi ajatukseni erosta. Hänen silmissään "meillä" ei ole mitään hätää tai jos on, niin "kaikki kyllä kääntyy parhain päin ajan kanssa". Siltikään mikään asia ei ole muuttunut. Toki hän kyllä ilmaisee selkeästi että välittää minusta eikä tahdo että lähtisin. Olen todella sisäänpäin suuntautunut ja minun on todella vaikea puhua omista tunteistani ja ajatuksistani ja mieheni tietää sen. Toisinaan hän jopa painostamalla yrittää saamaan minut puhumaan omasta olostani ja kun viimein saan suuni auki, vastauksena saan olan kohautuksia, "en mä tiedä mitä tuohon nyt pitäis sanoa". Usein keskustelumme ajautuvat tappeluun eikä ratkaisua synny.

Hän ei ole paha minua kohtaan mutta jotkin tavat mm avoimesti läsnäollessani kommentointi ohi kulkevaa iso tissistä naista, ruokkii vain minun pahaa oloani ja huonoa itsetuntoani, eikä hän ymmärrä kuinka paljon näinkin turhat ja pienet seikat vaikuttavat minuun, sitten myöhemmin ihmetellä "mikä sulla ny taas on?"

Tällä hetkellä olen muutaman viikon reissussa ja samalla erossa miehestäni, joten pystyn vähän keräilemään itseäni. Vaan ajatukset ja tunteet ovat todella ristiriitaiset kun ajattelen takaisin kotiin menoa..

Hei taas! Hetki meni että pääsin taas kirjoittelemaan tänne🙂 toivottavasti reissusi on sujunut hyvin ja olet saanut hieman ajatuksia kasaan, mutta ennen kaikkea saanut rentoutua ja lepyyttää hermoja! 🙂 Tuo ystävien painostus on kyllä ilkeä asia, mutta tokihan niistä saa aina ajattelemisen aihetta:/ Kunhan ei vainmieti päätänsä puhki.
Voi että tuo "mikä sulla ny taas on?" lause saa itsellänikin hieman veren kiehahtamaan, koska tuota tulee itsekkin kuultua useampaan otteeseen päivässä.. Eihän tuo minunkaan mieheni nyt nuita inhottavia tepauksiaan lukuun ottamatta niin hirveän paha ole minuakaan kohtaan, mutta juuri ne muutamat ärsyttävät tavat ja luonteenpiirteet joita suorastan vihaan ovat tulleet tämän viimeisen vuoden aikana esiin. Mm. Jos poistun samasta huoneesta hän kysyy mihin menen. Jos käytän puhelinta, hän kysyy mitä teen sillä tai että kenelle juttelen. Ja jos menen vessaan hän kysyy mitä siellä teen?!... Juuri tänään tuli riita tuosta viimeisestä asiasta kun sanoin että se ei kuulu hänelle mitenkään päin vaikka söisin saippuaa suihkun nurkassa! 😀 ja siitähän hän suuttui eikä voinut millään ymmärtää miksen voinut kertoa.. Tokihan moneen toisen ihmisen tapoihin tottuu ja niistä oppii olemaan välittämättä.
Itsekkään en juuri jaa omia tunteitani tai ajatuksiani muiden kanssa vaan olen aina oppinut selviämään yksin. Nyt kuitenkin olen huomannut että minulla on ympärilläni paljon ihmisiä jotka välittävät ja ovat valmiita auttamaan minua, kunhan vain saan suuni auki ja puhuttua edes vähän asiasta. Joskus olen sanonut esim. psykiatrille että minun on helpompi kertoa itsestäni mikäli toinen osapuoli esittää edes muutaman kysymyksen tai vähän johdattelee keskustelua. Tai sitten kirjoitan puhelimeen tai paperille muistiin asioita, hetkiä ja tunteita joista haluaisin puhua miehelleni (minulla on nimittäin nykyään melko huono muist ja unohtelen todella paljon asioitai, mikä johtuu liiallisesta itsensä kuormittamisesta, stressi, masennus, ahdistus yms. :/)
Sinun kannattaisi istuttaa miehesi pöydän ääreen ja kertoa hänelle että olet tosissasi antanut aikaa, mutta mikään ei ole muuttunut. Ja että alat oikeasti olemaan aivan loppu, mikäli asia näin on. Kertoa samalla tunteistasi ja ajatuksistasi suhteestanne sekä pyytää häntä vastaamaan muuten kuin olan kohautuksella. Ja tuo muiden naisten kommentointi hyvistä tissetä on todella epäkohteliasta! Siitä ei miehelläsi pitäisi olla puolustelun varaa vaan hänen tulisi lopettaa se heti, koska näköjään hän ei ymmärrä miten vakavat seuraukset sillä voi olla vaikka se olisikin vain pilailua..
Toivottavasti saisitte asiat puhuttua edes jotenkin! 🙂🌻