Kirjoittelin aiemmin tälle palstalle ja kertoilin vähän yksinäisyydestäni ja onnettomista rakkauksistani. Olen siis keski-ikäinen nainen, sinkku. Nyt elämääni on tullut mies, peitenimeltään Q, jonka kanssa olen ystävystynyt. Rakennemme yhteistä projektia, olemme siis työtovereita. Ja totta kai ihastuin Q:hun heti.
Ja totta kai Q:llakin on tyttöystävä, vakituinen, ”jonka kanssa ei mene kovin hyvin”. Q:lla itsellään on ollut mt-ongelmia, tyttöystäväkin on kuulemma suisidaalinen. No niin, tervetuloa joukkoon tummaan. Itsekin olen kokenut kaikenlaista.
Q tietää, että olen ihastunut häneen ja toivoisin hänestä miesystävää. Toistaiseksi olemme vain ystäviä. Olen kertonut Q:lle avoimesti, että edellinen miesystäväni X syytti minua mm. seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai ainakin yrityksestä (mikä herätti tietysti hilpeyttä, on kuitenkin totta). Kerroin oppineeni virheistäni, enkä aio ahdistella Q:ta mitenkään, en seksuaalisesti, enkä työn kautta. Hän saa olla aivan vapaasti mitä on ja minä otan, mitä minulle annetaan.
Tämä ei tietenkään poista kaipausta…Törkeä gynekologi jonka vastaanotolla kävin, jaksoi päivitellä sitä, ettei minulla ole partneria. Loukkaannuin syvästi. Ensi kerran menen toiselle lääkärille.
Muuten elämä sujuu ihan mukavasti. Minulta ei puutu mitään paitsi ettei ole yhtä ainutta läheistä. Kyllä useimmilla ihmisillä vain on aika sinnikäs läheisyyden kaipuu. Vanhemmat ovat kuolleet, lapsia ei ole, ei myöskään sisaruksia. Kaukaiset sukulaiset eivät välitä.
Kaikki olisi hyvin, ellei taas tulisi pian joulu. Jouluna sitä niin selvästi tajuaa, miten yksin on jäänyt, kun kaikki muut sähläävät perheissään. Minulla on kiva asunto ja nykyisin jaksan jopa siivota sitä ahkerasti. Laitan hyvää ruokaa ja niin edelleen. Mutta ensi joulunkin olen takuuvarmasti yksin. Jos ei Q ole tyttöystävänsä kanssa, niin hänellä on vielä elossa vanhat, sairaat vanhemmat, joista pitää joka tapauksessa huolehtia.
Mitä ajatuksia jouluinen yksinäisyys teissä muissa herättää? Miten selviätte tästä ihanasta juhlasta, joka tuntuu yksinäisestä varsin kauhealta, vielä kun se sattuu aina pimeimpään ja usein säiltäänkin mahdottomimpaan vuodenaikaan?
Minä vihaan joulua. Koskaan ei tunnu yhtä yksinäiseltä, kuin jouluna. Ja kun ei jaksaisi muiden hössötystä joulujoulu..on se ihanaa, kun on joulu? Miksi olet masentunut, nythän on joulu. Sitten tulee näitä betterwissereitä, jotka neuvoo vakavissaan, kuinka järjestetään yksinäisillekin joulujuhlia...mutta, kun on tarpeeksi masentunut, niin kuinka sitä lähtisi sinne saamaan ruokienjakelijoilta säälileimaa otsaansa. Ja enkai minä kattejani jättäisi jouluna yksin. Heidän takiaan laitan pienen joulupuun. Joulukortteja en laita, kun ei ole kelle laittaa. Ainoa joulunmyönnytys on Raskasta Joulua keikka, sekin hyvissä ajoin ennen joulua. Tämä on vaan minun ikioma mielipiteeni joulusta. Pahoittelen.
Kerrot tavoitteesi, olet yksinäinen ja haluat miesystävän. Oma valinta "löytää" ehdokkaaksi varattu työkaveri. Aikuisen naisen pitäisi jo tietää, että silloin saa pahasti omaan siipeensä.
Parempi valinta mm: mene nettideittipalstalle, joissa on vapaita miehiä elämänkumppania etsimässä. Voi tutustua rauhassa kirjoitellen, ja selvittää ennen suhteen aloittamista, että mies on rehellinen, mikä on miehen elämäntilanne, tavoite ja motiivi. Suomessa on yli 500 000 miessinkkua, myös jouluseuraa kaipaavia, ja saa jouluseuraa, myös vain kivan juttuseuran merkeissä, vaikka suhde ei alkaisikaan.
Niinpä. Joulu ei ole helppoa aikaa meille yksinäisille.
Nimimerkille EronnutNainen voisin sanoa, että olen kyllä vieraillut nettipalstoilla, tosin viime vuosina vähemmän kuin nuorena. Onnea ei kovin helppoa löytää niiltä palstoilta. Ehdokkaita on toki paljon, mutta hakijoilla on todella vähän yhteistä. Ainakaan viimeksi kokeilemastani maksullisesta palvelusta en todellakaan löytänyt ketään kiinnostavaa.
Usein miehet etsivät myös aika pinnallisia asioita. Kiinnostavia asioita ovat ikä, mitat ja ehkä myös seksihalukkuus (vaikkei sitä aina kehdata suoraan sanoa). Kun ikää tulee, ystävyyden merkitys korostuu ja "lika barn leka bäst". Mutta kiitos vain neuvosta, olen kyllä ajatellut asiaa. Nuoruudessani tapasin todella monta miestä tuolla tavoin, silloin vain puhuttiin "kirjeenvaihdosta". Monenlaisia seikkailujakin koin, suoranainen ihme muuten, ettei minulle koskaan käynyt todella huonosti, hurjia riskejä tuli otettua. Ehkä en vaan ollut tarpeeksi kiinnostava, koska suhteet päättyivät pian.
Mutta toki voi kokeilla kaikenlaista, jos vain on aikaa. Enimmäkseen teen kyllä töitä. Aika näyttää, tuleeko tästä suhteesta jotain, nyt ei ihan siltä näytä. Elämä jatkuu kuitenkin, ja tärkeintä on pitää itsensä koossa. Tee joku onnelliseksi joka päivä, ja jos et keksi muuta, tee itsesi onnelliseksi... ei kuitenkaan muiden kustannuksella.
Onneksi elämässä on muutakin kuin ne parisuhteet, jotka niin harvoin onnistuvat.
Niin, ja joulu: se on onneksi vain kerran vuodessa!
Juu, minultakin lähti eilen joulu pois alta ja toivon, että sitä ei tulisi ikinä. Kerrankin odotin sitäkin, mutta yksin jäin. Pitää leikkiä että se olisi vain yksi viikonloppu muiden joukossa. Kunpa vaan kaikki jouluhössötykset saisi pois näkyvistä. Onneksi jouluun on vielä aikaa