Heippa
No kysympä että miksi te eroatte ???
Minusta aina kannattaa yrittää jos on mahdollisuutta jatkaa.
Kuin myös kannattaa käydä ammattiauttajan luona.
Se on vaan tämä parisuhde jännä laji ja parisuhdetta pitäisi hoitaa kyllä
ihan jo siitä lähtien kun alkaa seurustelemaan.
Mutta on tietyt asiat ja jos on tullut parisuhde tiensäpäähän niin se on siinä sitten.
Kannattaa laittaa plussat ja miinukset ja pohtia asioita.
Jutella puolison kanssa kaikki asiat juurta jaksaen.
Kaunista syksyä sinulle

SärkynytSydän79 kirjoitti 3.11.2011 13:32

Koska tietää että aika ja ajatukset on kypsiä eroon?
Olemme pohtineet eroa useampaan kertaan, mutta aina päädymme siihen että on yritettävä vielä kerran. Nyt on ensimmäistä kertaa virallinen erohakemus toimitettu käräjäoikeuteen.
Kuinka pitkään tätä yrittämistä jatkuu? Vai onko suhteemme vain ajatunut sellaisiin uomiin, että asia on joka kriisissä käsillä?

Hei!

Ei sitä varmaan etukäteen tiedä, milloin on valmis eroon. Sen tietää kun sen aika on.
Ehkä se on nyt, kun teitte erohakemuksen.

Ei erot ole koskaan helppoja, se on luopumista siitä toisesta joka on ollut läsnä elämässä, kauankin.
Jossain vaiheessa on laitettava vaakakuppiin, mitä oikeasti haluaa suhteelta, mitä hyvää ja huonoa on ja mitkä asiat on itselle tärkeitä.
Erosin miehestäni heinäkuussa, tein lähtöä puolivuotta. Tosin lähdin väkivaltaisesta suhteesta. Toivottavastti teidän kohdalla ei ole niin!

Yrittäminen voi kertoa myös siitä, että suhteessa on paljon myös hyvää, ei halua erota. Onhan se jollain tapaa myös menetys, luopua tutusta arjesta, tutusta ja rakkaasta ihmisestä, yhteisistä hetkistä. Yhtäkkiä onkin yksin. Elämä saa ihan uuden käänteen, miten tästä voi selvitä!
Itse mietin eroa pohtiessani, että mikä on suhteen kantava voima, onko se rakkaus.
Vai onko rakkaus kuollut ja onkin vain totuttu olemaan yhdessä.
Erot on aina vaikeita, en tiedä onko yhtään helppoa eroa.
Joskus ero voi avata jonkun uuden oven johonkin, mistä ei koskaan ole tiennyt.
Joskus voi ehkä olla tarpeen lakata yrittämästä ja todeta, että näin se nyt on, en voi enää mitään. Eron läpikäyminen on myös rankkaa, tulee tunteita mitä ei osaa ajatella.
Toivottavasti olette pystyneet puhumaan kaikesta yhdessä.
Joskus ehkä on hyvä ottaa välimatkaa ja nähdä asiat etäänpää, silloin näkee ehkä enemmän mitä suhteessa on ollut ja mikä meni pieleen.

Voimia sinulle vaikean asian keskellä🙂🌻

Eronneena haluan myös osallistua keskusteluun. Erostani on jo vuosia mutta täytyy sanoa että vaikka halusin lähteä itse, ei se ollut helppoa sittenkään kotona asuvan lapsen takia lähinnä. Meillä tilanne oli niin kaoottinen että en ehtinyt edes ajatella mitä lapsen mielessä liikkuu muuttohetkellä, vasta myöhemmin asiasta on keskusteltu.
Asumuserohan on hyvä ratkaisu jos asia mietityttää, vai tuleeko kysymykseen kohdallasi? Meillä asuttiin kaksi vuotta erillään ja näinhän ero astui voimaan kuin itsekseen. Tiesin kyllä koko ajan ettei yhteen muuteta, puolisoni oli narsisti ja omat voimavarani ihan nollilla erotilanteessa ja koko muutto oli kuin unta, en juurikaan muista siitä tai en halua muistaa. Nyt tytär murrosikäinen eikä enää muistuta minua isästään ja tapaa isäänsä aika ajoin ihan kaverina, ei siis siinä suhteessa ongelmia.
Mutta tuohon milloin ollaan kypsiä eromaan. Mielestäni etäisyys on ainoa konsti, eli muutto erilleen, suhteessa asia ei ratkea suuntaan eikä toiseen. Erilleenasuminen saattaa vielä muuttaa tilannetta ja suhdetta voi rueta rakentamaan uudelleen, jos hyvin käy.
Hyviä ratkaisuja ja jaksamista meille kaikille 🙂