Kun tavarat on pakattu..
Koti on melkein tyhjä, vähäiset mööpelini ja suurin osa lapsen tavaroista on jo kuskattu uuteen kotiin. Muutama päivä vielä täällä ja sitten.. Tuntuu kuin edessä olisi hyppy tyhjyyteen. Ja sitähän se nimenomaan onkin.
Takana on vuosien helvetti ja epätoivo. Siltikään en pysty onnittelemaan itseäni, että nyt olen pääsemässä siitä ihan omin voimin irti. Oikeasti haluaisin vain käpertyä kerälle tuohon tyhjään nurkkaan ja toivoa, että heräisin kuin pahasta unesta ja kaikki olisi kuin silloin aikojen alussa. Oli unelma, voimaa ja rohkeutta, oli taatusti maailmankaikkeuden voimallisin ja kestävin rakkaustarina, oli ihan oikeasti !!!! …
Nyt siis kerään nyyttini ja lähden. Miten kaikki menikään niin helvetisti pieleen. Vielä syksyllä uskoin lupaukseen, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Vaan ei muuttunut, sitä pettymystä nyt nielen.
Illat on pahoja, samoin unettomat aamuyöt. Pelko kulkee nurkissa ja irvistelee. Onneksi lapsi, kesä ja työ ulkona lohduttavat, on tarjolla valoa ja toivoa, kaikille aisteille.
Kyllä se on nyt vaan hypättävä ja uskottava, että elämä kantaa.
Surullista, mutta onnea uuteen elämään
Onnea sille päätökselle, että päätit lähteä. Itse lähdin vuosi sitten ja voin nyt helvetin paljon paremmin. Tiesin lähtiessäni, etten tule koskaan palaamaan. Jos viesti kerran aina on, että et riitä ihmisenä yms., eikä sinulle mitenkään osoiteta, että olet se naisena tärkein,niin kyllähän juttu silloin on selvä, että se ei ole rakkautta. Ihminen ei aina halua uskoa sitä, että häntä ei rakasteta, eikä lähteminen ole helppoa, mutta se tosiaan kannattaa. Jos jää suhteeseen, jossa sinua kohdellaan huonosti, niin siitä voi seurata masennusta yms. Rakkautta pitää vaalia, kun on sen aika. Sen menettää samalla hetkellä kun ei ymmärrä sitä mistä hetkistä se on syntynyt. Sitä ei saa takaisin.
Niin tuttua niin tuttua on. Vaikka erostani on jo 18v muistan vieläkin sen kauhun ja surun mitä oli kun tavarat jaettiin ja koti tyhjeni, lapset erotettiin myös kodista ka perheestä. Ja niin meilläkin oli vuosisadan rakkaustarina, tunnetta vaikka kelle jakaa, rakkautta ihan hulvattomasti. Toistakymmentä vuotta sitä kesti. Jokin meni vikaan, eikä kumpikaan osannut korjata, ei annettu ylpeydelle periksi ja haettu apua tarpeeksi ajoissa.
Jotenkin tuntui kummalta, että se suuri rakkauden tunne esti hakemasta apua tarpeeksi ajoissa ja sitten se olikin jo myöhäistä. Ja sen jälkeen tuli kova masennus, jota sitten kesti kauan. Nyt vasta tajuan kuinka ehkä suurin syy miksi menin niin kovaan masennukseen oli se itserakkaus, ylpeys joka sai kolauksen. Epäonnistuminen avioliitossa on edelleen iso asia, en tiedä muuttuuko se koskaan. Ainakin meidän suvussa on kaikenlainen epäonnistuminen aina ollut ivan ja pilkan, vähättelyn ja aliarvioimisen kohde, siksi on pidettävä kynsin hampain kiinni kulisseista. Kunpa pääsis irti siitä että on onnistuttava aina jos johonkin ryhtyy.
Olemme nyt täällä uudessa kodissa. Lapsi on levollinen ja touhukas, tutkii uusia paikkoja ja jaksaa ihmeen hyvin, vaikka tämä tolkuton helle tekeekin kaiken ihan epätodelliseksi. Toisaalta se auttaa myös, varsinkin minua... En juurikaan ajattele entistä, nyt kun kaikki oleellinen on saatu tänne, kiitos aikuisten lasteni ja siskoni avulle !! Tavarat hakevat paikkaansa, eläimet hakevat paikkaansa, mieli on ollut enimmäkseen iloinen. Kaikesta olemme selvinneet. Jopa puhjennut autonrengas ei ole lannistanut, vaikka sellaiset asiat olen aina entisessä elämässäni luontaisesti siirtänyt miehen hoidettaviksi...
Välillä tulee jopa ihan hillittömän kevyt olo, vaikka tekemistä on enemmänkin kuin aamusta iltaan. Vanha navetta on täynnä kaikkea epämääräistä romua, jota olemme puskeneet pois tieltä, että eläimet mahtuvat sinne. Aitauksia ei tiettykään ole, joten tallinpito on nyt työläämpää, koska tahdon kuitenkin kaikkien eläinten päästä nauttimaan kesästä ja paksuista voikukkapelloista... kaiken muun järjestelemisen lisäksi..
Silti tämä helle ja työ tuntuu kuin lääkkeeltä kaiken ahdistuksen ja pelon ja epävarmuuden ja vihan jälkeen. Monenlaista ponnistusta on vielä avioeron ja osituksen ja raha-asioiden suhteen,mutta silti. Hyvä, kun jaksoin. Hyvä, kun uskalsin lähteä. Hyvä, kun alkoi uusi elämä.
Väsyneenä on hyvä mennä nukkumaan, siis ihan tosi ryytyneenä kaikesta raatamisesta. Pieni ruskeaksi paahtunut kullannuppu nukkuu vieressäni ja näkee varmaankin unta tästä seikkailusta, jota myös elämäksi kutsutaan.
>Kannattaa käydä helvetti läpi ja hypätä, kun vaihtoehdot loppuvat. Elämän suojeleminen on meidän emojen elämäntehtävä, nyt sen näen ihan itse lapsen rauhallisesta ja tyynestä mielestä kaiken tämän muuttomyllerryksen keskellä.
Nauttikaa muutkin, nyt elämme vuoden parasta aikaa. Näin ihanaa, vaikka kesä on vasta alussa. Kyllä, aion selviytyä entisestä ja elää hyvää ja onnellista elämää, ihan varmasti, minäkin !!
Hyvä kuulla. Minäkin aion elää täyttää elämää vaikka ei ole kumppania rinnalla. Elämää ei kannata tuhlata siihen, että suree, että ei ole rakkautta. Ihminen voi olla niin onneton suhteessaan, jos siinä ei ole rakkautta. Elämässä on niin paljon kaikke hyvää, että yhtäkään päivää elämästä ei kannata käyttää siihen, että surisi rakkauden puutetta. Se sattuu kerran, kun tajuaa, että annoit itse rakkautta, mutta väärälle henkilölle. Mutta sekin on vain elämää. Kun rakkaus kuolee on lähdettävä ja keskityttävä elämässä siihen, mikä on arvokasta.