Kun ei vaan pysty seksiin
Olen yli kolmikymppinen nainen, jolla on aika synkkä menneisyys. Neitsyys meni viisitoista vuotiaana raiskauden uhrina (josta en erinäisistä syistä johtuen syytettä nostanut) ja nuoruudessa sen jälkeen missään seurustelusuhteessa en seksiin pystynyt. Siitä tuli vaan asia joka ei onnistunut, ja moni ihmissuhde kaatuikin jo alkumetreillä tämän takia. Kun huomasin, että seksi ei vaan onnistunut vapaasta tahdosta, opin näyttelemään. Sen verran hyvin, että miehet ”kilpailivat” päästäkseen samaan sänkyyn. Myöhemmin n.25vuotiaana päädyin escort-palveluihin. Kuitenkin, en siitä koskaan nauttinut, en koskaan halunnut – seksistä tuli vaan ”välttämätön pakko”. Kerta muutkin sitä tekevät, niin minunkin kai pakko on. Masturbointi ei onnistu, jos joskus harvoin kun ”drive” on päällä ja yrittää, mielenkiinto lopahtaa alle minuuttiin ja se on siinä. Ikää on, ja sänkykumppaneita useita takana joiden kanssa henkinen yhteyskin pelasi, mutta kertaakaan en eläissäni ole edes orgasmia saanut.
Mikä on siis ongelma… se, että olen ollut miehen kanssa yhdessä nyt kohta kuusi vuotta, meillä on asuntolainat ja unelmat, ja häistäkin on puhuttu. Uskollisia olemme toisillemme ja rakastamme toisiamme. Mutta kertaakaan ei olla sänkyhommiin päästy. Mies ymmärtää ja tietää tilanteen ja ei painosta, mutta minusta itsestäni tuntuu, että olen vaan epäkelpo ”vaimoke” tässä tilanteessa. Ainahan voisin sen vanhan escort-itseni tuoda sänkyyn ja hoitaa hommat kotiin, mutta en halua, että mieheni joutuu tuon kokemaan – koska se en olisi minä itse, vaan varjo menneisyydestä jonka haluaisin unohtaa.
Täällä ei ole mahdollisuutta seksuaaliterapeutille mennä, ja psykologinkin juttusille pääsy on aika vaikeaa (asun siis ulkomailla) ja kaiken lisäksi kielimuuri voisi tulla aika isoksi esteeksi. En vaan enää tiedä miten asian kanssa eteenpäin. Tuntuu väärältä miestäni kohtaan, että en voi näin suhdettamme viedä uudelle tasolle.
Luin kirjoituksesi ja vastaan siksi, etten ole vain lukija lukijoiden joukossa, etkä sinä saisi vastinetta kirjoituksellesi. Minulla ei siis ole vastausta ongelmaasi. Aloin kuitenkin miettimään, mitä tuollaisessa tilanteessa voisi tehdä. Olet oikeassa siinä,kun tee mitään itseäsi vastaan. Omaa tunnetta pitääkin kunnioittaa.
En tiedä, mutta mietin...tosi hyvä, kun miehesi ei painosta. Eikä siitä mitään hyötyä olisikaan. Onhan se niin, että seksi on tarkoitettu kahden ihmisen välisen suhteen lujittajaksi.(sen yksi tarkoitus) Ei siis olisikaan mitään järkeä harrastaa seksiä, jos se toisi välillenne jotakin huonoa.
Olet joutunut aiemmin tekemään itseäsi vastaan, tehnyt vielä väkivallanteon jälkeen myös itsellesi väärin, ohittanut itsesi ja tunteesi. Se kaikki jättää haavoja ja arpia. Olet myös tullut aikaan, jolloin et enää sitä halua tehdä. Se kertoo siitä, että haluat kuunnella itseäsi.
Toisen lähelle päästäminen vaatii avautumista, henkisesti ja fyysisesti. Se voi olla aivan autuasta ja kun päästää lähelle, voi myös saada. Mutta seksiin ei tulekaan liittyä sanat, vaatiminen, painostus ja täytyminen, vaan ilo, hyvä olo, läheisyys, vapaus, hurmio ja rentoutuminen.
Sinä et nyt pysty päästämään miestäsi niin lähelle sinua ja itseäsi niin lähelle miestäsi, mikä on normaali ihmisen reagointitapa sen jälkeen, mitä sinä olet kokenut. Oletteko kuitenkin fyysisessä läheisyydessä toisiinne, vaikka ette seksiä harrastakaan? Jos, niin pystytkö rentoutumaan ja nauttimaan vaikkapa kainalokyhnäämisestä? Voisiko ensimmäinen askel olla se, että miehesi silittää sinun ihoasi, ilman, että sinun tarvitsee ajatella antautumista seksille?
En ole kokenut samantapaista, mitä sinä, joten en niin pysty kuvittelemaan, millainen tuo tunne on. Tiedän kuitenkin nyt ainakin sen tunteen, kun ei halua, että joku koskee ja se joku vähän painostaa, että suostuisin kosketettavaksi.
En tiedä, kuinka paljon ratkaisukeskeisyydestä olisi sinulle hyötyä. Eli olisiko joitakin asioita, käytännössä harjoiteltavia tai tehtäviä, jotka voisivat sinua auttaa rentoutumaan ja luottamaan. Jokin perusluottamus ihmiseen varmastikin särkyy, kun kokee sellaista, mitä sinä olet kokenut. Sinua, itseäsi, kallista uniikkia minääsi on haavoitettu. Sellainen herättää tunteita ja tunteet joko varastoidaan ja piilotetaan alitajuntaan tai niistä voi puhua tai jollain muulla tavoin purkaa ja käsitellä. Käsittelemättömät tunteet ovat aina kropassa. Ajattelen, että tästä syystä meillä on jännityksiä ja kehomme reagoi paniikilla. On tarve suojella itseä vankasti. Kukapa nyt haluaisi paniikin tai muun yhtä ikävän tuntemuksen.
Voimme myös pelätä tuota paniikin tunnetta ja siksi kartella kaikkea, mikä johtaa tilanteeseen, jossa tuo paniikki voisi tulla. Toiset pyörtyvät, kun heitä koskettaa. Unohtavat yksinkertaisesti hengittää ja se tapahtuu tiedostamatta, koska tunnemuisto pahasta itseä rikkovasta tapahtumasta on niin syvällä, tiedostamaton ja vahva.
Varmastikin sinua voidan auttaa, mutta ehkä tarvitset siihen toista ihmistä. Oletko löytänyt netistä mitään sivuja aiheeseen liittyen? löytyisikö tuolta mitään: http://www.sexpo.fi/?kysymyksia____vastauksia
sulla on vaan voitettavaa tossa tilanteessa.
Skypet on keksitty ja terapeutille voit hakeutua varmasti jotain kautta. Tsekkaa suomen delfiinien sivusto, sieltä saat varmaan jotain ideaa ja ajatuksia.
http://www.suomendelfins.fi
Sulla on vaan voitettavaa tossa tilanteessa.
Jos kerran tahdot käydä läpi ja voittaa ja on vielä ymmärtävä puoliso, niin tilanne on jo voiton puolella. Ja kun olet käynyt asioita läpi olet vapaampi ja vahvempi.
Kiitos kun jaoit. sen verran liippas läheltä, että on ollu lähipiirissä jotain samanlaista. häpeä siitä asiasta ei ole sinun, vaan tekijän. Siitä on pari kirjaakin kirjoitettu, suomalainen häpeä, siinä kirjassa kertovat suomalaiset kokemuksistaan. Et siis ole yksin tällaisten asioiden kanssa.
🙂👍 ja 🙂🌻 toivotan
Kiitoksia tuosta delfiinien sivustosta. Nyt kun sita ajatuksella luin, alan ymmartamaan, etta tama kaikki ei ole vaan minun paassani. Nyt taidan yrittaa ottaa sinne yhteytta 🙂