Minä tapasin ihanan miehen 5vuotta sitten, olimme tosi rakastuneita aina silloin kun olimme kahdestaan. Mutta kun miehellä oli tytär joka oli aina välillä meillä niin silloin tunsin kovaa mustasukkasuutta tyttöä kohtaan. En halunnut lähteä suhteesta rakastuin mieheen ihan kunnolla en ollut tuntenut semmoista rakkautta koskaan. Olin silloin 19vuotias joka eleli suurimman osan ajasta töissä ja baareissa, ei sitä rakkautta osannut oikeen ottaa vastaankaan.
Mutta tämä mies oli aivan ihana jotain aivan uskomatonta, mutta miehn ex ei ollutkaan niin mukava. Aina kun tyttö lähti meiltä niin parin päivän päästä se soitteli ja kertoi kuinka tyttö itkee ja pelkää. En ollut ikinä tehnyt tytölle mitään purin joka kerta hammasta oikein kovaa…mutta mieheni uskoi exää ja alkoi syytellä minua jos hän ei saa tavata tytärtä…
Hän myös ei halunnut erota minusta vaan tätä jatkui, muutimme pois kotiseudultamme 130km päähän. Rakensimme talon ja samaan aikaan asuttiin vuokralla jossa vain minä olin kirjoittanut vuokrasopimuksen (tyhmä kun olin☹️). Talo laina oli vaan mieheni nimellä koska en halunnut tulla lainaa mukaan, joku takaraivossa silloin kolkutteli🙂👍. No talo saatiin valmiiksi ja siinä välissä oli monta isoa riitaa ollut ja yksi eroaminen mutta palattiin jo parin päivän jälkeen takasin yhteen. Mieheni lupasi minulle muuttuvansa jos minä muutun…mutta loppupeleissä vain minun piti muuttua.
Pari kuukautta oli kulunut muutosta kun vuokra isäntä laittoi kirjeen jossa pyytäisi maksamattomia vuokria…😑❓ Minähän olin kaikki vuokrat maksanut kävin jopa hakemassa tiliotteet pankista että nään että olin maksanut…meillä oli miehen kanssa sopimus että maksetaan joka toinen vuokra vuorotellen…eli kaikki mitä sen oli pitänyt maksaa niin oli jättänyt maksamatta. prkl…
No minä hirveellä kiireellä kävin hakemassa lainaa että saan monen tonnin laskun pois ettei luottotiedot mene, sitten piti ottaa visa koska oli isompia hankintoja. En siis vieläkään ollut oppinut että se kynii mut kuiviin, vaan hyvällä mielin otin visan ja ostin keittiöön uuden pöydän ja jne.
Lainoja alkoi olemaan moneen lähtöön ja makselin niitä pikku hiljaa mutta samaa tahtiin kun maksoin niitä pois niin samalla jouduin käyttää niitä.
Päivittäin aloin kuulemaan kuinka saamaton mä olen ja mä en pärjäis koskaan ilman sitä, mä en osaa hoitaa omia raha-asiota jne.
Oltiin oltu yhdessä 3vuotta niin mieheni ex rauhottui löysi itselleen miehen, eli sitten selvis että se oli pelkkää mustasukkasuutta. Nyt mies on pyydellyt anteeksi (kännissä) kun uskoi kaikkia niitä höpinöitä. Kaikki alko sujua mentiin kihloihin pari vuotta sitten ja nyt meillä on yhteinen tytär. Sen sain sillä että sanoin kerran että jos se ei halua mun kanssa lasta niin mä en voi jatkaa tätä suhdetta vaan mä haluan oman perheen perustaa jos se ei sen kanssa onnistu niin joudun etsimään jonkun muun.
Tyttö syntyi syyttelyt alkoi…mä en pärjää tytön kanssa kahdestaa koskaan vaikka eletään viikot kahdestaan kun mies on reissuhommissa. Jos tyttö itkee niin hän on se joka saa hiljaseksi mutta sitten ei kestä jos se huutaa kauan.
Sain masennuslääkkeitä kun oloni oli niin kaamee ettei siitä tullut mitään, nyt käyn välillä juttelemassa psykologin kanssa joka myös auttaa minua.
Nyt oon hakenut lainaa silleen että olen saanut kaikki korkea korkoset lainat pois ja maksan yhtä suurta mutta pienellä korolla. Olen alkanut olemaan määrätietosempi omasta elämästä ja en enään kuuntele mitenkään kovasti syyttelyitä. Mutta kun mies on pois niin itken itseni uneen kysyn joka kerta itseltäni miksi mä olen ollut näin tyhmä ja elänyt tuommoisen kanssa.
Rakastan miestäni enkä halua erota ja onko se ero aina oikea ratkaisu?

Aika sekavaa tekstiä mutta ei kai tästä päästä voi enään normaalia teksiä tulla…