Koskahan tunteeni lakkaavat riepottamasta minua?
Olen elänyt monen muun naisen tavoin illuusiossa,luullen että kun teen kotityöt oikeitten töiden lisäksi,olen ansaitseva uskollisuutta kumppaniltani,kun annan ja annan saamatta itse mitään,olen oikeutettu hyvään kohteluun.
huomaan,etten saanut mitään,en kyennyt edes olemaan kunnolla äitinä lapsilleni sen suorittamiseni vuoksi.
Vaihdoin partneria ja aina vaihdossa kaikki meni vieläkin hullummaksi.
Nyt olen kulkenut keskenäni vuodesta -97 ja oletin ohittaneeni tunteiden vuoristoradat lopullisesti,vaan…jälleen olen kaulaa myöden suossa,ämpäri päässä ja kaikki mitä näkyy on kaunista.
Sain jonkin vimman yrittää vielä kerran hakea seuraa ja kuin sattuman oikusta törmäsin vanhan tuttuni kuvaan Suomi-gallerian sivuilla.Hän oli siinä kuvassa jotenkin tutun oloinen ja minä onneton uteliaana katsoin profiilia tarkkaan ja pam! siinä oli todellakin mies menneisyydestäni,vuodelta -90
Laitoin viestin Hänelle ja Hän vastasi,sitten siirryimme Skypeen juttelemaan livenä ja olin myyty.
Kaikki kili-kali-kellot soivat jälleen yrittäen sanoa:tämä mies saa sydämesi särkymään,mutta tunteet…ne uskottelevat,että Hän on sellainen yhden-naisen-mies, jota olen aina halunnut.
Hän viestittelee siellä gallerissa muillekin,kehuen erään upean naisen silmiä,ne viestithän voi sieltä lukea kuka tahansa.
Siis,varmasti tulee tuhoa minulle,mikäli odotan tunteitteni mukaisesti Hänen olevan kiinnostunut vain ja ainoastaan minusta.
olimme sopineet treffitkin jo viime lauantaiksi (siis viikko sitten) mutta Hän väitti sairastuneensa vatsatautiin ja puhelimensa olleen rikki,ettei voinut edes soittaa,sillä numeroni oli ainoastaan siinä Hänen puhelimessaan.-Kili-kali-kili-kali!-
Soitin itse Hänelle sitten sunnuntaina ja tämän tarinan sairaudesta & puhelimestaan kuulin,sain myös anteeksipyynnön meilinä,mutta….
En todellakaan tiedä,minkälaisten tähtien alla olen sattunut syntymään,tai mitä minun pitäisi oppia elämästäni,sillä nämä’ mies-suhteet,avioliitot ja seurustelut ovat kaikki olleet hyvin surullisia tarinoita.
Olen kokenut fyysistä ja henkistä väkivaltaa runsaasti ja 2x ollut leikattavanakin pahoipitelyiden seurauksena,mutta en vaan tajua,miksi kaikki menee aina näin hullusti?
Miten saisin nyt tämän vuoristoradan seisahtumaan? Miten voisin tukahduttaa tunteeni tätä miestä kohtaan?Miten saisin järkeni äänen kuuluville siten,ettei tunne voittaisi? Apua! Apua! Apua!
Itse teen kovasti töitä päästäkseni irti suhteesta mikä ei vain toimi.
Kumpikin tiedämme sen. Mutta hän ei suostu päästämään irti. Ei ole monen naisen mies, vaan varmasti yhden naisen(paitsi että jo petti ja vielä kertoi sen). Niin, että mitä olen oppinut. No, ainakin sen että yritän päästä irti ja valita toisen. Koska itsekin tein sitä virhettä, että pakotin itseni olemaan ihan yksin ja muka paranemaan ja kun sitten uskalsin jonkun päästää lähelle sain huomata kohta että minulle valehdellaan ja manipuloidaan. Ikävää se on.
Mutta, mutta, olen tosi iloinen etten enää ole niin vauhkona, vaan tuumin että tällaista sattuu, ihminen tekee virheitä, voin antaa anteeksi itselleni enkä vaatia heti täydellisyyttä. Ja voin nyt opetella etten solvaa ja hauku sitä miestä ympäriinsä kaikille jotka jaksavat kuunnella. Hain jälleen terapeutin, ja pari luotto-ystävää tietää.
Eli on varmaan tärkeää saada puhua ja puhua. Ja se tukiverkko ympärillä.
Kovasti muistutti omaa tarinaani, mutta eteenpäin mennään!