Kun mikään ei tunnu miltään...
Olen 41-v. mies, jolla on 15 v. tiivis avo- ja avioliittohistoria (1991-2006). Tuon ajan olin täysin uskollinen, yhden naisen mies. Ongelmani on, että eron jälkeisen ”poikamiesvuoden” seurauksena en taida enää pystyä ”oikeaan” parisuhteeseen. Minulla on kuluneen vuoden aikana ollut n. 10 ”suhdetta”. Aina on menty sänkyyn. Ikähaitari on ollut 24-50 v. Kaikki siis on kelvannut.
Ehkä päädyin tekemään tuollaista siksi, että ex-vaimoni petti minua. Ehkä tarvitsin jotain todistelua itselleni miehisyydestäni. Olen hyvän näköinen, hyvin toimeentuleva, hyvin keskustelukykyinen – siksi seuran löytäminen ei ole minulle vaikeaa.
Se miksi kirjoitan tälle palstalle, liittyy omaan moraaliini ja sisäiseen ristiriitaani, pahaan olooni.
Jokainen nainen on ”syönyt” jotain minusta. Jokaisen naimisen jälkeen on tuntunut entistä tyhjemmältä. Hyvä olo kestää aina vain entistä lyhemmän aikaa. Sitten tulee paha olo, joka toisinaan ottaa minut aivan kokonaan valtaansa. Tunnen itseni surkeaksi ja moraalittomaksi otukseksi. Tähän liittyy myös se, että olen ihanan tyttären isä. Tunnen itseni yököttäväksi paskiaiseksi hänen seurassaan. Yritän leikkiä hyvää isää hänelle, tulevalle naiselle, ja samaan aikaan itse teen naisten kanssa sellaista, jota en voi edes itse hyväksyä. Hän on vielä niin nuori, ettei ymmärrä tällaista, mutta silti…
En ehkä pysty lopettamaan tätä. Pari viikkoa sitten tapasin ihanan naisen, joka oli aivan toista maata kuin nuo muut tuttavuuteni – hän kertoi heti haluavansa sitoutua yms. Tämä sai minut kovin vakaviin ajatuksiin siitä, mitä ylipäätään haluan. Kaikkein kauheinta olisi aloittaa valheellinen suhde ja sitten pettää…mutta vaikka se olisi täysin moraalini vastaista, sekin saattaisi olla nykyisessä addiktiotilassani mahdollista.
Haluaisin kommentteja ihmisiltä, jotka ovat kokeneet jotain tällaista? Miten tästä lähdetään eteen päin? Hoitaako aika asian? Vai oma tahto?
Hei Saku1
kirjoitan naisena sinulle.Itse erosin tuskallisesti viime syksynä.en kestänyt mieheni henksitä väkivaltaa ja sairaalloista mustasukkaisuutta.Olin uskollinen 20v kestäneessä liitossamme,en kulkenut missään,kun mies ei sitä hyväksynyt.Hän ahdisti minut henkisesti niin loppuun,että olin valmis riistämään itseltäni hengen!
Hoidin vain eron erittäin huonosti.Aloin kirjoitella chatissa yhden miehen kanssa,soittelimme myös.Tottakai tein sen sitten niin,että ex sen sai tietää.Siitä alkoi eron ensi hetket.Hän olisi halunnut jatkaa,minä en.Lähdin lasten kanssa.Aluksi olin erittäin helpottunut,kun sain hengittää vapaasti.Tapasin miehiä,menin sänkyyn.En kovin monen kanssa n. 6 eri miestä 28-44 väliltä.Ne suhteet ei olleet yhden illan juttuja,mutta ei mitään vakavaksikaan tarkoitettuja.Sitä menoa kestin 3 kk,sitten päätin lopettaaa sekoilun.En pystynyt elämään sellaista elämää enää.Morkkis oli ihan kauhea.olisin halunnut jatkaa liittoa,mutta ex on löytänyt uuden,jonka kanssa perustaa perheen☹️
Nyt olen tavannut erästä miestä keväästä saakka.Meidän suhde on pelkästään seksisuhde.Tällä hetkellä me kumpikaan emme halua parisuhdetta,mutta siltikään emme halua harrastaa yhden illan juttuja enää tahoillamme.Tuntuu hyvältä,kun on löytänyt tämän miehen.Ainoa vika tässä suhteessa on se,etten koskaa tiedä,milloin se päättyy.Emme koskaan sovi tapaamisia etukäteen emmekä velvoita toisiamme mitenkään.Odotan vain sitä päivää,että hän menee toisen naisen kanssa sänkyyn.Siihen loppuu minun osuuteni tästä.En halua olla yksi monien joukosta.Toivon hänen olevan sen suhteen minulle rehellinen,ettei pidä minua haaremissaan sen pidempään,vaan antaa minun itseni valita.
Olet oikealla tiellä,jos olet alkanut miettiä tekemisiäsi.Niin kauan kuin oma moraali sallii yhden illan seikkailut,niissä ei ole mitään vikaa.Mutta jos oma mieli alkaa järkkyä sen vuoksi,on parempi lopettaa.olen keskustellut näistä asioista tämän miesystäväni kanssa paljonkin.hän on myös harrastanut paljon yhden illan juttuja ja sanoo,ettei jaksa enää sellaista.Että ne syö ihmisen pikkuhiljaa kokonaan.
ihana,jos olet löytänyt jonkun aidosti kiinnostavan ihmisen.pidä hänestä kiinni ja onnea jatkossa🙂Löytäisinpä minä sinunlaisen miehen🙂
Heippa
Oli niin tutuntuntuista tarinaa, että piti tulla kommentoimaan. Olen itse käynyt pitkän suhteen jälkeen vastaavan rillutteluvaiheen, joka ei kyllä antanut juurikaan muutakuin hetken huumaa, mutta näin jälkikäteen tuntui, että se oli tarpeellinen. Et mielestäni tee kenellekään aikuiselle naiselle mitään väärää, jos et lupaile mitään heille. Kyllä jokainen nainen on varmasti ihan itse päättänyt kanssasi sänkyyn mennä. Ja mitä tyttäreesi tulee, niin vanhemmuus on ihan erillinen juttu kuitenkin aikuisten sosiaalisesta elämästä. Eri asia olisi jos esim. esittelisit niitä naisia tyttärellesi joka kerta, mitä et varmaan tee, näin tulkitsen tekstistäsi.
Mutta siis varsinaiseen aiheeseen. Nyt kun olet jo pidempään vaihtanut ahkerasti kumppania, niin omasta kokemuksesta uskallan sanoa, että kyllä sen itse vaistoaa ja huomaa, jos joku on enemmän kiinnostava. Siinä vaiheessa kannattaa antaa mahdollisuus mahdolliselle vakavammalle suhteelle. Valloittaminen voi hyvin olla addiktio, mutta jos yrittäisit sitä kautta käsitellä asiaa, ehkä poisoppia siitä. Minusta olet jo hyvän matkaa pääsemässä siitä eroon, kun noin hyvin tunnistat tunteesi.
Ja vielä lopuksi. Ei kannata olla kauhean armoton itselleen 🙂🌻.