Olen eronnut 7 vuotta sitten, ja sen jälkeen elämäni on ollut ihmissuhteesta toiseen pakenemista. Viime vuosina on alkanut tuntumaan siltä, että mikään ja kukaan ei tunnu enää miltään. Kukaan ei pysäytä, vaikka olen tavannut lukuisia ns. hyviä ja kunnollisia miehiä.

Ongelmani on, että ihastun nopeasti, ja minuun ihastutaan helposti. Tuntuu, että tekeydyn sellaiseksi, jollaisena mies haluaa minut nähdä. Toisarvoista on, mikä itselleni on tärkeää. Useimmiten treffit tuntuvat hyvin työläiltä ja huokaisen helpotuksesta, kun ne ovat ohi. Kunnes huomaan, että mies on rakastumaisillaan ja – itse en tunne mitään.

Olen tästä syystä ollut lukuisissa ns. järkisuhteissa, mutta paljon jää puuttumaan kun todellista kiintymystä omalta puolelta ei ole. Onko kellään samansuuntaisia kokemuksia?