Itse olen vähän niinkuin sinun miehesi. Todella mustasukkainen, haluan tietää heti kuka miehelleni laittaa viestiä, minä kävin myös katsomassa mieheni ajetut kilometrit tietysti hänen huomaamatta. Me olemme myös naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Tuntuu että elämä on vaan alkanut enemmän ja enemmän menemään alaspäin. Välillä syyllistän miestäni kaikesta mahdollisesta. Olen sitä miettinyt että lähteeköhän se kaikki sieltä lapsuudesta, kun isäni oli täysin uskoton äidille. Ja äiti antoi uudestaan ja uudestaan isälle kaiken anteeksi. Suurin osa tuntemistani miehistä on uskottomia vaimolleen, niin jotenkin se tulee koko ajan vaan mieleen että toinen pettää. Sitten tämän kaiken lisäksi olemme alkaneet riidellä joka ikinen päivä. Kyllä sen väkisin huomaa että se on lapsiinkin vaikuttanut aika suuresti. Tosi vaikeata sanoa kun ei tiedä miten tämän muotoilisi. Siis mieheni tekee melkeen kaiken kotityön, käy töissä. Lapsille antaa ruoan, pesee, nukuttaa yms. Mutta ei leiki eikä oikein tee mitään hauskaa lasten kanssa. Kaikki on vaan nykyään alkanut olla yhtä huutamista vaan lapsille sekä toisillemme. Suurin osa riidoista johtuu siitä että mies vaan huutaa ja komentaa lapsia, muttei anna syliä ja niin hirveesti rakkauttakaan. Itsellä on nyt alkanut tuntumaan siltä, että viina maistuisi ja tupakkaakin tekis taas mieli alkaa polttaa uudestaan. Välillä myös tuntuu siltä että ei enää vaan jaksa yhtään mitään. Opiskelen tällä hetkellä ja ikääkään minulla ei ole vielä kuin 24. Naimisissa olemme olleet 2 vuotta ja yhdessä 6 vuotta. Olin todella innoissani kun löysin täältä netistä tämän missä voi keskustella avoimesti tällaisista asioista. Ja toivon saavani tätä kautta edes jonkinlaista apua.

Meillä on samanlainen tilanne sikäli, että mieheni epäilee minua pettämisestä, vaikken ole "pettänyt" 9-vuotisen suhteemme aikana kuin kaksi kertaa. Ensimmäinen (ainut mieheni tietämä) tapahtui 6 vuotta sitten. Silloin kyse oli työkaveriin ihastumisesta. Mitään ei siis välillämme tapahtunut. Tunnustin tuon miehelleni ja erosimme hetkellisesti. Emme kuitenkaan halunneet elää ilman toisiamme.

Palasimme yhteen ja sittemmin olen saanut tuta kaikki seuraukset. Sen muutaman vuoden ajan mieheni jaksoi jokaisen riidan yhteydessä tuoda esiin tuon ihastumiseni, joka ei koskaan johtanut mihinkään intiimimpään kanssakäymiseen. Jatkoimme yhdessä ja saimme 4 vuotta sitten lapsen. Olin kotiäitinä 2 vuotta ja hänen vakiofraasinsa oli "kotiäidit pettävät useimmin". Anteeksi jos kysyn, mutta MILLÄ HELVETIN AJALLA MÄ SEN TEKISIN?

Nykyään hän tiedustelee epämääräisesti kaikista menoistani ja lähtiessäni juhlimaan hän saattaa soittaa kesken illan udellen kenen seurassa liikun. Vihjailee seuraavana päivänä miehistä, jotka ovat varmasti olleet minusta kiinnostuneita. Miehistä, joille olen antanut varmasti antanut ymmärtää...

Puolisentoista vuotta sitten tapasin entisen luokkalaiseni, joka vei jalat alta heti ensinäkemältä. Keskustelimme pitkään tuona iltana, jona olimme luokkatapaamisessamme. Illan edetessä suutelimme ja olisimme todennäköisesti myös jatkaneet pidemmälle, mikäli puitteet olisivat sen sallineet. Se siitä. Ilta ohi, tilanne ohi. Kummallakaan ei kaunaa, ei kaipuuta. Mielestäni olin normaali kotona seuraavana päivänä, en juurikaan tuntenut huonoa omaatuntoa. Tuo ikäänkuin odotti tapahtumistaan. Tuon jälkeenkään en ainakaan vuoteen huomannut miehessäni noita piirteitä, joita hänestä nykyään ilmenee: kirjanpitoa liikkeistäni, seurastani, rahankäytöstäni...