Ihmissuhteeni ovat aina menneet ennemmin tai myöhemmin poskelleen. Olen miettinyt asioita, ja alkanut epäillä, että osaankohan ollenkaan oikeasti rakastaa?
Onkohan minulla joku persoonallisuushäiriö?
Allekirjoitan joitakin ominaisuuksia, joita kuvaillaan narsistisen persoonallisuushäiriön tapauksessa.
Voinko oppia rakastamaan ihmistä ihmisenä, sensijaan että olen kiintynyt häneen ”omaisuutena”?
Minusta on ristiriitaista, että olen kyllä sosiaalinen, ja jopa empaattinen, mutta silti ne ihmiset eivät merkitse minulle mitään, ellei sitten minulle ole heistä jotakin hyötyä.
Moi!
Voisiko olla kyse siitä, että et uskalla olla täysillä mukava suhteessa? Muistan lukeneeni, että monien persoonallisuus-ym. häiriöiden oireita on lähes jokaisella, ellei kaikilla. Se on se kombinaatio ja oireiden vakavuus, jotka määrävät sen, onko kyseessä aivan oikea sairaus.