Kuinka auttaa lasta vaikean eron jälkeen?
Hei! Olen 19v au pair englannissa ja asun yksinhuoltaja äidin, kolme vuotiaan pojan ja 8 vuotiaan tytön kanssa. Vanhemmat ovat eronneet noin vuosi sitten. Isä jätti äidin ja ero oli todella vaikea. Lapsilla on molemmilla eri isät mutta pojan isä on ainut johon he pitävät yhteyttä. Lapset ovat isällään joka toinen viikonloppu. Vanhemmat riitelevät paljon ja haukkuvat toisiaan avoimesti lastenkin kuullen. tässä on suurpirtein perhee tilanne.
Minun ongelmani on se että tyttö on kovin sekaisin tilanteesta ja tarvitsisin neuvoa kuinka minun tulisi käyttäytyä ja auttaa häntä tilanteessa. Hän puhuu minulle paljon tilanteesta enkä tiedä mitä sanoa. Hän puhuu minulle asioista kuten miten hän ei uskalla puhua äidilleen koska hän olisi vaan vihainen ja alkaisi huutaa. Hänestä tuntuu että äiti on muuttunut eikä rakasta häntä enää yhtäpaljon. Äidillä on nyt uusi poikaystävä ja on hänen luonaan melkopaljon. Molemmat lapset kyselevät että missä äiti on ja sanovat että heillä on äitiä ikävä koska eivät näe häntä pljoa. Äiti on kampaaja joten hän työskentelee melko myöhään melkein päivittäin.
Jos osaatte minkäänlaisia vinkkejä antaa, että mitä minun tulisi lapselle kertoa ja miten käyttäytyä erilaisissa tilanteissa, olisin erittäin kiitollinen! 🙂
– Laura
Onpa paha tilanne ☹️ Tulee surku olo lasten takia.
Sellaista lohdutusta voit tietysti antaa lapsille, että sanot, että äiti rakastaa myös lapsia vaikka onkin vihainen isälle. Että riidat isän ja äidin välillä ei ole riitoja äidin ja lasten välillä. Ja että äiti käy töissä, koska ilman töitä ei ole kotia, ruokaa ja vaatteita lapsille. Ja että äiti käy töissä, koska välittää lapsista.
Mutta sitten on toinen asia: mikä on oma arviosi tilanteesta? Onko äiti niin jännittynyt, että oikeasti suuttuisi, jos lapsi vaatisi lisää huomiota itselleen? Viettääkö äiti vapaa-aikaa lasten kanssa? Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos äiti suuttuisi lapselle?
Kaikki vanhemmat tietysti menettävät hermonsa joskus, mutta sen pitäisi tapahtua "turvallisen rajoissa" - eli ei perheväkivaltaa, ei fyysistä (lyömistä, tönimistä, tukistamista, läpsimistä) eikä henkistä (vähättelyä, nimittelyä, uhkailua jne.).
Jos äidin käytös on turvallisen rajoissa, kannattaisi lasta rohkaista puhumaan avoimesti äidille tunteistaan. Se on kuitenkin paras tapa ratkaista asia.🌻🙂🌻