Taustaa lyhyesti, olemme olleen miehen kanssa yhdessä 3v. Asumme erillään mutta 1km päässä toisistamme.
Olen koko tämän ajan todnäk kärsinyt läheisriippuvuudesta, joka johtuu omasta turvattomuudentunteestani (joka juontaa juurensa lapsuuteen ja nuoruuteen). Olen pitänyt tämän suht hyvin sisälläni, ulospäin en ole kontrolloiva tms mutta pääni sisällä on valtava myrsky ja ahdistus painaa rintaa niin että pelkään jo sairastuvani fyysisesti.
Mies lähti tänään kahden viikon ulkomaan matkalle, mä lähden viikon päästä elämäni ensimmäiselle soolomatkalle, jota odotan kyllä innolla. Olen toipumassa burnoutista, ja juuri kun aloin voida paremmin sain kuulla, että isäni sairastaa vakavaa syöpää. Tämä vaikutti aikalailla tilanteen hankaloitumiseen ja turvattomuuden tunteeseen. Ulkopuolisen silmissä olen klassinen ”itsenäinen vahva nainen”, ja hävettää tämä mitä kannan sisälläni.
Tilanne on nyt se että en jaksa enää voida pahoin. Olen saanut keskusteluapua ja saan jatkossakin, lisäksi käytän mielialalääkkeitä. Olen päättäny tämän ”pakollisen erossaoloajan” käyttää oman voiman ja turvan löytämiseen, en jaksa enää olla oksennuksen partaalla vain siksi kun mies ei laita viestiä reissusta. Tilanne on siis oikeasti hankala tuon riippuvuuden osalta.
Yritän opetella nauttimaan omasta ajasta, omasta seurasta, haluan voida hyvin muuallakin kuin mieheni seurassa.
Nyt kysyisin onko teillä jollain muulla ollut vastaavaa, ja miten voisin tämän kaksiviikkoisen hyödyntää? Olen tehnyt suunnitelmia tuolle soolomatkalleni, mutta pelkään että ahdistukseltani jään vain jumittamaan huoneeseeni.
En tiedä, kai tässä kaivataan jonkunlaisia tsemppiviestejä ja kannustusta.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi sitten. Syy: Kirjotusvirhe
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi sitten. Syy: Lisäys tekstiin