Koitan kirjoittaa niin neutraalisti kuin mahdollista, vaikka vihan ja katkeruuden tunteet nostaa päätään.
Meillä on sellainen tilanne, että kun meidän nuorimmainen syntyi, niin mies alkoi vaatimaan koiraa. Hän sitten samana päivänä kun laitokselta tulin, alkoi tätä tivaamaan, kun oli jo pentu tiedossa ja minä sanoin, että ei nyt. Ei tässä kohtaa. No…hän suuttui ja haukkui minut (ja äitinsä, joka oli paikalla ja minun puolellani) ja alkoi pitää mykkäkoulua, eikä osallistunut lasten hoitoon. Minä sitten, en muista kuinka monen päivän päästä laitoin sitten hänelle viestin, että jos se kerran on niin tärkeä, niin ota sitten. Hän lupasi, että jos ei onnistu, niin sitten keksitään jokin ratkaisu. No…pentu tuli, kun vauva oli 3 viikkoa. Vauva nukkui huonosti ja minä valvoin jo senkin takia. Pentu herätti myös monesti ja jos erehdyin sanomaan, niin mieheni haukkui minut, että en muuta kun valita. Samoin haukkui minut hulluksi kun pentu kerran räkytti jaloissani kun imetin vauvaa ja sanoin, että tule nyt ottamaan tuo pois.
No, aikaa kului ja lopulta onneksi koira meni anopille. Mutta nyt sitten vuoden päästä, koira on täällä taas vastoin minun tahtoani. Käymässä, mutta silti minulta kysymättä. Ja minä en pysty sietämään koiraa, koska se muistuttaa niin siitä, miten kaikki meni. Ja koko vauvavuosi tapellessa. Varsinkin ne ensimmäiset ihanat kuukaudet. Olen tykännyt koirista, mutta tämän episodin jälkeen, en voi sietää koiria ollenkaan. Niin pahasti meni tunteisiin. Mieheni sanoo, että koira on perheenjäsen ja pitää ajatella kaikkien hyvinvointia. Myös koiran. Koiralla on paljon parempi anopin luona ,joka käyttää usein lenkillä ja on kotona. Meillä koira ei juuri lenkkejä ole nytkään saanut. Minusta vaan tuntuu, että minä jään tässä viimeiseksi. Minusta alkaa tuntua, että minut on ajettu nurkkaan, juonittu tähän. Etten pääse tästä enää pois. Mieheni haluaa , että koira muuttaisi meille takaisin, jossain vaiheessa.  Samoin kaikki asiat mitä toivoin, että koira ei tule sohvalle, eikä sänkyyn, niin kaikki ne on siivuutettu. Ja että koiralle ei anneta ruokia pöydästä ym.
Eikö ole mitään muuta vaihtoehtoa,kuin itse lähteä? Koska tämä koira nyt tuntuu menevän minun edelleni.