Käyn pohdintaa elämäni kanssa.
Olen 32-vuotias, työssä käyvä, seurusteleva nainen.
Työsuhteeni tosin ovat aina olleet sijaisuuksia ja seurustelusuhteenikin toisinaan melkoisen epäselviä sotkuja.
Toisaalta en edes halua vakituista työpaikkaa, vaan
vaihdella ja katsella muitakin vaihtoehtoja. En ole
tähän mennessä ollut kertaakaan vakituisessa
työsuhteessa eikä se kai minua mitenkään haittaa tai
harmita. Osittain tämä on siis ollut ihan itsestänikin johtuvaa.

Seurustelen siis tällä hetkellä, mutta en ole kovinkaan tyytyväinen suhteeseeni. Mieheni on kovin kehittymätön tunne-elämänsä kanssa. Hän on kyllä tavallaan kai empaattinen, mutta jos kerron olevani masentunut tms. niin hän ei osaa tarttua siihen, vaan ottaa lauseestani jonkin aivan epäoleellisen asian johon kommentoi jotain, jos kommentoi.

Koin ihanan seurustelusuhteen miehen kanssa, johon rakastuin sydämestäni. Jouduimme kuitenkin eroamaan siksi, että hän oli juuri kokenut avioeron ja eronnut monivuotisesta liitostaan. Hän ei ollut kuitenkaan kypsä uuteen suhteeseen niin suin päin, kuin hän itse aluksi oli olettanut.
Tämä mies on muusikko ja kuulen edelleen hänen musiikkiaan radiosta. Joskus hän näkyy TV:ssäkin. Musiikki avaa uudelleen portit ihaniin muistoihimme ja tekee hänen unohtamisen aina vain vaikeammaksi, lähes mahdottomaksi. Toisaalta haaveilen edelleen hänestä, vaikka ymmärrän, että yhteenpaluumme ei ole enää ehkä kovin realistinen toive. Tämän miehen kanssa keskustelimme niin syvällisiä asioita, etten ole sellaista tehnyt monenkaan ihmisen kanssa. Puhuimme avoimesti tunteistamme, toiveistamme ja tuimme toisiamme. Ihana, unelmasuhde, mutta sitten kaikki päättyi ja hän meni pitkäksi aikaa ulkomaille opiskelemaan ja töihin. Nyt hän on palannut takaisin Suomeen. Nähdessään minut, mitä tapahtuu jokusen kerran vuodessa, hän kyllä tervehtii minua. Saatamme joskus istahtaa juttelemaankin, mutta kumpikaan ei osoita että vanha suola janottaisi. Minä en uskalla ja hän on kai jo päässyt kokonaan eroon kaipuustaan minua kohtaan?

En tiedä onko minusta äidiksi. En ole ainakaan tähän mennessä vielä koskaan haaveillut äitiydestä, sillä tiedän, etten olo kovin tasapainoinen ihminen oman itsenikään aina sietää. Kuinka sitten pystyisin tarjoamaan tasapainoisuutta lapselle? Toki lastenhankinta-asiat käyvät välillä mielessäni ihan pohdinta-mielessä niin, että onko se minun juttu
lainkaan vai onko ihan sallittua elää elämänsä lapsettomana jne. Uskon, että tämä johtuu ihmisten sisäänrakennetusta biologista, joka synnyttää tarpeen pohtia näitä asioita. Ajattelen yhden keskeisen elämätarkoituksemme olevan lisääntyminen, vaikkei se tokikaan ole kaikille ihmisille sopiva elämäntarkoitus.

Mistähän se syvyyden elämäänsä löytäisi. Hengellisissä piireissä olen joskus liikkunut, mutta sekään ei kai varsinaisesti ole se minun juttuni.

Toisinaan koen pohjattoman syvää yksinäisyyttä. Kuljen yksin jossain iltahämärillä. Vaikka asun pikkukaupungissa ei vastaantulijoita tule aina vastaan. Ja jos tuleekin, niin emmehän me kohtaa vaan tuntemattomina kuljemme toistemme ohi edes välttämättä huomaamatta toista.

Kuolema on minulle mysteeri, niin kuin se kai on lopulta kaikille ihmisille ainakin jossain määrin. En vain ole saanut kunnolla selvyyttä mitä ajatella kuolemasta ja siitä, miksi tunnumme lähtevän täältä niin järjettömässä järjestyksessä välillä pois.

Haluaisin usein kuolla. Toisaalta tunnen siitä syyllisyyttä, sillä olen nuori, terve ihminen, jolla on ihanat vanhemmat, työ, ystäviä ja harrastuksia. Silti elämänhaluni on ajoittain aivan nollissa. Kaikki tuntuu turhalta. Joudun potkimaan itseäni usein liikkelle, sillä muuten jumittuisin sänkyyni vain makaamaan. Olen masentunut, ollut sitä jo luultavasti jonkin aikaa. Olen syönyt masennuslääkkeitä yli vuoden, mutta en osaa sanoa onko niistä erityistä hyötyä. No, uskon niiden toki tasaavan pahimipia piikkejäni ja ehkä vähentävän/vähentäneen suisidaalisuuttani.

Kaipaisin elämääni syvyyttä, tarkoitusta ja vastavuoroista rakkaudentunnetta. Varsin inhmillisiä toiveita, eikö totta?
Miten te muut olette löytäneet elämäänne tarkoituksen ja mistä asioista se teillä koostuu?