Heissan!

Muistinpa tämän ryhmän pitkästä aikaa. Viimeksi olenkin näköjään kirjautunut sivustolle n. vuosi sitten. Edelleen päässä pyörii ajatukset samojen asioiden ja saman ihmisen ympärillä kuin jo vuosi sitten!

En tiedä miksi kirjoitan tänne. Ehkä siksi, että kun laittaa sanoja ”paperille”, itsellekin hahmottuu asiat paremmin. Tai sitten ehkä odotan joltakin jotain kannanottoa asialle. En tiedä…

Kun luette tekstini, saatte luultavasti käsityksen, että olen joku aivan teini. Mutta en ole, olen jo ihan keski-ikäinen nainen 🙂

Ja voin sanoa, että tätä romaania ei todellakaan tarvitse lukea loppuun asti. Saattaa olla hieman sekavaa tekstiä ja kirjoitin tosiaan osin myös siksi, että halusin laittaa ajatuksia paperille.

”Hieman” taustaa asialle: tapasin v. 2011 loppuvuodesta miehen, jonka kanssa aloimme sitten seurustelemaan ja suhde eteni erittäin nopeasti. Liian nopeasti näin jälkikäteen viisaana ajateltuna. Jo v. 2012 alkuvuodesta menimme kihloihin ja kesällä muutin miehen ja tämän kahden pojan luokse asumaan. Saman vuoden joulukuussa muutinkin sitten omaan asuntooni, mutta jatkoimme kuitenkin edelleen suhdettamme. Elämä saman katon alla kolmen miehen kanssa ei vaan sopinut minulle. Tiesihän sen jo ennen muuttoakin, että ongelmia tulee olemaan, mutta en ajatellut niitä sillä hetkellä.

Meillä kaikilla on menneisyys ja jostain syystä minua alkoi kiinnostamaan hieman enemmän mieheni menneisyys, lähinnä entiset naiset. Syystä, että sain tietää, että hän mm. kirjoitteli spostia erään naisen kanssa (luki siis muita postejaan minun nähden sohvalla ja silmääni pisti useamman kerran viestit eräältä naiselta). Kysyin kerran, että kuka tämä nainen on. Noh, kuulemma joku nainen, jonka hän on tavannut kerran baarissa. Okei, ehkä, en tiedä. Anyway, on kuulemma kiva, että joku kyselee hänen kuulumisia….

Erään asian tiimoilta tuli jo viime vuoden keväällä puheeksi hänen reilua vuotta aikaisemmin tekemä mökkireissu. En tarkoittanut tentata, mutta suustani nyt vaan pääsi kysymys, että kenen kanssa muuten olit tuolloin tuolla mökillä. Hän vastasi, että veljensä. Näin hänestä heti, että valehteli, mutta katsoin parhaaksi unohtaa asian. Kunnes meni vuosi ja erään hässäkän yhteydessä kysyin uudelleen, että kenen kanssa olit siellä. Sitten vastaus olikin, että erään naisen, jonka kanssa suhde kuulemma loppui ennen kuin alkoikaan. Facekavereita kuitenkin edelleen ollaan. Kysyin, että miksi valehtelit vuosi sitten. Hän sanoi, että minun kysymys tuntui utelulta. En ymmärrä, miksi normaaliin kysymykseeni piti vastata valehtelemalla.

Eräs nainen vietti lapsensa kanssa v. 2011 viikon miehen asunnolla tämän ollessa itse reissussa. Miten nyt tulin aikoinaan kysyneeksi, että missä olette tavanneet. Vastaus oli, että en muista. Täh, ei muista missä on tavannut ihmisen, joka viettänyt viikon hänen asunnossaankin?!? (tähän tarkennuksena, että mies erosi entisestä vaimostaan v. 2010 ja minut tapasi v. 2011 ja tuo asunnolla ollut nainen on siis eron jälkeinen tuttavuus, mutta ei muista missä on tavannut..!).Myöhemmin kun kysyin asiaa, niin muistikin yllättäen, että ovat tavanneet treffipalstalla netissä. Erään hässäkän aikaan kysyin, että no kai sinulla on naisen numero, niin voitte vaihtaa kuulumisia. Ei kuulemma ole. Noh, meni about vuosi ja oli jälleen joku hässäkkä päällä ja miehelle tuli kaksi tekstaria. Kysyin, että keneltä ne ovat ja hän otti luurin ja näytti mulle ne viestit. En tosin kiinnittänyt niihin mitään huomiota vaan katseeni kiinnittyi kolmeen aikaisempaan tekstariin, jotka olivat tulleet tältä naiselta, joka vietti viikon hänen asunnolla. Sanoin, että niin, eihän sulla pitänyt hänen nroa olla. Mies siihen, että ai, ei hän muista niin sanoneensa, ettei hänellä ole tämän naisen numeroa. Noh, minäpä muistan…..

Ja sitten asia, jonka voin tunnustaa ihan rehellisesti. 5 kk yhdessä olon jälkeen olimme kaverini luona kylässä ja istuimme koko illan porukalla yhdessä ja samassa paikassa. Kun tulimme kotiin, jokin sanoi päässäni, että katso puhelinta katso puhelinta. Ja niinpä nappasin miehen luurin ja tutkin muutamat viestit. Joo, tiedän, että tein rikoksen ja olen sitä katunut. Toisaalta en ole, koska sain tietää jotain. Ensinnäkin mies oli kylässä ollessamme tekstannut entiselle naispuoliselle työkaverilleen hakeneensa kouluun. Ja myös toiselle kaverilleen oli kertonut hakeneensa kouluun eri paikkakunnalle missä asuimme. Minulle hän ei ollut asiasta kertonut mitään! Lisäksi löysin varta vasten luodun kansion, jossa oli about 800 kpl tekstareita entiseltä panolta. Melkein oksu lensi kun luin niitä viestejä. Ja viimeisin viesti (multimedia) oli tullut silloin kun olimme jo yhdessä ja kihloissa. Kuva, jossa nainen oli raskaana ( ei siis miehelleni, sen tiedän varmaksi) vaan omalle miehelleen. Mutta se, että minun mies oli arkistoinut 800 tekstaria ja vielä tämän raskaana olevankin kuvan, se ei mene minun jakeluun. Miksi? Kysyin häneltä miksi ei kertonut kouluun hakemisesta. Ei kuulemma muistanut?!? Kysyin panoviesteistä. Ei kuulemma muistanut yhtään, että hänellä on sellainen kansio luurissa?!?. Hmmm…. kysyin asiasta maaliskuun lopussa ja helmikuun lopussa oli tallentanut multimediaviestin. Harvinaisen huono muisti! Tämän naisen kanssa kuulemma tavattu myös vain yksi kerta livenä ja alunperin jossain netin keskustelupalstalla.

Niin ja onhan tässä muitakin naisia tietysti menneisyydessä ollut, jotka tavattu samaisella treffipalstalla. Yhden kanssa mökkeilty kesäkuussa, elokuussa treffattu jo toisen kanssa ja vielä kolmaskin tullut mukaan kuvioihin elokuussa. Kerran sanoinkin, että sulla on vipinää riittänyt, että kolme daamia yhtä aikaa. Mutta, eivät ne kuulemma olleet yhtä aikaa vaan peräkkäin 😀 No ei kun sitä vaan välillä mietin yhdessä ollessamme, että monenkohan kanssa pitää jotain ”juttua” meidän olessa yhdessä. Ehkä ei yhdenkään… en tiedä… mutta pitää sanoa, että matkan varrella muutuin jostain syystä hieman epäluuloiseksi.

Lisäksi suhteessa ollut pahoja ongelmia miehen puhumattomuuden takia. Ei osannut itse ottaa mitään asiakokonaisuutta puheeksi vaan aina kävi niin, että tuli joku muu asia puheeksi ja kautta rantain tulikin joku oleellinen asia ilmi, josta miehen olisi ihan itse pitänyt minulle puhua. Tai sitten meni niin, että minä ihan suoraan kyselin ja kyselin asioista. Tyyliin, onko jotain mitä minun pitäisi tietää. Ennen kesälomaakin kävi kivasti kun jo ennen kesää olin kysellyt hänen loma-ajankohdasta. Silloin ei vielä tiennyt, mutta kun kesä lähestyi ja otin taas lomat puheeksi, niiin hän sanoi, että ai niin, hänellä on silloin ja silloin loma. Miksi ei kertonut asiasta mulle heti kun olivat lomat töissä päättäneet…. no, vastaus tietenkin, ettei hän muistanut.

Mies piiloutuu aina tuon muistamattomuuden taakse. Kommunikointitaidot aivan hukassa. Ja jotenkin tuntuu, että jotain muutakin pielessä. Tuntuu, että mies ei ymmärrä mitä hänelle sanotaan. Rivien välistä lukutaitoa ei ole lainkaan. Kerran taannoin sanoin, että mielestäni ollaan enemmän vaan kavereita ja että kipinä puuttuu. Hän ei noteerannut asiaa oikeastaan mitenkään eikä kysynyt mitään. Minä tietysti tein sen johtopäätöksen, että ei häntä kiinnosta. Olemme nyt siis eronneet jälleen kerran (koko alkuvuosi ollut on-off:a) ja eilen tapasimme parin viikon eron jälkeen. Otin puheeksi tuon kipinä-jutun. Hän sanoi, että kyllä hän välitti mitä sanoin, mutta ei vaan osannut sanoa siihen mitään.

Noh, en jaksa enempää kirjoittaa ajatuksiani. Mutta sen sanon, että pääni on aivan sekaisin. Tykkään edelleen kovasti tästä miehestä ja haluaisin ehkä jopa jatkaa suhdetta ja luoda toivoa tulevalle. Hänellä on halu kehittyä mm. kommunikoinnissa, mutta aikaahan se tulee viemään. Harmittaa ja surettaa aivan vietävästi, että meille kävi kuin kävi. Ehkä me olemme aivan väärät ihmiset toisillemme? Vai olenko minä liian vaativa, ymmärtämätön ja turhan epäluuloinen? Pitäisikö painaa villaisella 800 tekstaria, unohtaa ettei hän muistanut kertoa kouluun hakemisesta, unohtaa että valehteli oleensa veljensä kanssa mökillä? Plus ”muutamia” muita muistamattomuuden tai sekavan mielentilan piikkiin laitettuja tekoja. En voi sille mitään, mutta tällaisten pikku asioiden takia minusta on tullut tällainen mikä nyt olen eli epäluuloinen ☹️

Tässä kaikki 🙂