kun ei voi kertoa kenellekkään…

kun ei voi kertoa kenellekkään...

Käyttäjä pippe aloittanut aikaan 17.03.2007 klo 21:39 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä pippe kirjoittanut 17.03.2007 klo 21:39

Pakko saada purkaa ulos, edes tekstinä…
Onko kellään samanlaista tilannetta tai ollut?
En tiedä mitä tehdä.
En voi puhua kenelleekkään, asia alkanut vaivaan jostain syystä todella vahavasti.
Mutta jos kerron, menee niin monen ihmisen elämä sekaisin ja uusiksi…
Oma veljeni on ns. hyväksikäyttänyt minua nuorempana, viimeksi noin 8v sitten kun olin 16v…
Hipelöintiä öisin, oksettaa!!!!
Kertokaa joku mitä teen…
Olen naimisissa, meillä on lapsia…
Tähän asti olen asian aina sysännyt taka-alalle, mutta nyt kummittelee jatkuvasti mielessä…
Alkaa kohta vaikuttaan parisuhteseen, oma olo ahdistava ja en voi miehelle kertoa että miksi….☹️😯🗯️

Käyttäjä surusuun suudelma kirjoittanut 19.03.2007 klo 12:56

Hei

Ehkä juuri sun oma olos on nyt potku eteenpäin alkaa käsittelemään tuota kauheaa asiaa.et ole taatusti yksin ja hei, älä missään nimessä mieti muiden oloa, varsinkaan tämän hirviöveljesi. Sinä olet nyt tärkein, että saat purettua pahan olosi ja että saat terapia apua. MIETI LAPSIASI, sinä et äitinä jaksa kauaa jos sinulla on tälläinen taakka.Hae apua, pian.

Kaikkea hyvää sinulle ja voimia tielläsi eteenpäin.....

Käyttäjä jokujossakin kirjoittanut 22.03.2007 klo 19:34

Hei Pippe,

Jollet ole jo huomannut, lueppa hiukan viestiketjua "hyväksikäytetty". Siellä näet monia kohtalotovereita, ja ainakin mikä itseäni ilahdutti juttuja lueskellessa, moni heistä kertoi miehensä suhtautuneen erittäinkin ymmärtävästi heidän pelkoihinsa ja vaikeuksiinsa, kun vihdoin uskalsivat avautua. Joten rohkeutta - olettaisin usein kuitenkin totuuden puhdistavan ilmaa. Varmasti miehesi kokee tulevansa tyrmätyksi, eikä ymmärrä miksi. Jos hänellä lisäksi on huono itsetunto, hän alkaa etsiä vikaa itsestään... Joten rohkeutta, jos hän on hyvä tyyppi, kyllä hän ymmärtää ja varmasti helpottuu itsekin tietäessään, mistä kangertaa.

Hienoa, että olet alkanut purkaa tuskaasi. Uskallusta ja voimia sinulle siihen 🙂🌻

Käyttäjä pippe kirjoittanut 23.03.2007 klo 21:59

Kiitos teille jotka vastasitte...
Kas kun ehkä muista typerältä kuulostava ongelma, mutta...
Jos kerron miehelleni tiedän että sen jälkeen on sukujuhlat juhlittu ja mieheni käy tinttaseen veljeeni ja ja ja...
NIIIIIIN vaikeaa selittää...
Tiedän että mieheni varmasti ymmärtäisi asian paremmin kuin hyvin, mutta sitten kun menee nee välit kaikkiin...

Käyttäjä surusuun suudelma kirjoittanut 26.03.2007 klo 09:02

Hei,
mietit kovasti muiden suhtautumista asian julkituloon, niin, miksi se onkin aina uhrin osa, miettiä muiden tuskaa.Se on niin väärin, että tämän teon mitä veljesi teki joudut vielä miettimään näitä muita asioita.

Asia vaivaa sinua niinkauan kunnes saat sen purettua.Lastesi kasvaminen lähelle sitä ikää mitä itse olit teon tapahtuessa, vahvistaa sitä jos et hae apua.

Olisiko mahdollista, että kävisit ensin yksin juttelemassa ammattiauttajalla ja miettisitte myös sitä miten miehellesi voisi kertoa.Kyllä hänen pitäisi tälläinen asia ehdottomasti tietää, koska se varmasti vaikuttaa teidän parisuhteeseen.Epätietoisuus on varmasti pahinta kun ei tiedä mikä toisella on?

aloita pienin askelin, toivon sinulle voimia asian selvittelyyn.Se on varmasti tuskaisa kokemus mutta elämän jatkuminen on kuitenkin sinulle nyt elintärkeä asia.🙂👍

Käyttäjä jokujossakin kirjoittanut 26.03.2007 klo 15:59

Hei Pippe,

Tietty sua hirvittää mitkä olisivat käytännön seuraukset... mutta sorry nyt vaan, kyllä musta sulla on oikeus sanoa totuus julki, miksi sitä piilottelemaan. Ja onko se nyt sitten maailman loppu jos miehesi käykin tinttasemassa veljeäsi, eiköhän näitä juttuja satu silloin tällöin perheessä kuin perheessä. Minusta vain ei ole sinua itseäsi kohtaan oikein, että rajaat oman elinpiirisi toisten ehdoilla. Sinä et voi eikä sinun tarvitse elää muiden elämää, mutta omaasi kylläkin. Itse tiedät tietysti parhaiten, mitä pystyt käsittelemään ja mitä et. Mutta minä rohkaisisin sinua uskomaan enemmän siihen, että elämäsi ei lopu siihen, jos asiat tulevat julkisiksi, päinvastoin, uskon että veljesikin kantaa kuormaa siitä, mitä on tehnyt. Ehkäpä hänellekin olisi pelkästään hyväksi joutua vastakkain sen kaiken kanssa. Sehän on kuin odottaisi vankilatuomiota kaiken aikaa vapaalla jalalla.

Mutta tiedän, että Suomessa on kosolti nykyään vertaistukea saatavana näihin juttuihin ja niitten käsittelyyn. Etsi läheltäsi sellainen. Ota huomioon sellainenkin asia, että tuskasi puhumattomana siirtyy lapsiisikin. Kuulin itse sellaisen tarinan eräältä hyväksikäytetyltä, joka kertoi surullisena kuinka tuska siirtyy sukupolvesta toiseen... Apua on saatavilla, joten hae sitä, älä tukehduta elämääsi tuskaasi yksin surren ja hampaita purren 🙂🌻