11-v tyttöäni on kiusattu kolmannelta luokalta saakka henkisesti ja fyysisesti, koulussa ja vapaa-ajalla. Opettajalle kerrottu, ensin suullisesti, nyt melkein vuoden verran kaikki kiusaamistapaukset ilmoitettu kirjallisesti sähköpostilla opettajalle, kuraattorille sekä rehtorille.
Tyttäreni on ollut juttelemassa kuraattorilla, kiusaaja ollut kuraattorilla, ovat olleet yhdessä ja erikseen. Kiusaajan vanhemmille ilmoitettu, vanhempi ensi myöntänyt kiusaamisen, nykyään ”käy päälle”.
Tyttäreni on ollut todella paljon pois koulusta, on kuitenkin saanut hyviä arvosanoja kokeista. Pärjää koulussa jos saisi käydä sitä rauhassa.
Poissaoloja on paljon, koska hän on henkisesti täysin lopussa, kärsii migreenistä, mahakivuista, ahdistuskohtauksia, ei arvosta itseään, itkee itsensä uneen.
Jos hän olisi aikuinen ihminen työelämässä, olisi ollut varmasti sairaslomalla masennuksen vuoksi ja kiusaamiseen olisi puututtu. Mutta miten käy koululaisen?
Kuraattori kutsui keskusteluun opettajan ja rehtorin kanssa ensi viikolla, jotta voimme päättää tyttöni koulunkäynnistä ensi lukuvuotena. Pelkään, että ehdottavat luokalle jäämistä, se vasta itsetuntoa nostaakin.
Entäs kiusaaminen? kysyin, no sitäkin voimme käsitellä…
Koulun mielestä tytön olisi vaan pitänyt tulla kouluun, kuraattori oli sanonut tytölle, että poissaolot ovat laittomia, opettaja sanoi, että häntäkin on aikoinaan kiusattu ja tässä sitä ollaan. Kuraattori kysyi myös, haluaako tyttöni vaihtaa luokkaa tai koulua tai jäädä luokalle… tuossako ovat vaihtoehdot kiusatulle. Entäs kiusaaja? Hän jatkaa samaan tahtiin.
Meillä on oppivelvollisuus, mutta eikö samassa laissa myös sanota, että koulun pitää huolehtia turvallisesta kouluympäristöstä?
Voimat ovat loppu, miten pystyn puolustamaan tyttöäni koulun edessä?
itkien luin kirjoituksesi. olen its käynyt 9lk läpi koulukiusaamista aikana, jolloin sitä ei vielä edes ääneen mainittu.
kun uskalsin valittaa kiusaamisesta jouduin jälki-istuntoon. opettajat osallistuivat myös kiusaamiseen, että taidan tietää aika hyvin mitä tyttäresi käy lävitse.
olen jo aikuinen, mutta yhä painajaiset seuraavat minua ja en voi kohdata kiusaajiani. paha juttu, että kaksi heistä ovat rakastettuja tv-persoonia.
tuossa on aika vähissä neuvot teillä.
melkein sanoisin sinulle, että soitappa paikalliseen oikeusaputoimistoon ja pyydä sieltä apua itsellesi. he tuntevat lain ja oikeudet ja osaavat sinua parhaiten auttaa. älä taistele asian kanssa yksin. asialle on tehtävä jotain nyt. älä ikinä anna heidän jättää tytärtäsi luokalle, siksi, että koulussa häntä kiusataan.
soita oikeusavustaja itsellesi ja mene hänen kanssaan neuvotteluun tai ota mukaan joku henkilö, joka ei ole sinulle sukua ja pystyy todistamaan kaiken siellä puhutun.
voimia teille kaikille sinne. suljen teidät sydämeeni ja itken kyyneleet puolestanne.🙂👍🙂🌻
Olisiko mahdollista, että tyttösi voisi vaihtaa koulua? Tai innostuisi uudesta harrastuksesta ja saisi siten itsensä pois murheesta? Ehkä, luultavasti, toivottavasti uusi ympäristö ja uudet kaverit voisivat saada hänen itseluottamuksensa ja oman arvon tunteensa nousemaan. Itseäni -yläasteen ajan pahasti koulukiusattua- auttoi täysin toiseen porukkaan pääseminen vapaa-ajalla...porukkaan, jossa sain olla mukana tasavertaisena ja kenenkään kiusaamatta. Koulua en voinut vaihtaa, ja siksipä vain sinnittelin koulupäivät vaikka ne he***ttiä olivatkin. Kaikki vapaa-ajat vietin ratsastustallilla, jonka kaikki muut tallitytöt kävivät muuta koulua. Näin tallikaverit eivät edes tienneet, että minussa "oli" jotain kiusattavaa (koulussa olin lopulta yleisen nimittelyn ja syrjinnän kohteena kun muutkin kuin oman luokan oppilaat tiesivät että minua voi kiusata mielin määrin). Tallilla pääsin aloittamaan puhtaalta pöydältä kaverisuhteiden rakentamisen, ja kas, vähitellen sain sieltä kavereita ja ystäviäkin. Olin kovin arka liittymään porukoihin, ja alkuun olinkin vain itseäni nuorempien seurassa, mutta sain vähitellen kerättyä itseluottamusta ja pääsin osalliseksi myös ikäisteni porukoihin. Voin sanoa, että talli pelasti minut elämään ja se antoi voimia kestää koulun kärsimyksen.
Hei Äiti -66🙂🌻
OLE ÄITI KAIKISSA TILANTEESSA JA TUE TYTTÄRESI 100% SINÄ OLET AINOA JOLLE HÄN VOI TODELLA LUOTTAA NIIN HYVINÄ KUTEN HUONONA PÄIVINÄ.
ANNA TILAA KOTONAKIN HÄNELLE JA PUHUKAA TUNTEISTA JA TUNTEMUKSISTA ERI TILANTEESTA JA SALLI HÄNET OSOITTAMAAN OMANSA MIELIPIDETTÄ ELÄMÄSTÄ.
TIEDAN MITEN ÄIDILLE ON RANKKA KUN OMANSA LAPSI JOUTUU KIUSAUKSEN KOHTEEKSI MUTTA OSOITAA HÄNELLE ETTÄ OLET AIKUINEN JA KESTÄT HÄNEN VOIMAKKAAT TUNTEET JA ILMAISUT.
JOUDUIN SAMAN TILANTEESEEN KUN NUORIMMAINEN OLI KIUSAUKSEN KOHTEENA KOKO ALA-ASTE AJAN.
HEI ÄITI -66
JOKA PAIKASSA MISSÄ ON ENEMMÄN KUIN KOLME IHMISTÄ SIELLÄ KIUSATAAN JA JOS OPETAT LASTASI PAKOILEMAAN HÄN SAA IKUISESTI PAKOILLA KIUSAAJIA KOSKA KUTEN SANOIT .... TYÖELÄMÄSSÄ JNE...
SINUN TÄYTYY ANTAA LAPSELLE TILAA KASVAA JA KASVU ON NIMENOMAAN KIPEÄ JA ERITTÄIN TUSKAINEN JA SEN LISÄKSI VIELÄ KIUSATAAN JOTEN SINUN NUORELLA ON TODELLA KOVAN KASVUN PAIKKA JA NIMENOMAAN HÄNEN TÄYTYY LÖYTÄÄ ITSELLE TILAA YHTEISKUNNASSA JA JOS SINÄ OPETAT LASTASI PAKOILEMAAN KYLLÄ SIELLÄ TOISESSAKIN PAIKASSA LÖYTYY SAMALAISIA KIUSAAJIA JA KIUSAMISTA SAATTAA OLLA JOPA PAHEMPAAKIN .
AJATTELEE KAHDESTI JA ANNA MIELUITEN TYTTÄRELLESI MAHDOLLISUUS AJATELLA MITEN SELVIÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN. SE ON HÄN JOKA PITÄÄ KÄYDÄ OMANSA KOULUA KASVATAKSEEN AIKUISEKSI. ÄLÄ OPETA PAKOILEMAAN EI SE OLE HYÖDYLLISTÄ.
MINUN TYTTÄRENI KÄVI KOKO ALA-ASTEEN SAMASSA KOULUSSA JA HÄN JOUTUI KASVAMAAN PALJON YMMÄRTÄKSENSÄ MITEN PÄRJÄTÄ ELÄMÄÄSSÄ.
MUTTA JOKAINEN AIKUINEN VASTAA OMASTA LAPSESTA JA PÄÄTÖS ON TIETENKIN SINUN, HALUAAKSO TYTTÄRESI VAIHTAA KOULUA ,ONKO HÄN VALMIS KOHTAMAAN UUSIA TUNTEMATTOMIA HAASTEITA...🙂👍
SIINÄ ON TODELLA HYVÄ KYSYMYS
Hei Sinulle kiusatun äiti!
Tämähän tässä mättää;uhri on se jonka pitää väistyä.
Olipa kysymys mistä tahansa väkivallan muodosta,niin uhrin pitää paeta.
Minusta maalaisjärkikin sanoo että kiusaaja/pahoinpitelijä on se jonka tarvitsee muuttaa koulua/paikkakuntaa ja antaa kunnollisen ihmisen olla rauhassa.
Itse olin aikoinaan kiusattu ja viimein kävin kiinni,heitin kiviä ja tappelin kuin kunnon katupoika..ja ylläri,ylläri nämä kiusaajani lopettivat.
Tietenkin on niin että kiusaava ihminen on toimitettava hoitoon mutta se taas on Hänen vanhempiensa asia ja mikäli ymmärsin kertomaasi oikein, nämä vanhemmat ovatkin nyt sitä mieltä ettei Heidän kullanmurussaan ole mitään vikaa.-Huh-huh!-
Yritin joitakin vuosia taaksepäin kertoa eräälle eduskunnassa olevalle päättäjälle(Margareta Pietikäinen) että vireillä oleva lähestymiskieltolaki kannattaisi tehdä kerralla kuntoon,ottaa yhteyttä useisiin uhreihin ja kuunnelle,siis KUUNNELLA mikä on asianosaisten kanta k.o. lakiin.
Hän kävi pohjoismaitten yhteisissä neuvotteluissa tämän lakialiotteen tiimoilta ja saatiinhan se jonkinlainen laki viimein aikaankin,muttei riittävää suojaa uhrille.
Minusta pitää yksiselitteisesti olla toimeenpantavana pakkohoito näille häiriköille,ettei useampia lähistöllä olevia tarvitsisi vuosia kuntouttaa terapiassa,sillä esim. juuri koulukiusaaminen jättää ikuiset jäljet.
Olen jo 60v. mummeli ja yhä näen painajaisia joten asia on vakava ja koskettaa monia pieniä kouluissa.
Toinen kirjoittaja kehoitti ottamaan yhteyden oikeusaputoimistoon ja se on minustakin ainoa mahdollisuus kun koulu ei voi asialle näköjään mitään,eivätkä tämän tulevan mummonpotkijan vanhemmat senkään vertaa.
Lapsesi on oikeus saada opiskella rauhassa.
Minun keskimmäiseni pelästytti minut jotain 10v. kun huomasin Hänen selässään isohkoja mustelmia.
Soitin päivystykseen sairaalaan ja kehoitettiin tuomaan sinne.Tytär kuitenkin harasi vastaan ja minä aloin tivata mistä nämä ovat tulleet.Itkun ja ajan kanssa sain selville että saman luokan poika oli heitellyt isoja jääkokkareita tyttäreni selkään.(Minä luulin että se on leukemiaa)
Pitkän kyselyni jälkeen sain selville pojan nimen ja kotiosoitteen ja sanoin tyttärelleni että me menemme nyt sinne selvittämään tämän asian...ja niin menimme.
Perheen isä tuli ovelle ja kun selvitin mistä haluan keskustella Hän käski pienemmän lapsensa hakea tämä poika ulkoa ja kun poika tuli isäkulta rynttäsi tämän hennon lapsen päin eteisen seinää ja käveli sisemmälle asuntoonsa.
Poikaan varmasti sattui todella kovin ja minä pyysin Häntä meidän kanssamme vähän kauemmaksi kotoaan.Menimme pihalle ja aivan rauhallisesti kysyin että miksi Sinä heittelet jääkokkareita tyttäreni selkään?
Tämä poika sanoi että minun tyttäreni ja toisetkin luokalla haukkuvat Häntä.
Sanoin että pidän huolen ettei tyttäreni nimittele enää koskaan ja mikäli nimittelee tule kertomaan minulle,älä heitä millään.
Se loppui siihen,mutta olen yhäkin usein ajatellut tämän pojan isäkultaa että miten tuollaisen p....aisen annetaan pitää lapsi/-ia,koska otin yhteyden myös lastenvalvojaan ja kerroin minkälainen "hellyys" tässä perheessä on vallalla.
Toivon Sinulle ja lapsellesi kaikkea hyvää ja tietenkin sitä että jaksat taistella lapsesi oikeuksien puolesta,vaikka se vaatiikin aikaa ja voimia.
😭 ymmärrän tytärtäsi täysin! itselläni kiusaaminen alkoi eka luokan loppupuolella. vasta tokalla luokalla uskalsin kertoa vanhemmilleni (tosin he olivat ihmetelleet miksi aina ennen niin sosiaalinen ja iloinen tyttärensä onkin nyt masentunut ja itkuinen!). vanhemmat soitti opettajille ja kiusaajan vanhemmille, kiusaaminen loppui siihen. kiusaajat jopa joutui tulemaan pyytää multa anteeksi. mutta.. kesäloma meni ja tuli entä kiusaaminen? se jatkui, tosin kahta kovempana!!! joskus järjestettiin oikein tietoisesti tilanne että mun oli pakko mennä istumaan yhteen tiettyyn paikkan just kiusaajan viereen, kun menin istumaan hän löi😭 itsellänikin kiusaaminen jatkui koulun ulkopuolelle saakka! kaiken kukkuraksi yksi kiusaaja asui koulumatkani varrella!! entä nyt, nyt olen naimisissa ja opiskelen. loppuiko kiusaaminen peruskouluun, valitettavasti ei!! se jatkuu ammattikoulussa! tosin ilmenee ns. lievenpänä eli syrjimisenä, nälvimisenä jne. ja joskus suoraan haukkumisena. tosin nytten on opettajatkin kiusaajia, oli ne peruskoulunkin aikaan osa muttei siinä mittakaavassa kuin nyt!
Muistan kuitenkin mitä isä antoi minulle joululajaksi pahimpaan kiusaamis aikaan. hän osti mulle nyrkkeily säkin🙂 siihen mie sain purkaa sen pahan olon! sen raivon, itkun, ahdistuksen ja vihan niitä kiusaajia kohtaan! se auttoi vähän :/ isäni neuvoi myös että puolusta itseäs, sano vastaan! tosin se neuvo tuli liian myöhään, sillä olin jo niin alistunut kiusaajilleni etten pystynyt sanomaan vastaan!😟
Te vanhemmat voitte olla paras tuki ja turva tytöllenne, tiedän ettei se paranna haavoja (olen itsekkin tyttö, tai oikeastaan jo nainen🙂 mutta kuitenkin) muttei se pahennakkaan! olkaa te tuki ja turva hänelle, se jolle voi purkaa sen pahan olon, se pelastaa monelta surulta. ei se haavoja saa tekemättömäksi, mutta ei se pahennakkaan. en tiedä mistä saa apua jos on kiusaamisen uhri, itse en saanut ainakaan mistään. ehkä koulunvaihtaminen voi auttaa, tosin hetken! koska on siinäkin koulussa ne tyhmät "haukat" jotka saalistaa uhriaan. ja jos on valmiiksi huono itsetunto niin tuntuu vaan että ne löytää sieltä joukosta sen henkilön ja kiusaaminen alkaa uudestaan jossain muodossa taas! mutta yrittäkää kaikkenne! pidän todella peukut pystyssä että teidän tilanteessa kiusaamiseen puututtas oikein kunnolla ja tyttärellenne tulisi parempi loppu koulu aika!!🙂👍
Hei Äiti-66🙂🌻🙂🌻
Sinuna puhuisin tyttärellesi että kiusaajat ovat omalla tavalla sairaita henkilöitä jotka eivät siedä hyvän oloisia ihmisyksilöitä.
Kyseiset kiusaajat eivät voi hyvin ja sillä tavoin he hakevat yksilöitä jotka joutuu heidän käsittelyynsä. Sinun tyttö on omalla tavalla vahva koska kiusaajat yleensä etsivät yksilöitä jotka joutuvat kärsimään kiusaajan huonon olotunteita ja siksi kiusaajat kiusaa muita.
Koita puhua tyttärellesi niin ettei hänessä ei ole mitään vika eikä mitään sellaisesta mitä pitäisi kärsiä. Kuten aikaisemmasta viestistä kerroin että tyttäresi joutuu todella kovan paikan eteen mutta se on hänelle kasvua mikäli sinä äiti pystyt tukemaan häntä ihmisenä kasvuna.
Ikävä että sinunkin lapsi joutuu näiden sairaiden lasten kiusauksen kohteeksi.
Paljon voimia teille molemmille ja hyvää kesää🙂🌻🙂🌻
Hei Äiti -66!
Hienoa, että tyttäresi pystyy puhumaan sinulle vaikeistakin asioista! 🙂🌻 Jokaisella kiusatulla on omat kokemuksensa. Entisenä koulukiusattuna uskallan silti sanoa ymmärtäväni tyttöäsi. Viestisi sai myös pohtimaan, kuinka kiusattua tulisi auttaa... Äitinä haluat varmasti suojella tytärtäsi koulumaailman julmuudelta.
Minua kiusattiin lähes koko peruskoulun ajan. Kun kerroin vanhemmilleni kiusaamisestani, isäni aluksi sanoi minua yliherkäksi. Minulla ei ollut mustelmia, eikä hän siksi tajunnut tilanteen vakavuutta. Minulle kiusaamisen tuoma paha olo oli kuitenkin todellisuutta. Hyvä, että olet alusta lähtien suhtautunut tyttäresi tunteisiin vakavasti! Hän luottaa sinuun, ja hänellä on turvalliset kotiolot kasvamiseen. 🙂
Kiusaajat kohtelevat kiusattua kuin hänellä ei olisi ihmisarvoa. Liian usein koulukiusattu häpeääkin itseään ja ongelmiaan. Hän ei ehkä näe, että kiusaajat alentavat käytöksellään vain itseään, vaan etsii vikoja itsestään. Tyttösi kehitys on kesken ja hänen itsetuntonsa rakentumassa. Kunpa tyttäresi ei rakentaisi minäkuvaansa kiusaajansa sanojen pohjalta! Hän tarvitsee tavallista enemmän tukea vahvuuksiensa löytämiseen. Onko hänellä jokin taito, jonka vahvistaminen toisi hänelle itseluottamusta?
Nyt olen parikymppinen nuori nainen. Olen ikätovereitani huomattavasti ujompi, mutta tietyissä suhtein kiusaaminen on myös kasvattanut minua. Kokemukseni ovat opettaneet minulle empatiaa, suvaitsevaisuutta ja ymmärtäväisyyttä. Ne ominaisuudet ovat auttaneet minua kehittämään hyviä ihmissuhteita.
Tässä vielä Kiusattujen Tuki ry:n puhelinnumero: 0800-974 74. Puhelimessa päivystetään maanantaista perjantaihin klo 12-16. Paljon voimia sinulle ja tyttärellesi! 🙂👍