Kihlattu avomieheni haluaa erota, hän sanoi että rakastaa minua, mutta rakkaus ei kuulemma enään riitä. Meillä molemilla on ollut mielenterveys ongelmia ja nyt olemme molemmat saanet niihin apua, miten elämämme jatkuisi parempana ja helpompana ja on vaikka minkälaista tukea tarjolla niin hän vain soittaa sairaalasta ja sanoo että on parmpi meille molemille erota, eikä ole valmis ollenkaan kokeilemaan elämäämme nyt kun olemme saaneet apua ongelmimme. Rakastan häntä koko sydämestäni ja nyt se pahin asia tapahtui menetin hänet ja vain sen takia että hänellä oli alkoholiongelma ja joutiu lopuksi sairaalaan ja kielsin häntä juomasta ja valitin kuinka kaikki rahaa menee aina alkohliin ja hänen reissuihinsa, olin hänestä vain huolissaan pelkäsin että hänelle sattuu jotain. Olin itsekkin silloin masentunut ja tosi herkillä, ja hän oli aina jonnekkin menossa sitten jos sanoin siitä hänelle tuli kamala riita. Hän sanoi ettei koskaan ole ajatellut itseä ja nyt tekee sen ja on itsekäs ja haluaa erota ja minä saan siitä kärsiä. Olen häntä aina auttanut ja tukenut kun oli työtön ja sitten kun sai töitö tein aina eväät mukaa jamuutenkin ajattelin häntä niin paljon ja tässä on kiitos. En tiedä miten elämä jatkuu, sydän on niin pirstaleina ettei siitä taida ehjää enään tulla. Voiko tästä enää edes selvitä?