Kun halut eivät kohtaa
Otsikko tiiviistäkin oleellisen. Suhteemme alussa halut kohtasivat, mutta jossain vaiheessa rajun riitelyn, haukkumisen ja alkuhuuman mentyä halumme ovat alkaneet mennä ristiin. Mies haluaisi väh. Kerran päivässä ja minä pari kertaa viikossa. Mieheni haukkuu ja syyllistää minua niin paljon, etten halua häntä enää juurikaan ☹️ lisäksi luulen että hänellä on jonkin asteinen seksiriippuvuus. Hän saattaa puristella minua intiimialueilta kymmeniä kertoja päivässä, vongata seksiä, esitellä munaansa jne.. ja auta armias jos kieltäydyn. Kuten äsken tein. Hän herättää minut JOKA aamu kysymällä ”paritellaanko, haluatko munaa?” Ja joka ilta nukahdan joko seksimme jälkeen tai hänen runkkaamisen johdosta hytkyvän sänkymme tutinaan. Eli äsken heräsin jälleen siihen että hän hiplaa intiimialueitani ja kysyy seksiä. Kieltäydyin ehkä neljästi vedoten siihen että haluan vielä nukkua, sitten menetin hermoni ja annoin periksi. Sitten kun en ollutkaan yllättäen halukas vaan passiivinen mieheni suuttui siitä ja syytti minua henkisen väkivallan käyttäjäksi. ELI seksiä on 2-3 krt viikossa, lisäksi kaikki tuo jonka koen jo ahdisteluna ja ahdistavana. Lisäksi haukkuminen ja huutaminen joiden jälkeen menee tovi ja pitäisi olla taas ”rakastelemassa”. Koen seksin ahdistavana nykyään ja se on saanut liian suuren osan elämässämme, lähinnä sen takia että sen vähyydestä (2-3 krt viikossa) riitelemme lähes päivittäin. Masturbointi ei kuulemma riitä noiden kertojen lisäksi miehelleni, hänen mielestään minun kuuluu antaa vaikka en itse haluaisi. Rehellisiä mielipiteitä? Haluan ratkaisun tähän tilanteeseen.
Ikävältähän tuo kuulostaa. Eikä siihen ihan helppoa ratkaisua ole.
Mutta siitä pitäisi lähteä, että seksin tulisi olla vapaaehtoisuuteen perustuvaa, hyvää mieltä ja iloa tuottavaa yhdessäoloa. Parhaimmillaan se on liima joka sitoo parit yhteen, pahimmillaan se on riitoja ja valtataisteluita aiheuttavaa panostusta, josta ei nauti edes se painostavampi osapuoli.
En voi hypätä miehesi pään sisään, mutta voinen miehenä ehkä avata hieman ajatusta mikä saattaa miehen päässä pyöriä. Itse olen parisuhteessa, joka on kestänyt 20 vuotta. Alussa seksi oli ihmeellistä ja ihanaa eikä siitä saanut tarpeekseen. Opettelimme yhdessä seksuaalisuuden ensiaskeleet ja olemme muovanneet toisistamme sen mitä me seksuaalisesti tänä päivänä olemme. Mukaan tuli lapset, arki ja luonnollisesti seksin rooli väheni aiemmasta. Silti olen pitänyt sitä aina eräänlaisena barometrina ja ilmanpuntarina siitä, että miten meillä menee. Oma unelmani olisi 2-3 krt. viikko, missä kolmas kerta olisi fantasiaa ja kaksi realismia, mutta puolisolleni riittäisi kerta ja kuukausi.
Joten erimielisyyttä ilmenee meilläkin, eri mittakaavassa vain, mutta samoja tunteita. Vaimoani ei vain haluta. Siihen taustalla on parisuhteemme kohtaamattomuutta, pettämistä (hän), luottamattomuutta (minä), valtavia työpaineita (hän), läheisen menetystä (hän) lapsiperheen rumbaa (3 harrastavaa lasta, ei sosiaalista turvaverkkoja, ei isovanhempia, ei mitään, eli ei yhteistä aikaa, ikinä, missään muodossa). Meitä ei enää ole kahtena ihmisenä toisillemme.
Omat tunteeni häntä kohtaan saattavat mennä vuoristorataa jumaloimisesta synkimpiin tummuuksiin, joten en syytä häntä siitä ettei häntä haluta. Hän haluaisi saada henkisen yhteyden kuntoon, mutta kuitenkin purkaa omaa ahdistuneisuuttaan milloin kenellekin ja minä olen ulkopuolinen. Minä ehkä taasen uskoisin siihen, että läheisyys loisi läheisyyttä (vaimoni vaatimus 10v sitten, ei toimi enää), mutta ei se enää niin toimi, olen sen oppinut.
Mutta miehen ruumis vain toimii niin, että seksuaalista halua ei saa sammutettua, koska suoraan sanottuna kivekset puskee tavaraa koko ajan ja se on muutaman päivän jälkeen hyvin ikävä tunne. Kuvittele orastavaa, voimistuvaa aivastusta jonka saat liikkeelle vain nenääsi raapimalla. Sitten sinulle tulisi tilanne ettet voisikaan raapia? Sanonta: kuin kissa pistoksessa on kuvaava.
Haen tällä nyt sitä, että halut eivät kohtaa ja tilanteena se on ikävä, mutta miehesi ei sitä pahuuttaan kuitenkaan tee. Itsestäni käytän sanaa: alistunut. Olen hyväksynyt se, että vaimoni ei enää halua minua. Se on sydäntä raastavaa, mutta toisen halua ei voi pakottaa. Silloin kun seksiä on, niin toisen haluttomuudesta johtuen se on yhtä antoisaa kun masturboisi. Onko se yhdessä oloa? Kun toinen on passiivinen eikä osoita mitään mielenkiintoa/halua, niin pakosti sitä ajattelee, että rakastaako se sitten enää ollenkaan. Ajatteleeko se jotain toista? Mies ei voi aidosti ymmärtää naisen haluttomuutta. Kun toinen osapuoli ei ole sydämellään mukana, niin silloin oma suorituskyky jää telineisiin ja siitä tulee suorittamista, mistä on ilo ja rakkaus kaukana. Fyysinen rakkaudenosoitus on miehelle ihan yhtä tärkeä kuin sanat. Harmillista vaan, että mieheltä ne sanat sitten usein jäävät.
Miten olen ajatellut ratkaista asiaa? Parisuhdeterapeutti voisi olla avuksi. Vaimoni ei tosin usko moisiin, joten se ei ole vaihtoehto. Ajan kuluminen? Henkisen yhteyden uudelleen löytyminen? Epäilen tätäkin, sillä puolisoni haalii sosiaalisessa mediassa liikaa ihmisiä, jotka voivat olla juuri täydellisiä ja sanoa juuri niitä asioita joita hän haluaa kuulla Minulla ei ole tilaa liikkua juuri mihinkään. Suoraan sanottuna olen epätoivoinen.
Joten sanottua: helppoa ratkaisua ei ole. Parisuhteen lopettaminen on yksi vaihtoehto. Vakavasti harkittava ja sanottava se ääneen. Olet ilmiselvästi ahdistunut seksistä eikä se tuota mitään iloa ja se estää sinua aidosti haluamasta puolisoasi. Tunnet olosi hyväksikäytetyksi ja lähes raiskatuksi jokaisen kerran jälkeen. Mukaalukien puristelut intiimeistä paikoista. Sano se kiihkotta ääneen. Koska näin se on. Ei se halu huutamalla synny. Nykytila ei voi jatkua näin. Rikot sielusi. Jos tämä ei mene perille, niin toinen vaihtoehto on, että parisuhde tulee loppumaan ja elämät jatkuvat omiin suuntiin.
Jos näiden asioiden kuuleminen ei pysäytä puolisoa ajattelemaan omaa käytöstään, niin sekin on eräänlainen valinta..
Seksin pitäisi olla hauskaa ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Kaikki muu menee pieleen. Anteeksi pitkästä, itsestäänselvyyksien pyörittelystä, mutta ABC ratkaisua aloitusviestin ongelmaan ei ole.
Kuulostaa mielestäni siltä, että miehesi käytös on todellakin terveestä parisuhteen seksuaalikäyttäytymisestä poikkeavaa. Olen kirjoittamasi perusteella aika varma siitä, että jonkinasteinen pornoriippuvuus ja pornon muokkaama käsitys seksuaalisuudesta on taustalla. Seksiriippuvuus ehkä myös. Oletko tietoinen, onko hän esimerkiksi harrastanut webcam-seksiä tai flirttaillut muille naisille?
Olen kolmekymppinen parisuhteessa elävä mies. Minulla on ollut nettipornoriippuvuus yli 15 vuotta. Tästä kehittyi tai muovautui seksiriippuvuus ja petin puolisoani useita kertoja. Havahduin riippuvuuteeni ulkopuolisen tahon haukkuessa minut täysin ja kerroin puolisolleni, mitä olen tehnyt.
Puolisoni kanssa meillä oli suhteen alussa hyvin paljon seksiä, muutaman ensimmäisen viikon aikana enemmän, kuin olin harrastanut koko aiemman elämäni kuluessa, joskus jopa kolme kertaa päivässä. Kuukausien edetessä seksi väheni ja sitä oli puolen vuoden jälkeen ehkä noin pari kertaa kuussa. Pettämiseni myötä tuli esille, että seksi on hänen mielestään ollut koko suhteemme ajan liian "pornomaista" eikä hän ole oikein tykännyt siitä.
Tein samantapaisia juttuja kuin mistä puhuit, esimerkiksi intiimialueiden hierontaa ilman mitään varoitusta, tuhmia puheita kuin tyhjästä, pepun puristelua myös julkisilla paikoilla ja ikään kuin "heti asiaan" -meininkiä. Puolisostani tuntui siltä, että meidän välillämme ei ollut henkistä yhteyttä seksin aikana, vaikka hyvältä fyysisesti tuntuikin. Minä puolestani tein jokaisella kerralla fyysisesti kaikkeni, että puolisoni olisi saanut vielä voimakkaamman nautinnon: Voi, kuinka väärässä olin sen suhteen, mitä molemminpuolinen nautinnollinen seksi parisuhteessa oikeasti on.
Ymmärrän nyt, että pitkän aikaa ajattelin seksiä kokoelmana tekniikoita ja temppuja. Samaten ajattelin, että puolisoni "osaa" erilaisia juttuja, joiden tekemisestä hän nauttii, kun tuntee ja näkee minun nauttivan. Terve seksuaalisuuskäsitys on minulla vielä hakusessa ja arvelisin, että näin on myös puolisollasi. Hän ei voi mitenkään itse nähdä omaa tilaansa objektiivisesti ja tämä voi olla vaikea hänen hyväksyä. Hänelle voi tämän uuden tiedon myötä tulla sellaisia fiiliksiä, että on "huono sängyssä" tai vastaavaa. Ainoa keino päästä tästä yli on olla nöyrä ja myöntää olevansa "pornon orja", kuten minä olen ollut.
Terve seksuaalisuus on todella kaukana vuosien pornon katsomisen aiheuttamasta tiedostamattomasta seksikäsityksestä. Minun oli aika vaikea myöntää itselleni, että olen jossakin määrin "tietämätön" seksistä siinä muodossa, kun se on henkisen yhteyden vahvistamista ja vaalimista ja siitä kaikki ihana sitten alkaakin. Myöntää, että olen voimaton ja riippuvuus on minussa sisällä. Päivittäin mieleeni tulee ahdistavia ajatuksia, joita sitten käsittelen ja koen jaksavani paremmin tätä kautta. On ollut erittäin raskasta kohdata omia tekojaan nyt, kun näkee asioiden todellisen luonteen.
Puolisosi ei ehkä millään halua myöntää, että hänen käsityksensä terveestä seksuaalisuudesta on pahasti virheellinen eikä hän kenties myönnä pornoriippuvuuttaan, ainakaan heti. Hän voi sanoa vain olevansa hyvin seksuaalinen ihminen tai jotain muuta vastaavaa roskaa, käsitys joka tulee helposti nykyaikaisesta ja kaupallistetusta seksuaalisuudesta. Arvelisin, että hän ei tajua sisällään seksin olevan muutakin kuin sukupuolielimien kosketusta, estotonta himoa ja orgasmien saamista.
Suosittelen esimerkiksi seksiriippuvaisten tukipuhelimeen soittamista ainakin kerran (seksiriippuvuus.fi sivustolla löytyvät ohjeet). Ajatuksissani on soittaa sinne itsekin ja kertoa kokemuksistani. Myös NoFap-sivusto on erinomainen, jos englannin kieli ei tuota vaikeuksia.
Mitä asialle sitten teettekin, siinä tulee menemään varmasti jonkin aikaa, että molemmat ovat tyytyväisiä ja tietoisempia siitä, mitä haluavat. Keskustelkaa rehellisesti ja avoimesti, varatkaa tähän tarvittaessa pariterapeutti ja / tai seksuaaliterapeutti. Jos molemmat haluavat muutosta, se tapahtuu.