Kuinka selvitä yhdessä?
Kirjoitan tämän, koska haluan purkautua johonkin ja toivoisin muiden kertovan mitä ajatuksia tekstini herättää, ja mielelläni otan myös neuvoja vastaan.
Olen ollut mieheni kanssa n. 5 vuotta ja meillä on 2 vuotias lapsi. Sain muutama kuukausi sitten tietää mieheni pettäneen minua. Hänellä oli ollut suhde toiseen naiseen, joka kuitenkin päättyi nopeasti. Sen jälkeen miehelläni oli myös toinen lyhyt suhde.
Myöhemmin tämä ”ensimmäinen nainen” huomasi tulleensa raskaaksi ja suurella todennäköisyydellä lapsi on mieheni.
Mieheni kertoi itse minulle kaikesta. Ensin hajosin täysin, olin vain ja itkin. Otin sairaslomaa töistä ja mieheni lähti pois kotoa, jolloin sain miettiä itsekseni mitä haluan. Tulin siihen tulokseen, että rakastan miestäni kaikesta huolimatta ja haluan ainakin yrittää vielä yhteiselämää. Juttelimme ja sovimme joitakin uusia ”pelisääntöjä”.
Alkuun pahimmalta tuntui se, että miehelleni on tulossa uusi lapsi, etten enää olekkaan hänen ainoan lapsensa äiti. Nyt olen suurimmaksi osaksi hyväksynyt sen ja mielestäni mieheni tulee olla mukana tulevan lapsen elämässä, mikäli lapsen äiti niin tahtoo.
Nyt ahdistavin ajatus on, että miten mieheni on voinut pettää minua? Miksi hän on lähtenyt toisen naisen matkaan, vaikka varmasti tiesi riskeeraavansa siinä kaiken ja satuttavansa minua?
Mielestäni en ole enää katkera, ja luottamuskin on alkanut pikkuhiljaa rakentua uudelleen, mutta silti mielessä pyörii miksi, miksi, miksi.. Onko mitään, millä ne ajatukset lähtevät? En varmastikkaan ikinä voi unohtaa kokonaan, mutta en tahtoisi jatkuvasti miettiä näitä asioita. Aika tietysti auttaa, mutta.. onko sen lisäksi jotain, joka ehkä auttaisi?
Toska hyvä,
Olen kahlaillut näitä eroviestejä läpi ja tuntuu olevan aika yleistä, että mies lähtee pettämään hetkellä, jolloin perheen pitäisi olla onnellisimmillaan. Onkohan kyse kuitenkin jonkinlaisesta pakoreaktiosta?
Jollain tasolla olette kuitenkin pystyneet puhumaan asiasta, mutta en ihmettele, että tapahtumat jäävät kalvamaan. Kannattaisikohan käydä jossain parisuhdeterapiassa puhumassa kertaalleen asiat lävitse.
Yrittäkää pärjäillä.
terveisin Kotkatar
Hei Toska.
Kuinka selvitä yhdessä... Kyselen itseltäni samaa. Joku mies joskus jossain ja kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoi jollekin:
"Pettämistä ei pidä alkaa murehtimaan ja miettimään. Sen pitää antaa olla ja jättää taakseen."
Vaimoni oli kahdeksan kuukautta suhteessa työkaverinsa kanssa. Ei kuulemma tunne miestä kohtaan mitään eikä pidä edes
haluttavana, mutta ei kuitenkaan koskaan pistänyt vastaan, kun mies lähetteli sähköposteja tai suuteli. Eikä pistänyt paljoa
vastaan kuukausi sittenkään, kun mies teki lopulta aloitteen seksiin. Sen yhden pettämisen jälkeen suhde loppui, mutta vahinko
oli jo tapahtunut.
Kysyt itseltäsi miksi, miksi, miksi. Niin minäkin. Ensimmäiset vuotemme olivat, kuin sadusta. Vaimoni kärsi huonosta
omatunnosta, jos näki unta toisesta miehestä. Kysyn koko ajan itseltäni, miksei hän tehnyt mitään estääkseen miehen
yrityksiä. Miksi hän lähti mukaan? Hän ei tiedä itsekään. Tietääkö miehesi?
Meillä ongelmat johtuvat ilmeisesti vaimon masennuksesta tai jostain muusta vastaavasta. Hän on ollut vähemmän ja
vähemmän ensimmäisestä hääpäivästämme lähtien. Olemme syyttäneet asiasta työstressiä, yhteisen tekemisen puutetta ja
rahaongelmia. Voisiko miehesi olla masentunut? Jos hän on jollain tavalla rikki? Itselleni vaimon masennus aiheuttaa surua,
koska sattuu katsoa vierestä, mutta antaa se mahdollisesti jonkin verran ymmärrystä hänen teolleenkin.
Miten selvitä... Pakko myöntää, että teillä on olosuhteet ongelmallisemmat. Useampia petoksia, lapsi ja vielä toisen naisen
raskaus. Luottamuksesi kuitenkin kasvaa ja olet antamassa anteeksi. Niin minäkin. Olen päättänyt, että pystyn elämään asian
kanssa. Tiedän, että pystyn. Pelkään vain, pystyykö vaimoni siihen. Hän ei halua apua. En voi, kun katsoa vierestä, kuinka
tilanne pahenee. Annan hänelle etäisyyttä ja haen töitä, vaikka olenkin vielä koulussa, että hänen elämänsä helpottuisi. Ehkä
parin stressin poistaminen auttaa häntä toipumaan ja ymmärtämään itseään.
En osaa neuvoa, enkä uskaltaisikaan. Mutta voiko miehesi antaa sinulle sellaisen selityksen, joka saisi hänen toimintaansa
jonkinlaisen järjen? Pystyykö hän tekemään ja pitämään sellaista lupausta, ettei vastaavaa enää tapahdu? Ja pystytkö sinä
elämään näiden asioiden kanssa? Pystytkö elämään eron kanssa?