Kolmen vuoden avioliiton jälkeen eronnut.
Eli olen nyt ollut kolme vuotta avioliitossa, ja nyt erottiin sitten eilen. Oli vähän jo sellainen kutina että jossakin välissä tai toisessa tulee ero, ja molemmat ollaan aika järkeviä ihmisiä, joten ilman riitoja, tai mitään suurempia typeryyksiä tekemättä saatiin hoidettua tämä ero niin sanotusti ”alkuun”.
Mutta on tässä ongelmaakin. Ehkä suurin ongelma on se, kun vasta äskettäin muutettiin Hyvinkäälle, ja minulla alkaisi sivari tässä kuussa (Olen lykännyt sitä opiskeluiden sun muiden takia, niin sen takia nyt alkaa). En ole siitä huolissani, olen enemmän huolissani siitä että miten saan keskityttyä positiivisempiin asioihin tämän eron johdosta kun sivari tulee päälle, pitäisi siinä sivussa oma asunto etsiä molempien jne.
Eli miten kannattaa lähteä liikkeelle, ja miten delekoimaan tekemisiä. Ja ennenkaikkea, jos löytyy vinkkejä siihen miten saa pään pidettyä koossa (kun yhdessä joudutaan kuitenkin vielä todnäk pari/kolme kuukauttakin asumaan) sillä välin, kun joutuu kuitenkin toisen kanssa olemaan vielä tekemisissä enemmän. Kuten sanoin, ollaan molemmat suht järkeviä ihmisiä, ja riidan haastaminen ja sellainen ei tule kysymykseen, en edes tiedä miten riidellä parisuhteessa, koska en vain ole sellainen henkilö joka siihen vajoisi, eikä ole tuleva ex-vaimonikaan.
Eli kaikki apu/vinkit jne, mitä teiltä saa, on arvostettuja. Sillä välin yritän nyt vain keskittyä kaikkeen muuhun pari päivää, paitsi tähän ilkeään tunteeseen joka velloo koko ajan vatsanpohjalla.
Voitteko sopia vaimon kanssa, että hän etsii asunnon ja sinä jäät vanhaan asuntoon, koska sivarin takia on vaikea etsiä asuntoa?
Miksi te erositte? Jos järkevinä ihmisinä saitte eron hoidettua, miksette saaneet suhdettanne myös hoidettua yhtä järkevästi?
Ainahan se on helpompi, jos eroon ei liity mitään draamaa, petoksia tai ulkopuolisia suhteita, lyömistä tai riippuvuuksia. Avioliittosi oli kuitenkin suhteellisen lyhyt ja olet vielä nuori 🙂 parin kuukauden päästä helpottaa jo paljon ja elämä alkaa taas.
Oli meilläkin omat draamamme tässä suhteessa ollunna, vaikka ikinä ei tullut "riideltyäkään". En kauheasti ala niitä tässä luettelemaan, mutta kait tässä vaan alkoi pikkuhiljaa selvitä se että ei molemmilla ole samat tavoitteet, jotka menisi suhteen kanssa yksiin. Esim. minä haluaisin joskus saada lapsia, hän on täysin lasten hankintaa vastaan, hän yhä etsii omaa alaansa (monta käyty läpi), minä taas alan olla jo sen verran sinut elämän kanssa että ei ole tarvetta paljoa etsiä jne. ja sen vain jotenkin tiesi, että ei tässä kannata enää jatkaa enempää, tai siis että kannattaa ajoissa lopettaa ennenkuin oikeasti sitten tapahtuu jotakin sellaista mitä molemmat katuu. en nyt viittaa pettämiseen tai todella ilkeään, vaan se että tekee päätöksiä, jotka sitten ajaisi jomman kumman epäsuotuisiin oloihin ja katumaan sitä että lähti mukaan siihen hommaan.
Tuo asunto homma on vähän kinkkinen, koska tässä on vuokra niin kallis, niin ei todnäk kumpikaan tule tähän asuntoon jäämään, ellei löydetä uutta alivuokralaista tähän, minkä kannalla en ainakaan itse näin aluksi olisi koska heti seurustelun jälkeen mieluummin asuisin itsekseni omassa rauhassa. Mutta nämä asiat saa hoidettua ajan kanssa varmasti tavalla tai toisella.