Aina ei voi käsittää mikä ajaa ihmisen juomaan vaikka onkin elämä vaikeaa niin silti pitäisi yrittää olla juomatta ja ottaa vastuu perheen arjesta ja siitä että vaimokin voi hyvin.Meidän perheessä aviomiheni juo jatkuvasti eli jokapäiväisesti.Tämä juominen tapahtuu kotona ja silloin kun hän juo hän vaan istuu kuulokkeet korvilla tietokoneella ihan omissa maailmoissaan.Minä teen kaikki kotityöt ja suurimmaksi osaksi hoidan lapsetkin. Minä hoidan tällä hetkellä myöskin lasten päivähoidon ja nyt murehdin saanko ajoissa lapsille päivähoitopaikkaa. Elämäni mieheni kanssa on ollut kuin vuoristorataa ja rakastan yhä häntä mutta nyt alkaa jo tuntua siltä että mulla on hermot jatkuvasti kireällä ja olen huolestunut millainen tulevaisuus minua odottaa.Olen yrittänyt saada mieheni lopettamaan juomisen mutta tuntuu tosi turhauttavalta kun ei tunnu mieheni tajuavan miten olen kurkkuani myöten täynnä hänen juomistaan. Miksi tämä elämä on niin vaikeaa välillä? miksi mieheni ei osaa lopettaa juomistaan? hän juo myös lasten nähden ja hänelle on sattunut yhtä sun toista kännäilyn merkeissä esim. että poliisit ovat saattaneet kotia kun ei ole itse selvinnyt kotia. Onko kellään kokemuksia tälläisestä että aviopuoliso vaan juo ja itse joudut tekemään kaiken??😠😯🗯️
Olen sanonut tämän monia kertoja, sinä et voi vaikutta miehesi juomiseen, etkä sen lopettamiseen, siihen ei auta lasten suuret silmät eikä mummojen rukoukset. Hän juo niin kauan kuin juotattaa. Sinä saat kiljua, huutaa, polkea jalkaa ja olla hiljaakin, mikään ei auta, hän on kuningas alkoholin kuuliainen orja, mikään muu ei merkitse mitään.
Tietysti jokin voi herättää hänen viinanhuuruiset aivonsa toimimaan ja se voi olla perheen menetys, mutta sinun on kyettävä toimimaan, uhkailut ei tässä enää auta. Tietysti voi käydä sitten, että hän viettää hurjaa poikamies elämää ja painuu alemmaksi, mutta se on sitten hänen oma ongelmansa.
Itse koin avioliiton, jossa mies joi 7-vuotta joko minulta salaa esim. käydessään kaupassa tai sen jälkeen kun vei lapsia päiväkotiin tai ihan milloin vaan en ollut paikalla.
Kukaan ei selviä alkoholismista, jos ei itse koe alkoholia pahaksi.
Useiden katkaisujen ja muiden hoitojen jälkeen tulosta tuli muutamaksi kuukaudeksi, kunnes kaikki jatkui ennallaan.
Mistään ei selviä, jollei ole omaa tahtoa ja suurta halua onnistua.
Silloinen mieheni sanoikin usein, ettei hän kyllä kokonaan ikinä alkoholista luovu!
Ja tämän asenteen vuoksi mikään ei onnistunut.
Minulla ja lapsilla nyt parempi elämä ilman alkoholisti isää.
Parempi oli lähteä myöhään, kun ei milloinkaan, sitä mieltä minä olen.