Hei,

Enpä oikein usko tuollaiseen naisten väliseen keskusteluun. Nykyisin ihmiset ovat niin vakuuttuneita siitä, että heillä on "oikeus onneen" ja "elämme vain kerran", että ei kertakaikkiaan tajuta tuon suuren tunteen olevan vain omaa narsistista peilaamista toisen kautta - rakastumisvaihetta, jolloin toista ei tunneta. Esteet vain kasvattavat tuota tunnetta.

"Rakkaus ei tottele kieltoja ja rajoja", kuten entinen ystävättäreni minulle vastaukseksi tekstasi (tapaili mieheni kanssa ja oltiin niin rakastuneita ja ihan jopa rakastettiinkin oikeasti 1½ kk. tunteiden tunnustamisen jälkeen- olivat keskenään vakuttuneita siitä, ettei enää ole vain rakastumisvaihetta, hah!) asettaessani tiukat rajat miehelleni hänen mietintänsä ajaksi ja pyytäessäni, että tämä ystävättäreni jättäisi meidät siksi aikaa rauhaan. Ja näin siis toimi 40-vuotias insinöörinainen!!!!! 😠

Kun pää menee sekaisin, ei siinä keskustelut auta - vaimo on vain este tosirakkaudelle. Tämä nainen oli vakuuttunut, että pelastaa mieheni kaameasta avioliitosta - olinhan itse hänelle vain muutama kuukausi aiksemmin purkanut huoliani ja pettymystäni mieheni muuhun toimintaan.😭

Itse sain ammattilaisilta ohjeet asettaa rajat, silläkin ehdolla, että mies lähtee - ainoa minkä saattaisin menettää oli hänen epävarmuutensa. Itseni oli mietittävä mitä olin valmis kestämään ja miten antaisin itseäni kohdella.😞

Oijoi. Sitä minäkin olen ihmetellyt. Tuossa tilanteessa tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Voi keskustelu toisen naisen kanssa auttaa häntä tietoiseksi teidän tilanteestanne. Onko miehesi sitä mieltä että tuo kolmas osapuoli on roikkumassa hänessä vai onko niin että tuo nainen on pidossa miehelläsi.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä en niin miestä enkä naista joka tunkeutuu toisten revyrille. Kyllä tunteet pitää osata hillitä ettei riko suhdetta. Sehän on kuitenkin tätä nykypäivää.
Mitäkö itse tekisin. Kertoisin molemmille mitä ajattelen ja ellei tehoa kääntyisin kannoilleni ja marssisin erisuuntaan. Se kannattaa mutta kolmanneksi ei kannata jäädä osottelemaan kuka sen ratkaisun tekee kaikkien hyväksi ja puolesta. Jos lähtisit suhteesta niin mielestäni sinä teet ratkaisun omaksi eduksesi ja unohdat heidät ja heidän suhteensa, se ja sen kehittyminen ei olekaan enää sun asia. Jättäisin heidät omaan arvoonsa. Mielestäni osoittaa luonteen heikkoutta se että täytyy osoittaa viehätysvoimaansa usealle. Myöskin se että jos miehesi nyt jättäisi sen toisen, onko tunteet sinua kohtaan aidot ja vahvat niin että pysyisi uskollisena, epäilen sillä jos ne olisivat olleet ei hän hamuilisi toista.

Heissan,

Oma kokemukseni on ollut se, ettei "järkipuhe" auta. Ei kummallekaan. Siinä leikissä, kun ei mennä järjen tasolla, vaan tyydyttymättömien tarpeiden. Ja niitähän meillä kaikilla riittää 😀 Enkä tarkoita vaan seksuaalista puolta, vaan meidän ihmisten koko elämän kirjavaan kaareen kuuluvia tarpeita. Onhan meissä (onneksi) muutakin kuin seksuaalisuus. Olisipa elämä muutoin melkoisen kapeaa ja heiveröistä.

Mä olisin sitä mieltä, että katto sä ittees peiliin, ja kysy itteltäs, että mitäs sä tältä elämältäs haluat. Se ei taida olla yks yhteen sun miehes tahtojen kanssa, eikä siis ole tukeva pohja parisuhteelle. Mä kun oon sitä mieltä, että parisuhde on kahden kauppa. Eli että kaksi tarvitaan ohjissa. Sä et voi yksin venettä soutaa, jos toinen osapuoli ei tee osuuttaan. Vene uppoaa ennemmin tai myöhemmin, vaikka kuinka meloisit 😟 ellei puoliskosi ryhdy hoitamaan omaa airoaan tosissaan. Vain kaksin mun mielestä voidaan homma hoitaa. Sun tempoilut yksin ei heitä sitä kivipainona olevaa kolmatta pyörää mihinkään, eikä saa miestäsi katsomaan, mikä venettä oikein keikuttaa, sinä vai kolmas pyörä 😮

Tiedän, että on tuskaisaa alkaa purkaa jotakin rakentamaansa, mutta kun on kyse siitä, mikä on itselle hyvä, lopulta vain se on tärkeää sinulle. Jos miehesi ei halua sinun parastasi, hän ei silloin ole sinun arvoisesi. Kyllä puoliskojen sentään pitää ymmärtää, että jos tuo veneeseen ulkopuolisia, ei soutamisesta tule mitään. Mua jotenkin alkaa tympimään jo tämä nykymeininki (vai onko se aina ollukin näin, siitä vaan on vaiettu???), ettei kukaan halua vastuullisesti olla uskollinen puolisolleen. Mitä ihmeen vätystelyä tämä tällainen on??? Jatkuvasti tännekin tulee uusia nimiä itkemään, ettei yksi riitä kerralla...ja kun jo muutenkin hypitään suhteesta toiseen. Miten hirveän rikkonaista elämää vietämmekään...ja mä kun luulin olevani yks niitä harvoja, jotka on joutunu katteleen niitä laivaa keikuttavia kolmansii pyörii... nyt olen tajunnut ajan kanssa, että täähän onkin kaava nykypäivänä eikä uskollisuus 🙄

Mut varaa sinä itsellesi oikein kasapäin voimavaroja, että pääset kunnolla pähkäilemään, mitä tehdä. Tää ei oo nimittäin mikään iltakurssi, tähän menee vietävästi voimia. Joten varmista selustasi, ja mieti, mistä sinä saat voimia jaksamisellesi - ja sitten aaltoja päin rohkeasti etsien uusia tuulia!!!

P.S. Meitä tästä selvinneitä on olemassa vinot pinot!!! Tsemppiä 🙂🌻