Kuka on osannut käsitellä....
Kuka on osannut käsitellä pettävää miestä? Mies on pettänyt sekä fyysisesti, että henkisesti. Tuo henkinen pettäminen sattuu vaan enemmän.
Olen uhkauksella lähteä, jos leikit jatkuvat vielä, saanut hänet jättämään nämä fyysiset suhteet, mutta puhelin yhteydet ovat säilyneet tähän yhteen naiseen koko ajan.
Onko kokemuksia? Mikä auttaa? Olenko välittämättä koko paskasta? Uhkailenko lisää? Paljastanko tietoni? Tavallinen kysyminen ei johda kuin siihen, että mies valehtelee. En kohta jaksa enää!
Mies myös juovuksissa ollessaan purkaa ehkä huonoa omaatuntoaan (tai ikävää tätä toista naista kohtaan) syytelemällä, haukkumalla, uhkailemalla ym.
Ei pettävää miestä mielestäni oikein voi käsitellä.
Minulla oli mies joka petti minua ensimmäisen puolen vuoden aikana 5 kk hyvän ystäväni kanssa, mutta annoin anteeksi kun hän sanoi ettei enää ikinä, mutta pettäminen jatkui aina vaan.. Ihmiset tekevät virheitä, mutta mielestäni tuo kyllä kuulosti siltä ettei hän edes katuisi koko asiaa..☹️ Se on harmi, mutta sinä et voi jäädä katselemaan sitä, koska tiedän että se satuttaa.. Ero satuttaa myös, mutta ajattele miten ihanasti asiat olisivat jos löytäisit miehen joka ei petä eikä uhkaile ym.? Vaikka kuinka rakastaisi miestä, et voi antaa hänelle aina anteeksi, koska silloin hän luulee että ne asiat mitä hän tekee, hän saa aina anteeksi.. Uhkailu ei ikinä auta. Pidät huolen nyt itsestäsi ja siitä että sinulla on hyvä olla.
Hyvää syksyn jatkoa ja koita pärjätä.=)
En oikein tässä tiedä, miten toimisin. Toisaalta ajatus lähtemisestä saa karvat pystyyn, pelosta ja huolesta.
Mulla kun on tuo taloudellinen tilanne tosi kehno kaiken hyvän lisäksi. Olen ollut yrittäjänä, silloin yritys meni nurin lama-aikaan ja siitä jäi velkoja, meni talo ja työpaikka. Reippaana tyttönä kävin koulun ja valmistuin toiseen ammattiin 35-vuotiaana 4lapsen äitinä, joista vanhin oli 9v ja nuorin3. Ajoin koulumatkan 240km päivässä ja sain hyvät paperit. Sen jälkeen alkoi taistelut velkojien kanssa, tuli tämä ero ym. Jäin lasten kanssa yksin, enkä saanut töitä.
No, ajattelin taas olla reipas, vuokrasin asunnon kaupungista, ajttelin kouluttautua lisää, ja pääsinkin kouluun, mutta sitten alkoi alamäki. Tulona vaan opintotuki, ei saanut lainaa, kun luottotiedot oli menneet. Lasten isä ie suostunut elatussopimukseen ja vetkutti sitä puoli vuotta, ja kun ei ollut allekirjoitettua sopimusta, en saanut niitäkään rahoja. Sitten alkoivat lapset oireilla. Yksi ei käynyt koulua, yksi sortui huumeisiin jne... Lopetin oman kouluni, koska ei ollut varaa käydä sitä, enkä oikein pystynyt itsekään siihen keskittymään. Ja velkataakka kasvoi koko ajan.
Eli nyt ulosotto vie joka tilistäni kolmasosan, sitähän ei lasketa menoksi sossussakaan, ainakaan täällä. Tiliä saan 600 euroa enintään kuukaudessa, en asumistukea, jos asun yksin, enkä toimeentulotukea. Samaten kaikki netti ja puhelinliittymät ovat avomieheni nimillä, koska jos omalla nimellä ottaisin, joutuisin maksamaan takuumaksut niistä. Paljon olen kotiin ostanut tavaraa siten, että mies on tehnyt paperit, minä maksanut, ja ne on sillon lain mukaan avokkini omaisuutta, eli ei se lähteminen niin helppoa ole tästäkään, vaikka onkin vain vuokra-asunto.
Toisaalta taas ajatus siitä, että kukaan ei petä ja käytä hyväksi, viehättää kovasti. Ajatus siitä, että olis joskus oma kulta, jolle mä olen kaikki kaikessa... Mutta siihen on pitkä matka ja monta yksinäistä iltaa ja yötä. Toisaalta olen 50nen vanha akka, joten eipä niitä miehiä taida joka oksalla tän ikäiselle enää istua. Jos jossain istuu, ovat varmaan juoppoja, pettäjiä, väkivaltaisia, tai minkä syyn takia eronneita. Jaksaako sitä enää tässä iässä ruveta seuraa etsimään, ja kotiin sitä harvoin tulee.